Edellisen osan osakysymykseen ensimmäisenä vastasi oikein Yun, odotas sähköpostia minulta! Peli tökkii hieman yhäkin, vaikka vaihdoin käyttöön varmuuskopiot. Seuraavan osan kanssa menee sitten vähän enemmän aikaa, kun selvitellään tätä tekniikkaa. Kirjoitin taas suurimman osan iltamyöhään, toivottavasti ei tullut liikaa virheitä... Saatte vielä osan taustamusiikit.

"Mitä muuten pidit siitä uudesta huivistani, Raymond?" Serena kysyy hyvin uniselta kihlatultaan.  Vastaukseksi hän saa yhtä unista mutinaa. "Se uusi huivi..." nainen yrittää uudestaan. "Missä ja mikä?" Raymond kysyy hieroen silmiään. On helppo sanoa, kummalla pariskunnasta meni edellisena iltana myöhään. "Huivi. Uusi. Punainen. Mitä pidit siitä?" Serenan on väännettävä rautalangasta saadakseen asian perille.

"Ai niin, se pitkä!" Raymondille kirkastuu. "Kyllä, muistan sen. Oikein sievä, näyttäisi varmaan parhaimmalta jonkin vaalean vaatteen kanssa", mies jatkaa päättäväisen kuuloisena ennen kuin syventyy jälleen muroihinsa.

Serena pidätteli hymyä. Aamuisin Raymond saattoi helposti heilahdella puolinukuksissa olevasta mörököllistä valppaaseen nuoreen mieheen vaikka joka minuutti. Pitäisi kai alkaa katsella mitä tuo oikein juo siellä Konjakkiklubilla, nainen miettii. Serena vilkaisi ajatuksissaan ulos ikkunasta. Olipa taas harmaa päivä, yöllä oli satanut kuin saavista kaataen.

"Mitä kaunokaiseni miettii", Raymond kysyi äkkiä napaten Serenan lusikan. Naisella ei ollut mitään sitä vastaan, vaan hymyillen Serena antoi kihlattunsa syöttää hänelle muroja. Ainakin nyt viimeistään tiesi miehenpuoliskon olevan heräämässä horteestaan. Aamiaisen jälkeen Raymond ilmoittaa menevänsä suihkuun. 

Raymondin puuhaillessa kylpyhuoneessa Serena etsii käsiinsä vanhan villapaitansa sekä aamun lehden kuistilta. Murojen jatkoksi nainen valmistaa itselleen voileivän. Päästyään lehden luvussa menestyksekkäästi urheiluosion ohi Serena huomaa Raymondinkin jo pukeutuneen tämän kavutessa yläkertaan. "Missäs nyt on juhlat?" hän vitsailee huomatessaan Rayn pukeutuneen toiseksi uusimpaan paitaansa jota tämä oli niin usein käyttänyt heidän mennessään ulos. "Melony soitti eilen kun olit jo nukkumassa. Hän tulee tänään käymään", Raymond toteaa. "Ja minä olen tämän näköinen!" Serena kiljahtaa ja kiiruhtaa tonkimaan lipaston sisältöä etsiessään samalla kuumeisesti hiusharjaa. Raymond huikkaa kihlattunsa perään tämän näyttävän kauniilta missä vaatteissa tahansa - vanha villapaita saa kuitenkin lähteä.

Raymond seisoi talonsa ovenpielessä ja vilkuili ympärilleen suorien välillä hermostuneesti vaateitaan. Pian odotus palkittiin, sillä taksi pysähtyi postilaatikon kohdalle ja ulos astui tuttu hahmo. "Melony!" Raymond huudahti ja riensi sisartaan vastaan. Rayn oli pakko myöntää että hän oli ollut hieman epävarma siskonsa tapaamisesta, mutta nyt tuo epävarmuus oli poissa. "Pikkuveikka", Melony nauroi ja pörrötti Raymondin huolella kammatun tukan sekaisin halatessaan tätä.

