Ängh... Meni taas näin ihanan kauan tässä. -.-  Mutmut, piti lukea ruotsin, uskonnon ja historiankokeisiin, sekä kirjoitusmaratoni piti saada valmiiksi ennen syysloman jälkeistä perjantaita. Mutta osanhan te kai haluatte lukea eikä minun selittelyjäni? Minun on sitten varoitettava, että kirjoitus pomppii (taas) aika pahasti.

Alkajaisiksi kerromme, että Sue pääsi asettumaan turvallisesti yliopistolle, Valkea Tulevaisuus-asuntolaan.
Samuli on juuri lopettelemassa iltapalaansa, eli juustoleipää. Minä olen jo täysin seonnut laskuissa, en osaa sanoa kuinka mones on menossa.
Alpertti Kontio on kitannut kaakaota jo aika kauan Garpien keittiössä. Lopulta Hesterin piti hätistää vieras pois, että isäntäväki pääsee nukkumaan.
Tulpen oli käynyt Vanhassa Turvapaikassa tapaamassa erästä suloista kassapoikaa, Armas Kuuselaa. Armas taitaa olla aivan yhtä ihastunut Tulpeniin, vai mitä arvaatte?
Armas kuitenkin vakavoitui. "Ethän sinä vain ole Amatiuksen kanssa?" poika kysyi hermostuneena. "No en varmasti ole! Sinä olet sitäpaitsi söötimpi kuin se", Tulpen kikatti.
"Ei se oikeastaan maistunut kovin kummoiselta", Samuli huokasi tyhjennettyään lautasensa. Mikäs nyt tuli? Onko herra viimeinkin saanut tarpeekseen juustoleivistä?
Hester huomasi eräänä aamupäivänä lumen sulaneen ja lähti leikkaamaan hedelmäpuita. Sitten hän muisti erään asian. Kyynel ilmaantui Hesterin silmäkulmaan. Tulpen oli sanonut lähtevänsä yliopistolle talven päätyttyä.
Tulpenkin muisti päätöksensä. Matkalaukun vähäisine vaateineen hän oli pakannut jo viikko sitten. Enää oli jäljellä puhelu College of The Futureen.
Tulpen hyväksyttiin opiskelijaksi ilman sen kummempia kyselyjä. Stipendejäkin tyttö sai kunnoitettavan määrän, esim. kaikista taidoista, koulumenestyksestä sekä Avaruusmatkailuapurahan.
"Oletpas sinä suloinen kissa... Valitettavasti en ehdi nyt leikittää sinua, minun on lähdettävä aivan juuri." "Pur?"
Taksi olikin saapunut juuri, ja kissa tassutteli takapihalle etsimään muuta seuraa.

Takapihalta kissa löysikin Hesterin, joka ei kuitenkaan aivastelultaan voinut leikkiä kissan kanssa. Jotkut ehkä muistavat Hesterin olevan allerginen?
Tulpen sitten saapui yliopistolle, hiukset oudosti nutturalla ja keilahallin paita päällä. Ensitöikseen neitonen vetäisi hiuksensa auki peilin edessä ja koetti sitten löytää lipastoista jotain säälisempää päällepantavaa.
Hmm, ilmeisesti tuon parempaa ei kuitenkaan löytynyt, joten oli lähdettävä vaateostoksille vihainen ilme kasvoilla, ettei kukaan vain erehdy nimittämään lehtorin vaimoksi.
Onneksi kuitenkin kampusalueen kaupoista löytyi Tulpenille sopiva violetti pusero sekä farkkuhame.

