Hupsista heijaa ja matikan nivelkurssi ;) Sekä useampi muu kurssi läksyineen, kaikkihan tietävät koulun alkamisesta. Kyseinen seikka saattaa hieman hidastaa osien ilmestymistä, mutta koetan saada päivitysvälin sellaiseksi ettei osien väliin jäisi hirveitä aikavälejä. Osamusiikkina tällä kertaa tämä.



"Uaah! Mitähän kello on?" Raymond venytteli autuaasti ja nousi istumaan vuoteen laidalle. "Varmasti aivan tarpeeksi paljon. Lapset ovat ainakin jo hereillä ja Tulpen samoin", Serena vastasi tirkistellen unisena ympäri huonetta. "Meidän ei pitäisi antaa hänen pitää lapsista huolta aivan itsekseen, se tuntuu niin itsekkäältä." "Emmehän me niin ole tehneetkään", Raymond sanoi. "Älä nyt hupsuttele. Sitä paitsi äiti pitää lapsista", mies jatkoi. "Oli miten oli, minä aion kuitenkin pukeutua ja mennä auttamaan", Serena tokaisi.

Tulpen pomputteli juuri pientä Severiniä sylissään, kun Serena tupsahti sisään lastenhuoneeseen. "Huomenia! Nukuitteko hyvin?" Tulpen kysyi kääntäen katseensa pojasta miniäänsä. "Eikö se näy", Serena vastasi silittäen yöllä takkuuntunutta tukkaansa paikalleen. "Ajattelin muuten että Raymond saisi vaihteeksi hoitaa aamuleikit ja me kaksi voisimme mennä tekemään hieman puutarhatöitä", Tulpen ehdotti. "Hänellä on tuskin mitään sitä vastaan." "Miksipäs ei", Serena sanoi. "Hei, eipäs syödä maton nukkaa siellä!" hän huikkasi toiselle kaksosista ja kiiruhti pelastamaan mattoa.

Raymond katsoi toki suosiolla lasten perään, kun naisväki vain antoi hänen käydä ensin suihkussa sekä siepata voileivän. Tulpen veti päälleen vielä hieman pitkähihaisemman paidan ja kiiruhti kuistin kautta pihalle. Julkisivua koristavat pensaat olivat päässeet hieman villiintymään, kuistin alla rehottavat rikkakasvit tahtoivat väkisin tunkeutua kaiken kansan nähtäville.

Serena oli suostunut ottamaan kontolleen takapihan. Parin pienen ja yhden suuremman omenapuuntaimen lisäksi ei siellä ollut paljoakaan huolehdittavaa. Kukkaistutuksia piti kylläkin kastella, Serena oli täyttänyt kastelukannun huoneenlämpöisellä vedellä että kasvit jaksaisivat kukoistaa vielä hieman kauemmin ilman viiletessä.

Ahkerana naisena oli Tulpen saanut pian etupihan siistityksi. Niinpä hän kiiruhti sisälle katsomaan lapsenlapsiaan. Raymond lähti kiitollisena täydentämään aamiaistaan, Severin ryömi leikkimään palikoilla ja Nancy tarrasi mummin housunlahkeeseen kiinni, että pääsisi syliin.

Serena oli kiertänyt kastelukannun kanssa etupihalle. Tuskinpa koristepensaatkaan pahastuisivat tilkkasesta lämmintä vettä, sitä oli jäänyt kannun poljalle vielä tilkka. Lavuaariin hän ei sitä kaataisi. Kulkukissa kieriskeli jalkakäytävällä. Se katseli Serenaa korvat luimussa, naukaisi sitten ärtyneen kuuloisena ja ponnahti jaloilleen. "Kisu kisu", Serena yritti kiskittää mutta eläin kieltäytyi kuuntelemasta. Se livisti häntä viuhtoen matkoihinsa. Serena kohautti olkapäitään ja meni sisälle.