"Onpa hyvä nähdä sinua pitkästä aikaa", Raymond huokasi siliteltyään hiuksensa takaisin järjestykseen. Niin, olivathan he puhuneet puhelimessa useita kertoja, mutta viimeisestä varsinaisesta tapaamisesta oli varmasti jo vuosi. Lennot College of the Futuresta eivät olleet koskaan olleet halpoja, mutta lopetettuaan opiskelunsa Melony oli päättänyt käydä tervehtimässä sekä veljeään että äitiään ennen kuin alkaisi etsiä vakituista työtä.

Vaihdettuaan kuulumisia veljensä kanssa oli Melony päässyt tapaamaan Serenan. Serena joutui myöntämään itselleen, ettei hän ollut saanut kihlattunsa siskosta oikeaa kuvaa valokuvien ja kuulopuheiden perusteella. Mikä tuo kuva sitten oli ollut, siitä Serena ei ollut varma, mutta väärä se oli taatusti ollut.

Melony kertoi pykivänsä lavastevastaavaksi johonkin suurempaan teatteriin. Vaihtoehtoja oli muutama, valinta lultavasti osuisi joko Loveless River Villageen, Outolaaksoon tai Two Mile Fallsiin. Valitettavasti Melonyn oli jatkettava matkaa ennen iltapalaa, hän oli luvannut Tulpenille olevansa perillä aamuun mennessä. Vaikka eihän Serenan ja Raymondin asunnossa olisi vierashuonetta ollutkaan.

Serena saattoi Melonyn aina ulko-ovelle asti, Raymond sanoi siskolleen vielä henkilökohtaisemmat hyvästit talon ulkopuolella. Huomattuaan miten hämärää ulkona jo oli, Serena etsi nopeasti käsiinsä verryttelypukunsa. Hänen jokapäiväinen lenkkinsä oli ollut vähällä jäädä väliin Melonyn vierailun takia. Olihan se tosin jäänyt väliin muutamana muunakin kertana, mutta nyt kun Serena kerran muisti sen oli parempi mennä myöhään kuin ei milloinkaan.

Serena palasi lenkiltään kevyesti huohottaen. Hän oli juossut tavallista nopeampaan tahtiin ja hölkännyt vain saadakseen lihaksensa lämpimiksi. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan nainen kapusi yläkertaan. Hän ottaisi vielä vähän tuoremehua ennen iltatoimia. "Hei kulta! Tein kerralla valmiiksi useamman voileivän. Haluatko? Keittiössä on vielä monta", Raymond huikkasi ruokapöydän äärestä. "Ei kiitos, en ole turhan nälkäinen", Serena vastasi. 
Keittiössä tosiaan oli voileipiä - ja rasvatahroja pöydällä. Serena pudisti päätään, kaivoi kaapista siivoussienen ja alkoi jynssätä tiskiä. Tahrat onneksi irtosivat helposti, olivathan ne vielä tuoreita. Hän lykkäsi leipälautasen heidän pieneen kylmäkaappiinsa ja sieppasi yhden mehutölkin. "Tuorepuristettuna trooppisilta viljelmiltä" luki etiketissä. Serena olisi mielummin hankkinut luomua tai lähikaupungissa tuotettua, mutta heidän piti koettaa vahtia rahankäyttöään edes hieman.

Tyhjennettyään tölkin Serena päätti vielä venytellä hieman olohuoneen puolella. Ei olisi kovin mukava herätä neljällä aamuyöllä jalkakramppiin. "Huh, olen aivan täynnä", Raymond ähkäisi ja pyyhki leivänmurut suupielistään. "Lenkkeilisit sinäkin, tulisi kevyempi olo", Serena sanoi puoliksi vitsaillen ja kurotti varpaisiinsa. "Minähän olen elämäni kunnossa kuten aina", Ray sanoi virnistäen. Todistaen sanansa hän nousi ketterästi tuoliltaan ja koetti temmata Serenan syliinsä. "Ei nyt, senkin hupsu! Olen rättiväsynyt", Serena kikatti ja pakeni alakerran kylpyhuoneeseen. Raymond heitti lentosuukkoja portaikkoon.