"Tämähän onkin kätevä järjestely", Armas mutisi laskiessaan alas tullaista pieneen tilaan suunniteltua vuodetta. Kyllä, Armaskin oli tullut mukaan, tuskin tätä saataisiin Tulpenia jättämään. "Mutta pölyinen tämä kyllä on! Tulpen hoi, missä täällä on siivouskomero?" "En tiedä, kysy Suelta!"
Tulpen paistoi iloisesti lallatellen viimeistä hampurilaispihviä jättäen huomiotta ruokalanemännän valitukset siitä, että oikeakin kokki pitäisi päästää työhön. "Porukat syömään! Viimenen tyyppi saa tiskata!" Tulpen kuulutti oviaukosta ruokalajin valmistuttua.
"Minusta oli todella hyvä että päästiin kaikki kolme samaan asuntolaan, täällä kun ei ole ihan niin paljon asukkaita kuin noissa muissa", Sue rupatteli. "Joo, mutta katso miten sä tuota lautastasi pidät. Toi hampurilainen tuskin pystyy vastustamaan painovoimaa enää kovinkaan kauan", Tulpen virnuili. Eikä se pystynytkään. "Pahus!"
Suen puhdistaessa pyjamahousujaan Tulpen meni ulos kokeilemaan, olivatko muuttomiehet vahingoittaneet hänen rakasta kukkapöytäänsä. Leijonankitakimppujen teko kyllä sujui.
Ohikulkenut luontokerholainen oli myös huomannut Tulpenin taitavuuden, ja tuli kysymään tämän kiinnostusta luontokerhoon kesken taikinan valmistuksen - hampurilaisten syönnistä oli jo jonkin aikaa.
"Onneksi keittäjä on jo lähtenyt tiehensä, en kestänyt naisen jäkätystä..."
Sue oli pihalla kastelemassa hunningolle jäänyttä kasvimaata, kun tunsi ruuan tuoksun leijailevan sieraimiinsa.
"Kasvimaalle pitäisi ostaa valmiita taimia, siitä yhdestä rupsahtaneesta raukasta ei saa kyllä kasvia tekemälläkään", Sue ehdotti. "Totta. Mutta jos oikein muistan, toisessa päädyssä oli jo muutama?"
Aamu ja kello seitsemän... Tulpen on tainnut kuitenkin jo nousta?
Kyllä, on se jo noussut. Räiskäleitä sinun piti liekittää eikä keittiötä!
Seuraavaksi Tulpen kävi viemässä taimet kasvimaalle ja istutti ne sekä kasteli.Vaatteiden vaihdon jälkeen räiskäleetkin onnistuivat.Sue tapaili yhä Teijoa tämän pienessä opiskelija-asunnossa.Suen lähdettyä Teijo tunsi aina olonsa hirvittävän yksinäiseksi, eikä teeveestäkään ollut mitään apua. Pahus vieköön, miksei heillä voinut olla samoja luentoja?
Samaan aikaan asuntolalla tapeltiin... Krääh, ei tässä pölypilvessä näe nenäänsä! Siirytäänpäs selvemmille vesille.
Pöljä koira! Se on haisunäätä eikä kissa, pidäs varasi!"Pahuksen raekuuro! Juuri kun ajattelin hoitaa puutarhaa", Samuli manaili juostessaan puun alle suojaan."Mutta kylläpä tulikin nättejä omenoita. Näistä kun osaisi jotakin vielä laittaa..."Hester oli menossa tarkistamaan, miten paljon hautausmaan istutukset olivat kärsineet ja löysi raekuurosta pökertyneen pörriäisen.Noniin, minähän sanoin.Heesteer! Häädä tuo otus roskapönttöä tonkimasta välittömästi! Torakat eivät ole tervetulleita tähän taloon.Haisunäätä kyllä häipyi sadekuuron alkaessa, mutta salama sattui iskemään Noahin talon pihalla kasvavaan puuhun ja hätääntynyt puutarhuri joutui soittamaan palokunnan.Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan, mutta kylläkin saman kadun varteen.Onneksi naapuriin oli valmiiksi kutsuttu paloauto, joten tuli ei ehtinyt levitä liiaksi.
Jäljelle jäi vain kasa hiiltyneitä oksia ja lehtiä.
Miten minusta tuntuu, että tässä on jotakin takana? Salamat nyt eivät iske kahteen noin lähekkäin toisiaan olevaan puuhun peräjälkeen, se ei ole sattumaa minä en suostu uskomaan että se on sattumaa...
"Hei vain, kulta! Miten romaani edistyy?" Samuli kysyi asetellessaan pientä tekopensasta pienoismalliinsa. "Siinähän se... Entäs junaratasi?"
(Takaisin yliopistolle, as you can see.) "Sue hoi, meidän taksi taisi tulla jo!"
Ainoastaan Sue vaivautui vaihtamaan vaatteet, Tulpenin ja Armaksen mielestä se ei ole niin tarkkaa.
"Uudelle talolle!" "Sekä pikkusiskoni kasvaville kokkaustaidoille, et sentään tällä kertaa sytyttänyt keittiötä tuleen", Sue nauroi. 
"Ihanaa, että meillä on viimeinkin oma rauha", Armas myhäili. "Äläs nyt lumoudu liiaksi, sinun luentosi alkaa."
Eipä Armas meinannut siltikään päästä luennolle, yli-innokas kuntoilunohjaaja otti tämän kiinni aloittaen saarnan Armaksen aavistuksen pömpöttävästä masusta.
Illalla Sue oli yrittänyt paikantaa Venuksen sijaintia simtaivaalla, kun äkillinen valonvälähdys sai hänet irrottamaan otteensa kaukoputkesta. "Mitä pahusta... Apua! Tulipalo!" Sue kiljahti ja loikkasi pois liekkien keskeltä.
Melu oli havahduttanut Armaksen, joka pinkaisi nopeasti portaat ylös heittäen Suelle seinältä nappaamansa jauhesammuttimen. Hyi pahus kun säikähdin!
Jaahas, Tulpen on saanut jälkiruuat onnistumaan! Syy taitaa tosin olla syöjissä...
Teijo, joka oli vanhempi kuin kukaan muista kolmesta, oli jo suorittanut neljännen vuotensa kiitettävin arvosanoin ja palasi Outolaaksoon.

Puhhuh, onpahan sekin osa nyt kirjoitettu! Sitten kai seuraavan pariin? Jos jaksoit tänne asti, olisi kiva jos jaksaisit vinkaista jotakin kommenttia. :) Ai niin, ja se palkintokysymys! Koettakaas veikata mitä seuraavassa osassa tapahtuu - lähimmäksi osunut saa sen kuuluisan salasanan. ;)