"Hei kulta, onko jääkaapissa vielä niitä pieniä leivoksia?" Raymond kysyi tullessaan keittiöön. "Siellä niitä pitäisi olla, siinä pienellä hyllyllä juuston vieressä", Serena vastasi. "Ole kiltti ja tuo minullekin yksi! Aioin juuri ottaa toisen."

Marjaleivokset olivat todellakin melko pieniä, pienempiä kuin normaalikokoinen kahvikuppi. "No, tuliko piha kuntoon?" Raymond kysyi napaten kiinni Serenan kädestä. "Tulihan se. Tulppaanit sinnittelevät ihmeen hyvin takapihalla, ehkä niistä voisi poimia muutaman maljakkoon", Serena ehdotti. 

"Mikäpä siinä. Poimitaanko muutama heti? Ihan siltä varalta että ensi yönä tulee hallaa. Säätiedotus lupasi viileämpää", Raymond suostui. "Minä voin laittaa lautaset pois", Serena lupautui ja nousi pöydästä. Taivas oli pilvinen ja pihalla ei ollut muutenkaan enää niin valoisaa.

Tulpen oli kavunnut takaisin yläkertaan viihdyttämään lapsia. Severin oli kontannut suoraa päätä mumminsa luokse heti nähtyään tämän. Nancy puolestaan oli vain vilkaissut oven suuntaan, ennen kuin oli ryöminyt hoitopöydän taakse kaivamaan sieltä pientä puupalikkaa. Nyt tyttö katseli Tulpenia hieman kauempaa, kuin merkiksi että nyt olisi veljen vuoro saada mummin huomio. Eikä Severinillä ollut tietenkään mitään leikkimistä vastaan.

Raymond ja Serena olivat valikoineet penkeistä vahvimman näköiset kukkaset, Serena oli juuri äsken kiiruhtanut pieni kimppu käsissään sisälle etsimään tulppaaneille sopivaa maljakkoa. Ray oli jäänyt vielä hetkeksi ulos, hän oli nimittäin huomannut pihan nurkassa rehottavat rikkakasvit ja päättänyt käydä nyhtämässä ne pois. Ei olisi oikein jättää niitäkin Serenan tai äidin niskoille, olivathan nämä olleet koko päivän puutarhatöissä.

Raymond hätkähti kuullessaan terävän haukahduksen takaansa. Kulkukoira. Miten se oli eksynyt heidän pihalleen? "Huss! Häviä!" Raymond ärähti koiralle ja huitoi käsillään. Serena ei haluaisi mokomaa rakkia sotkemaan kukkapenkkejä. Eläin perääntyi ensin muutaman askelen pitäen katseensa tiukasti Raymondissa, sitten se kääntyi ja pinkaisi räksyttäen tiehensä. Raymond huokasi ja lähti sisälle. Mokoma elukka, hän ajatteli.

"Hyvä että tulit, Raymond", Tulpen sanoi huomatessaan poikansa lastenhuoneen ovella. "Olen antanut lapsille jo iltapalaa ja Nancy kävi jo pesullakin, mutta minä taidan nyt olla unisempi kuin he." Nancy nousi horjuen jaloilleen ja lähti päättäväisesti astelemaan isäänsä kohti. Severin konttasi reippaasti siskonsa perässä. Tyttö oli oppinut kävelemään ennen veljeään, vaikka ei Severiniäkään voinut yrityksen puutteesta syyttää. "Mene vain iltapalalle, kyllä minä ja Serena pärjäämme", Raymond lupasi äidilleen.

Tulpen toivotti hyvää yötä pojalleen ja lapsenlapsilleen ennen kuin lähti alakertaan. Hän etsi jääkaapista sinne aiemmin tekemänsä juustoleivän ja söi sen seisaaltaan. Nainen keräsi vielä pöydällä olleet astiat tiskikoneeseen ennen kuin kaatoi itselleen lasillisen maitoa.