Hikinen lenkkipuku putosi pyykkikasaan, ammeeseen laskettiin kuumaa vettä. Serena päätti kaataa kylpyveden sekaan hieman Raylta lahjaksi saamaansa kylpyvaahtoa. Vesi ei ollut turhan kuumaa, vaikka se tuntuikin siltä. Serena pesi hiuksensa nopeasti ja siirtyi sitten saippuoimaan jalkojaan. Kuuma vesi teki hyvää kipeille lihaksille. Opiskeluun liittyy aivan liikaa istumista, Serena pohdiskeli. Ilman lenkkejä hänen hartiansa olisivat jumissa koko loppuelämän. 

Serena loikoili ammeessa kunnes kaikki kuplat olivat kadonneet. Yläkerrasta kuului ääniä, Raymond kuunteli poppia viimeistellessään koulutöitään. Vähän aikaa sitten mies oli käynyt vaihtamassa pyjaman ylleen, Serena oli kuullut lipaston laatikoita vedettävän auki. Hänen silmänsä meinasivat painua umpeen väen väkisin, olisi todellakin aika mennä nukkumaan. Kylpyvesikin alkoi jäähtyä. Lisäksi Raymond pitäisi kiskoa koneen äärestä.

*       *       *       *       *       *       *

"Haluaisitko että minä tiskaan tänään?" Raymond ehdotti koneen äärestä. "Jos olet niin kiltti", Serena sanoi. "Ajattelin muuten myös, että voisimme vähän siirrellä kalusteita täällä yläkerrassa. Näin pieni tila tuntuu niin helposti ahtaalta ellei sitä sisusta oikein", nainen jatkoi. "Luulin että pidit tästä järjestyksestä", Ray ihmetteli. "Oi, en minä mitään suurta muutosta suunnittelekaan", Serena vastasi ja haukkasi pitsaansa. "Vaihtaisimme vain työpöydän ja kirjahyllyn paikkaa, siinä kaikki." 

"Ei kuulosta kovin pahalta. Mikäpä siinä", Raymond vastasi ja irrotti itselleenkin pitsasiivun. Hänen gradunsa oli menossa pientä kinttupolkua pitkin suoraan kohti umpikujaa, joten Ray tekisi mieluusti mitä tahansa muuta kunnes keksisi miten saisi aikaan u-käännöksen. Ei edes rymsteeraaminen kuulostanut pahalta vaihtoehdolta. Ainakin se tarjoaisi jonkinlaista fyysistä työtä. 

"Vien roskat ulos!" Raymond huikkasi olohuoneeseen. Hän oli peseytynyt ja pukeutunut ennätysvauhdilla. Jotenkin ajatus siitä ettei hänen välttämättä tarvitsisi huolehtia lopputyöstään koko päivänä, sai aikaan mitä energisimmän olon. "Ole niin kiltti ja puhdista työtasot sen jälkeen! Löysin taas rasvatahroja", Serena vastasi. Ray pakeni nopeasti roskien kanssa pihamaalle.

Varmistettuaan näppärästi ettei hänen kihlattunsa tulisi sisälle taloon ainakaan pariinkymmeneen minuutiin, Serena laskeutui hiljaa portaat alakertaan ja soitti talon puhelimen pikavalinnoissa olevaan numeroon. "Haloo? Kyllä, Serena tässä. Ei, Raymond on ulkona eikä tule hetkeen sisälle. Voimme puhua rauhassa", hän vastaili katsellen samalla pihamaalle lasioven läpi.

Raymond näytti törmänneen vanhaan tuttuunsa, niin kuin asian laita olikin. "Edna! Mikä sinut tuo näille kulmille?" Raymond tervehti hämmästyneenä punatukkaa. "Olin vuosikurssini kokouksessa tuossa vähän matkan päässä olevassa kahvilassa", Nainen vastasi. "Keskustelimme mikä olisi paras tapa yhdistää teoreettiset opinnot tarpeelliseen määrään ruumiillista harjoitusta." "Istuitte kahvilassa puhuen ruumiinliikunnasta?" Ray nauroi. 

"Siksi päätinkin kävellä takaisin", Edna vastasi. Seuraavassa hetkessä hän henkäisi yllätyksestä, sillä Raymond oli juossut portaiden vierestä vanhan jalkapallon ja viskannut sen tyttöä kohti. Ednalla ei kuitenkaan ollut mitään vaikeuksia ottaa koppia, olihan hän harrastanut pallopelejä ala-asteelta asti. "Hyvät refleksit", Ray sanoi.

Roskienvientireissu oli muuttunut nopeasti pallon pelaamiseksi ja viimeisimpien kuulumisien huutelemiseksi. Serena katseli menoa ikkunan läpi pysyen itse tarkasti poissa näkyvistä. Hän varoitti keskustelukumppaniaan että Raymond saattaisi palata sisätiloihin piankin, yksityiskohdista pitäisi sopia myöhemmin. "Herran tähden, lupasin auttaa Serenaa muutaman yläkerran sisustusta", Ray huudahtikin juuri ääneen heitettyään korkean pallon. Serena kuiskasi pikaiset hyvästit ennen kuin sulki puhelimen ja kiiruhti yläkertaan. 

Kirjahylly oli siirretty, kaikki kirjat oli pyyhitty pölyistä ja laitetty takaisin oikeille paikoilleen. Tietokonepöytä oli siirretty ja putsattu, Raymond oli imuroinut tietokoneen tuuletusaukon ja Serena oli siistinyt kirjahyllyn ennen kuin kirjat oli ladottu siihen. Raymondin oli pakko myöntää että yläkerta tosiaan tuntui avarammalta uuden järjestyksen myötä. ehkäpä siksi että työpöytä oli kauempana keittiön ovesta. 

"No, eihän se ollut niin kamalaa", Serena kehräsi Raymondin selän takana. "Ei lainkaan", nuorukainen vastasi ja nousi suukottamaan naista. Siivousurakka oli kieltämättä saanut hänet hikoilemaan ja Rayn parempi paita oli yltä päältä pölyssä, mutta ei se haitannut niin ihmeemmin. Lisäksi Serena vaikutti iloiselta.

Raymondista tuntui miltei uskomattomalta, että hänen kohdalleen oli osunut sellainen nainen kuin Serena. Nainen oli kuin jokaisen miehen päiväuni. Serena ei koskaan niuhottanut turhasta, he eivät olleet koskaan riidelleet. Kauniskin Serena oli, vaaleat hiukset olivat aina viehättäneet Raymondia ja Serenan hiukset olivat upeimmat hänen koskaan näkemänsä.

"Tein muuten jääkaappiin vähän salaattia", Serena sanoi kun Raymond oli lakannut pyörittämästä häntä käsivarsillaan. "Kuulostaa herkulliselta", Ray vastasi ja suukotti Serenaa kaulalle. Nipistipä hän vielä tätä lonkasta lähtiessään keittiöön, saaden Serenalta palkaksi pienen vinkaisun ja nasevia mielipiteitä siitä, mitä Raymond olikaan tarkoittanut "herkullisella." 

Raymondin tullessa takaisin salaattilautasen kanssa oli Serena tietokoneen kimpussa. Tytön sormet vlistivät näppäimistöllä kuin paremmankin sihteerin, tekstiä syntyi useamman kappaleen verran. "Miten ihmeessä sinä teet tuon?" Raymond kysyi. Pojat, saisipa hänkin tuolla tahdilla materiaalia graduunsa. "Ajattelin tekstin päässäni pääpiirteitäin valmiiksi kun siivosimme. Nyt sen pitää vain tulla ulos oikeassa muodossa", Serena vastasi lyöden samalla päätepisteen referaatilleen. "Ja opettelin yläasteella kymmensormijärjestelmän." "Minä en koskaan oppinut sitä", Raymond mumisi lollo rossolle lautasellaan.