En minä kuitenkaan enää niin nuori ole, Tulpen mietti surullisena kavutessaan kylpyammeeseen. Yli kuudenkymmenen jo, nainen ajatteli. Aina niin päin - hän piti itseään hieman yli kuusikymppisenä kuin kohta seitsemänkymppisenä. Hyväkuntoinen hän kyllä oli ikäisekseen, vaikka olikin viettänyt jokseenkin rasittavaa elämää. Tai ehkä syy olikin juuri se?

"Viimeinkin lapset nukkuvat", Serena huokasi. "Vaikka oli siinä kyllä tekemistä." Nainen silitti aviomiehensä poskea lämpimällä kädellään. Ensin Nancy oli pitänyt suostutella vaihtamaan pyjamaan, sitten Severin ei ollut halunnut mennä pesulle. Serena yritti pitää äänensä hiljaisena, hän ei haluaisi enää herättää kaksosia.

"Käyn vielä itsekin suihkussa, tulen sitten nukkumaan", nainen kuiskasi Raylle. Mies nyökkäsi ja antoi suukon Serenan poskelle. Raymond oli jo ehtinyt käydä iltapesulla kun Serena oli vaihtanut Severinille pyjamaa.

*       *       *       *       *       *       *

Jos aamulla hiipi hiljaa lastenhuoneeseen, saattoi joskus katsella kahta pientä, unissaan tuhisevaa lasta. Nancy oli käpertynyt mykkyrälle kehdossaan ja yön aikana survonut sinisen uninallensa pienojen välistä lattialle. Välillä pienen käsi oli pään alla, mutta Nancyn herätessä yön aikana tyttö tuppasi peukalon suuhunsa ja kuunteli veljensä ynähdyksiä toisesta kehdosta.

Severin levittäytyi aina levälleen kehdon pohjalle. Poika heittelehti paljon yöllä ja aamulla tämä makasi selällään, riippumatta siitä missä asennossa olikaan nukahtanut. Paljosta pyörimisestään huolimatta Severin ei enää juurikaan heräillyt yöllä, vaikka sisko niin tekikin. Joskus poika kyllä ynisi itsekseen, mutta oli silloinkin unessa. 

Hiljaisuutta ei tosin koskaan kestänyt kovin kauaa. Odotettuaan mielstään tarpeeksi kauan aikaa Nancy nousi kolistelemaan kehdon pienoja ja kitisemään. Kasvoilleen pikkuinen veti nyrpeän ilmeen. Severin katseli istultaan toisesta kehdosta siskon menoa. Mitä hän turhia enää ulvoisi, sisarhan teki homman jo hänen puolestaan.

Severin oli syntynyt aivan muutamia minuutteja ennen Nancya, vaikka asiaa tietämättömät veikkasivat usein Nancyn syntyneen ensin. Ehkä se johtui Nancyn selvästi suojelevasta asenteesta veljeään kohtaan, ehkä siitä että Severin oppi uusia asioita yleensä juuri Nancyn jälkeen. Lastenhuoneen ovi kolahti, vanhemmat olivat heränneet.

Serena sai Nancyn melko helposti yläkerran vessaan aamupesulle, Severin puolestaan ei halunnut lähteä koko huoneesta ennen kuin sai päivävaatteet päälleen. Perhe oli jo tottunut tuohon pojan pikku oikkuun - ehkä se oli vain jotain orastavaa turhamaisuutta.

"Tules Severin tällä kertaa alakertaan pesulle, pääset ihan kunnolliseen kylpyyn ja sen jälkeen aamupalalle", Ray rupatteli pojalleen. Severin ynähteli ja nyökki innostuneena. Poika yritti vähän väliä kaivautua isänsä takin alle, mutta Raymond joutui kaivamaan tämän aina pois ettei olisi pudottanut koko lasta.