Kun Serena ilmoitti alkavansa maalaamaan kun oli kerran saanut työnsä valmiiksi etuajassa päätti Raymondkin tarttua erääseen roikkumaan jääneeseen esseeseen. Kirjaimellisesti, essevihko oli kiilautunut vaatelipaston ja seinän väliin ja riippunut siellä kulmastaan koko viime viikon. Raysta tuntui että hän tuli paremmin toimeen kynän kanssa kuin mitä näppäimistön, essee edistyikin huimin harppauksin. "Ei tosin yhtä nopeasti kuin Serenan referaatti", Raymond mietti.

Raymondin selvittyä kirjoitustyöstään hän oli kadonnut kylpyhuoneeseen. Serena näki tilaisuutensa koittaneen ja etsi jääkaapista viimeisen makkaravoileivän. Siivous oli saanut hänet nälkäiseksi, oikeastaan nainen kaipasi siskonmakkarakeittoa. Mutta heillä ei ollut perunoita eikä oikeita mausteita, ei siskonmakkaraa eikä aikaa alkaa keittää soppia iltamyöhään. Leikkelemakkarasiivut saisivat kelvata.

*       *       *       *       *       *       *

"Mitä sanoisit jos jättäisimme taloustyöt ja lähtisimme kaupungille tänään? On niin mukava ilmakin", Serena ehdotti aamiaisella. Hei söivät taas muroja, Serena oli kerran ostanut valtavan säästöpakkauksen alennuksesta ja siitä riittäisi kuukausiksi. Onneksi he molemmat pitivät riisimuroista. "Hassua että satuit kysymään", Raymond sanoi. 

"Miten niin?" Serena kysyi kun Ray ei jatkanut. "Niin, äiti soitti eilen ja kysyi voisimmeko tavata Boyer Shopissa päivällisajan jälkeen. Hän aikoo kuulemma hankkia uusia työvaatteita ja haluaisi sinun mielipiteesi", Raymond sanoi ja pyöritteli lusikkaansa kulhossa. Oli ikävää kun alimmaiseksi jääneet murot muuttuivat mössöksi jos ei ollut tarkkaavainen.

"Sehän sopii mainiosti! Onneksi meidän molempien luennot ovat tänään aamupäivästä", Serena kujersi. "Luenoista puheen ollen, minun on puolen tunnin päästä kiiruhdettava omalleni", Raymond sanoi napaten lusikallisen Serenan muroja. Tyhjennettyään oman kulhollisensa nuorukainen kiiruhtikin alakertaan ja pihalta kohti yliopistorakennusta. Serena nauroi, etsi tietokoneelle muutaman viime vuoden kesähiteistä jumputtamaan taustalle hänen täyttäessään tiskikonetta.

"Todella hyvä että pääsitte tulemaan", Tulpen hymyili Serenalle. Tulevat anoppi ja miniä olivat tavanneet jo monta kertaa juhlapyhien ja viikonloppujen aikana. Serena oli pitänyt Tulpenista välittömästi, ja Tulpenkin oli pian vakuuttunut toisen hyväluonteisuudesta. "Raymond tosin pakeni paikalta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, huomaan. Itselleen hän kyllä ostaa vaatteita, mutta yritäpäs saada mokomaa seuraksi kun itse etsit sopivaa..." Serena tuhisi. "Mutta sinähän tiedät sen toki jo."

"Paremmin kuin uskotkaan!" Tulpen nauroi. "Noh, tuskin se mitään haittaa vaikka poika liukenikin ulos ovesta, sehän vain helpottaa meidän tehtäväämme." "Odotan kyllä milloin joku huomaa luokitella miehet epävakaiksi nesteiksi", Serena mutisi ja alkoi pian hihittää omalle lauseelleen. Tulpen nauroi myös, eikä lopettanut ennen kuin oli hakenut ensimmäisen hameen Serenan arvioitavaksi.