Serena oli jo onnistuneeti saanut Nancyn aamupesut suoritettua. Tyttö oli saanut lisäksi päälleen lempimekkonsa - sinisen, jossa oli sydämiä. Tulpen oli onneksi jo laittamassa kaikille puuroa alakerrassa, kukaan ei joutuisi olemaan nälkäinen ainakaan kovin pitkään.

"Eihän se ollut kovin kamalaa sittenkään?" Ray lirpatti pienelle pojalle. Severin vaikutti aluksi säikähtäneen isoa ammetta, mutta nyt poika vaikutti pelkästään nälkäiseltä. Severin nykäisi isäänsä hiasta ja taputti vatsaansa. "Tiedetään. Saat ihan heti puuroa."

Heti päästyään aamiaiselta takaisin lastenhuoneeseen Nancy suunnisti pienen lelurasian luo. Kun kammesta käänsi, soitti laatikko samalla pientä, mekaanisesti helisevää melodianpätkää joka oli soinut talossa viime aikoina miltei kyllästymiseen asti.

Lisäksi Nancy kikatti joka kerta iloisesti laatikosta hyppäävelle pienelle klovnille.
"Kulta, eikös tänään ollut se elokuva kuutoskanavalla?" Serena kysyi saapuessaan lastenhuoneeseen. "Olihan se. Äiti sanoi lukeneensa siitä jonkun kiinnostavan arvostelun. Näyttääkö Severin muuten sinun mielestäsi väsyneeltä?" Raymond sanoi. "Näyttää. Pojallahan on aina muutenkin ollut vähemmän energiaa kuin sisarellaan", Serena vastasi.

"Severin saakin siinä tapauksessa mennä aikaisille päiväunille. Vai mitä pikkumies?" Raymond totesi hieman kaikille huoneessa oleville ja alkoi etsiä keltaista unipukua vauvapöydän kätköistä. "Ja sinä kottarainen saat mennä potalle, en nimittäin ala enää etsimään vaippoja tuon kokoiselle tytölle", Serena ilmoitti Nancylle napaten tämän syliinsä.

"Nukus hyvin", Raymond sanoi Severinille. Nancy puolestaan oli mielestään jo sujut potan kanssa ja tahtoi jatkamaan leikkejä. Ray päätti mennä itsekin pienille torkuille, lapset olivat taas herättäneet heidät turhankin aikaisin. Suloisiahan kaksoset olivat, mutta hieman turhan aamuvirkkuja myös.

"Tulpenkin sanoi katsovansa elokuvan ihan mielellään", Serena ilmoitti miehelleen. Nancy oli saanut jäädä hetkeksi yksin lastenhuoneeseen, molemmat luottivat siihen ettei tyttö aiheuttaisi mitään vahinkoja.

"Minulle sopii ihan hyvin. Me olisimmekin sitten kaikki samassa huoneessa pitkästä aikaa", Raymond naurahti kuivasti. "Tarkoitat kai, että samassa huoneessa ja tekemässä samaa asiaa", Serena hymyili peilikuvalleen. Kaksoset teettivät kyllä paljon työtä, mutta silti Serenalla oli ollut aikaa päivittäisille lenkeilleen.

"Kummin vain, minä lepuutan kuitenkin selkääni hetken aikaa", Ray vastasi. "Minä käyn sanomassa Tulpenille että katsoo hieman Nancyn perään kun käyn ulkona", Serena totesi ja lähti huoneesta. Serenan verryttelypuku oli pesussa, joten hän kävisi vain rauhallisella kävelyllä kotitiellä.

Raymond haukotteli ja etsi yöpöydän laatikosta vanhan, joululahjaksi saamansa romaanin. Hän ei ollut ehtinyt juurikaan lukea yliopiston jälkeen, ja sielläkin hän oli joutunut keskittymään oppikirjoihin.

*       *       *       *       *       *       *

"Severin meni jo toisille päiväunille, sain tällä kertaa suostuteltua Nancynkin torkuille", Serena kertoi Rayn etsiessä oikeaa kanavaa. Serenan kävelylenkki oli vienyt hänet korttelin ympäri ja vielä takapihalle tarkastamaan omenapuuntaimia. Aitaus oli tosiaan pitänyt jänikset poissa.

"Ei ole vielä alkanut", Serena huokasi helpottuneena oikean kanavan löytyessä. "Hyvä niin, äitikin ehtii sitten hyvin mukaan", Ray vastasi. "Missä hän muuten on?" "Täällähän minä", Tulpen vastasi ovelta saaden poikansa hätkähtämään.

"Olet juuri ajoissa, alkutekstit näkyvät jo", Serena sanoi kun Tulpen istahti hänen viereensä. Elokuvan tunnusmusiikki soi, ruudulla nuori nainen suoritti juuri aamutoimiaan.

Lopputeksteihin mennessä Serena oli jo kiinnostunut aivan muusta kuin elokuvasta. "Lapset ovat varmasti jo heränneet", Tulpen hymähti muttei voinut kätkeä pientä hymynkaretta. "Kuulen ainakin Nancyn äänen."

Tulpen oli oikeassa - molemmat lapset olivat hereillä. Raymond lupasi tällä kertaa hoitaa Severinille ja Nancylle päivävaatteet vielä hetkeksi, jos Serena hakisi maitoa alakerrasta. Tulpen aikoi tehdä ilta-aterian.

"Kas noniin... Odota aivan hetki Severin, pääset aivan pian pois", Raymond jutteli lapsilleen. Nancy näytti ilahtuneelta saadessaan mekkonsa takaisin. Ulkona oli jo pimeää, vaikka kello ei ollutkaan kovin paljoa.

Nancy taapersi omin neuvoin potalle samaan aikaan kun Raymond vaihtoi Severinille vaatteet. "Saatte leikkiä vielä hetken aikaa, äiti tuo kohta teille molemmille iltapalaa", Raymond jatkoi jutustelua vaikka hänen ajatuksensa olivatkin aivan toisaalla. Tänään olisi mentävä aikaisemmin nukkumaan - huomenna olisi työhaastattelu. Vihdoinkin.

Severin konttasi palikkapelin kimppuun, Raymond lähti syömään iltapalaa. Alakerrasta kuului astioiden kolinaa - ehkä Tulpen haluaisi apua pöydän kattamisessa. Nancy nousi jaloilleen, hän menisi leikkimään veljensä seuraksi. Velipoika. Severin. "Eve."

Severin vilkaisi Nancya ihmeissään tytön istahtaessa lattialle pienen ksylofonin eteen. Sisar naputteli iloisesti pieniä, kirkkaita ääniä soittimestaan. Severin höristi korviaan. Joku oli tulossa portaita ylös, hän kuuli sen selvästi. Nancy vilkaisi veljeään ilkikurisesti. Lastenhuoneen ovi kolahti auki, Serena toi lapsille maitoa.

Hetken päästä Serena hävisi makuuhuoneen puolelle etsimään yöpaitaa. Kaksoset jäivät jälleen kahdestaan. Välillä Nancy vilkaisi Severiniä odottavasti, hörppien samalla maitoa tuttipullostaan. "Nan-si", Severin sanoi hitaasti, ikään kuin maistellen sanaa.

Nancy pudotti tuttipullon matolle. Ei hänellä ollut enää nälkä. Pian sitäpaitsi vanhemmat tulisivat laittamaan heidät nukkumaan, heillä olisi vielä pieni hetki aikaa leikkiä ennen sitä. Severin tajusi mitä sisko tarkoitti ja ryömi palikkapelinsä luo.

"Eve!"

Heh, mitähän tästäkin tuli... Taas pienissä pätkissä kirjoitettua.
Kommentteja pyydän edelleen ;) Jos jaksoit tänne asti, raapustathan sellaisen?