"Minä olen kyllä ehdottomasti sen raidallisen kannalla, kukkakuviot tuskin sopivat niiden paitojen kanssa joita ehdotit", Serena mietti. "En myöskään ehkä ottaisi sitä punaista paitaa, se sopisi niin harvaan tilaisuuteen ja olisi varmaan hankalaa löytää oikeanlaista punaista hametta jota esimiehet eivät paheksuisi." "Paheksukoot minun puolestani niin paljon kuin lystäävät, mutta taidat kyllä olla oikeassa", Tulpen mumisi. "Entä ne kengät? Pakko myöntää että ne korot hieman epäilyttävät minua."

Puoli tusinaa hametta ja tiu paitoja myöhemmin olivat naiset saaneet päätöksen vaateasiaan. Kassiin sujahtaisi myös yksi toppi Serenalle, Tulpen toisi sen yliopistolle seuraavana viikonloppuna. Kun kassanhoitaja pakkasi ostoksia, saattoivat Tulpen ja Serena vaihtaa kuulumisia ja keskustella hieman muistakin asioista.

"Minneköhän se mies on mennyt, lieneekö lähtenyt iltapalalle ilman minua... Mutta kumminkin, tulen sitten ensi kuussa käymään kun Raymond viettää poikien iltaa vanhassa asuntolassaan. Ja olen yhäkin vaalean kermankeltaisen kannalla, mutta minun on nähtävä se omin silmin", Serena supatti.

"Tietenkin", Tulpen vastasi. Vierailusta oli sovittu jo vähän aikaa sitten. Kaupan pihalta kuului tuttu ääni. "Ohos, miespuolinen kutsuu, pitänee mennä", Serena naurahti. "Hei vaan ja nähdään piakkoin." Tulpen jäi maksamaan ostamistaan vaatteista ja katseli miniänsä kiiruhtamista ulos.

"Olithan sinä siellä. Olisin ehtinyt kävellä pitseriaan kahdesti sinä aikana mitä olitte mokomassa putiikissa. Luulin jo molempien karanneen takaovesta tai jotain", Raymond vitsaili. "Me puolestamme luulimme sinun hävinneen! Ehkä meidän molempien olisi parasta kadota siihen kahvilaan johon lupasit viedä minut", Serena sanoi.

Ajomatka Mokkamajalle kesti vain parikymmentä minuttia, vaikka se olikin melkoisen matkan päässä vaatekaupoista. Ensimmäiset leivokset syötiin myöskin oletettua nopeammin ja Raymond päätti tilata vielä siivun vadelmapiirakkaa. Serena selosti hetken siitä miten he olivat Tulpenin kanssa väitelleet parista ruskeita kävelykenkiä, mutta päätti lopulta vaihtaa aihetta kun Raymond vaikutti kuuntelevan pianonsoittajaa enenmmän kuin häntä.

"Aiotko lopettaa tuon palasen vai saanko minä sen?" Serena kysyi kiusoitellen ja hivutti kättään lähemmäs Raymondin lautasta. "Äläs nyt hätiköi, annan sen vain jäähtyä ensin", Ray sanoi pysäyttäen Serenan käden omallaan. Pian hän unohtuikin silittämään Serenan käsivartta, piittaamatta siitä miten meluisaa Mokkamajassa yllättäen oli muiden asiakkaiden kiljuessa kilpaa kappaletoivomuksia tai pikemmikin vaatimuksia pianonsoittaja-rukalle.

"Minä pidän piirakasta kun se on vielä lämmintä", Serena sanoi ja alkoi hivuttaa Raymondin lautasta itselleen. Samaan aikaan hän kosketti varovasti Raymondin jalkaa omallaan. "No ota sitten maistiainen", Raymond hymähti, mutta ei saanut itseään kuulostamaan kovinkaan pettyneeltä. Serena nauroi ja sieppasi piirakanpalan käteensä.

Kun kumpikin oli saanut puhdistettua itsensä tahmaisesta vadelmahillosta he siirtyivät istumaan kahvilan terassille. Sisällä oli aivan liian äänekästä kunnon keskustelulle. "Minä olen kieltämättä aina ihmetellyt, miten jotkut saavat aikansa kulumaan vaatekaupoissa", Raymond tunnusti. "Ihanko", Serena hymyili. "Ja kylpyhuoneissa myös. Sitä pohdin pikkupojasta asti, kysy vaikka Melonylta", Raymond jatkoi. "Mitä te tosiaan oikein teitte siellä kaupassa?"

"Oh, katselimme vaatteita tietysti", Serena vastasi. "Vaihdoimme kuulumiset ja puhuimme tyttöjen juttuja." Ulkona kävi miellyttävä tuulenviri. Se viilensi patiota ja sai lehtiä haravoivan vanhan miehen harvat hiukset sekaisin. Lehtikasatkin se sekoitti, mikä ei näyttänyt miestä paljon haittaavan. Ehkä hän nautti työstään.

"Vai tyttöjen juttuja", Raymond ihmetteli. "Jos tyttö kertoo jotakin toiselle tytölle, sitä ei oikeastaan ole koskaan sanottukaan", Serena selitti. "Mitenköhän minä saisin sinut suostuteltua kertomaan minulle niitä tyttöjen juttuja", Ray pohdiskeli ääneen ja ojensi kätensä Serenaa kohti.

"Raymond! Kaikki katsovat!" Serena kikatti. "Senkun katsovat ja kadehtivat", Raymond julisti ja suukotti Serenaa. "Näkevätpähän kaikki miten onnekas veijari minä olenkaan..." Serena ei kaivannut paljoakaan enempää vakuuttelua vaan kietoi kätensä tiukemmin Raymondin kaulaan.

Jonkin aikaa kaikki tosiaankin katsoivat. Ennen pitkään kuitenkin asiakkaat kaikkosivat Mokkamajasta jättäen nuoren parin miltein kokonaan omaan rauhaansa. Sisällä kahvilassa kassanhoitaja laittoi siivoojan kanssa paikkoja kuntoon, pihamaalla vanha mies haravoi yhä lehtiä.

Tuulenviri oli muuttunut nipistelevän kylmäksi, mutta Serena tuskin huomasi sitä. Jostain kauempaa kuului auton ääni, mutta voimakkaampana kuului veren kohina korvissa ja toisen hengitys. Kahvilan takaovi lukittiin, siivooja lähti paikalta. Vanha mies oli viimeinkin saanut lehdet pysymään kasassa, hän loi vielä viimeisen ystävällisen katseen nuorempiinsa ennen kuin laittoi haravan syrjään.

"Pitäisiköhän kokeilla mahtuisiko niihin kapeisiin vuoteisiin sittenkin kaksi?" Raymond henkäisi. Serena nyökkäsi lujasti mutta veti Rayn vielä kerran lähemmäs itseään. Lupauksia antavan suukon jälkeen Raymond meni soittamaan taksin paikalle. Serena korjaili meikkiään taskupeilin avulla.

Taksin saapuessa molemmat kiiruhtivat takapenkille. Raymond pyöritteli sormiaan Serenan kiharoissa koko ajomatkan ajan. Perillä Serena maksoi kuskille, Raymond oli maksanut kahvilassa. Kylvettyään he totesivat molemmissa yhden hengen vuoteissa olevan muhkuraiset patjat.

Toisen kylpykerran jälkeen kummatkin olivat niin unisia, että pyjamien saaminen päälle tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Pian molemmat nukkuivatkin syvästi. Kello oli kymmentä vaille kaksi.

Kolmea tuntia myöhemmin Raymond heräsi puuskuttaen. Hän oli nähnyt painajaista epämääräisestä hahmosta, joka oli ajanut häntä takaa potkulaudalla Raymondin varastettua omenoita naapurin kissanpennuille. Olisi turhaa yrittää nukahtaa heti uudestaan, Ray huomasi. Hän nousi hiljaa istumaan vuoteensa laidalle, Serena näytti olevan sikeässä unessa. Raymond koetti hiipiä varovasti yläkertaan ja keittiöön. Olo tuntui kuumeiselta kuten aina usein aamuyöllä herätessä. Ehkä voileipä auttaisi asiaa. Ja musiikki veisi ajatukset muualle.

Serena katsoi silmäkulmastaan kun Ray nousi portaat ylös. Keittiön ovi naksahti, pian se suljettiin. Laskettuaan varmuuden vuoksi kolmeenkymmeneen Serena nousi ylös ja kävi kurkistamassa varovaisesti portaikkoon. Raymond istui tietokoneen ääressä kuulokkeet korvillaan, pöydällä oli tomaattivoileipä. Serena kiitti ajatuksissaan opiskelijaelämän aiheuttamaa outoa unirytmiä, vaikka olikin manannut sitä aikaisemmin monet kerrat.

Nainen nosti seinäpuhelimen pidikkeestään ja epäröi vain hetken ennen kuin painoi tuttua pikavalintaa. Vastapuoli oli luvannut vastata puhelimeen hieman epätavallisempiinkin aikoihin, olihan heillä tärkeää puhuttavaa. Serena tunsi kyllä pienen syyllisyyden piston, toinen olisi taatusti nukkumassa. Mutta kun tätä eivät kerran haitanneet yölliset herätykset...

Valintaääni kuulosti luonnottoman kovalta hiljaisessa talossa. Vastaisi nyt jo. "Haloo? Serena tässä. Ei, ei mitään hätää, Raymond on yläkerrassa kuulokkeet korvilla, ei hän kuule mitään." Toinen kuulosti hieman uniselta mutta oli heti tilanteen tasalla.

"Ei, en usko että Raylla on mitään vihiä asiasta. Tiedäthän sinä..." Serena rupatteli kuunnellen samalla puolella korvalla yläkerrasta kantautuvia ääniä. Hän oli nukahtanut hieman aikaisemmin kuin Raymond ja ilmeisesti nukkunutkin paremmin.

"Anteeksi, minun pitää lopettaa. Raymond taitaa olla tulossa. Tavataan pian, hei", Serena kuiskasi luuriin ja lopetti puhelun nopeasti. Hän kiiruhti muka kurkistamaan ikkunasta ulos kuullessaan Raymondin jo laskeutuvan alas portaita.

"Hei kulta. En kai vain herättänyt sinua?" Raymond kysyi huomattuaan Serenan. "Et nyt tällä kertaa", Serena naurahti. "Mitä ihmettä sitä teit yläkerrassa?" "Näin oudon unen ja heräsin siihen. Tuntui etten voisi nukahtaa uudestaan ennen kuin saisin jotain vatsantäytettä", Raymond vastasi. "Pitikö sinun puhua syömisestä? Nyt minullakin on nälkä", Serena huokaisi muka apeana ja lähti vuorostaan kapuamaan portaita. 

Serena etsi jääkaapista voileipätarvikkeet, tomaattisiivuja oli vielä jäljellä. Hän söi leivän nopeasti keittiössä ja käveli sen jälkeen itsekseen ympäri olohuonetta. Raymond oli jo nukahtanut, alakerrasta kantautui hiljaista tuhinaa. Serena vilkaisi ikkunasta taivaalle. Siellä oli enää muutama pilvi.

 Phuh, en keksi enää mitään loppusanoja. Paitsi sen ettei osakysymystä tällä kertaa tule, aivokoppani kumisee tyhjää. Jättäkääs lukijani jälleen kommentteja ;D