Ja uuden osan myötä julistan päättyneeksi myös edellisen osakisan! Stewartin ja Milesin sukunimi on Gardener, ja heidän vanhempansa ovat Margaret Robinson ja Augustus Gardener (August Garden eli elokuun puutarha), jotka nähtiin osassa Karkulaiset, kahden poliisiviranomaisen roolissa. Eli siitä asiasta ei enää vastauksia ;)

Ilta ei periaatteessa sarasta, mutta kun äidinkielenopettaja ei ole valvomassa tällainen kompromissi lienee sallittu ;) Taustamusiikki on tällä kertaa tällainen. Ja Spotifyn käyttäjille tiedoksi, että siellä pitäisi olla tuosta pidempi versio ;)

Scott päästeli omituisia kurahduksia ja kehräsi terävästi samalla kun huitoi vimmatusti tassuillaan Danielin heilutteleman höyhentupsun suuntaan. Kissaa sai harvoin jahtaamaan mitään, ja silloinkin sen vain kellahti selälleen ja kääntyi välillä kyljeltä toiselle kun sitä toistuvasti kutitettiin. Scott sai kynnellään yhden höyhenen irtoamaan lelusta, hyrähti tyytyväisenä ja kiepahti kyljelleen ja alkoi pestä tassuaan. "Dan! Missä sinä olet!" Kirkas huuto sai pojan lopettamaan kissan häiritsemisen ja kiiruhtamaan pihalle.

"Paikalla, rouva kersantti!" Daniel sanoi pingottuaan talon taakse. Germaine vilkaisi isoveljeään alta kulmain. "Jo oli aikakin äläkä kutsu minua rouvaksi." Owen oli tullut puutarhaan samaan aikaan kuin kaksoissiskonsa, nuorempi poika oli ollut helpompi paikantaa talosta. Germaine viittoi molempia tulemaan lähemmäksi.

"Minun mielestäni olisi kätevintä, että me kaikki vain valitsisimme oman puun ja huolehtisimme siitä", Gerry sanoi ja pojat nyökyttelivät. "Siten se varmaan sujuu kaikkein nopeimmin", Daniel myönsi. Punotut korit oli jo haettu varastohuoneista juuri tätä tarkoitusta varten. Myös pari vanhaa puulaatikkoa saivat uutta käyttöä. "Apus lähin!" Owen huudahti ja juoksi nappaamaan itselleen korin.

Vaikka omenasato ei vaikuttanutkaan yhtä kehuttavalta kuin edellisenä vuonna, saisi usean puun antimista kuitenkin varmasti monta piirakkaa ja osa hedelmistä syötäisiin tuoreina. "Miten siellä sujuu?" Germaine huikkasi oman puunsa luota. "Ihan hyvin!", Owen vastasi ja kurottautui irrotamaan korkealla kasvavaa omenaa.

"Täälläkin sujuu kohtalaisesti, kunhan nämä pahalaiset vain kasvaisivat vähän helpommissa paikoissa", Daniel vastasi tarttuen erääseen oksaan vetääkseen sen avulla toista oksaa alemmas. Jotkin omenoista kasvoivat niin lähellä latvaa, että ne olisi varmaan helpompaa pudotella alas kepin tai jonkin muun vastaavan avulla.
"Täällä alkaa kohta olla valmista", Germaine ilmoitti. Hän oli kolmikosta se kaikkein nopein ja kokenein poimija, eikä arastellut hetkeäkään jos tuli tarve kiivetä aivan yläoksille asti omenoiden perässä. Vaikka alkusyksy olikin jo hyvässä vauhdissa, oli aurinko lämmittänyt pihamaata koko aamun ja aamupäivän eikä kukaan kaivannut takkia. Ulkona oli varmasti reilusti yli kaksikymmentä astetta.

"Sinä onnekas", Owen sanoi ja nappasi ilmasta kiinni häntä kohti pudonneen omenan ja pudotti sen koriinsa. Hän ei halunnut kolhia niitä, heidän pihallaan kasvava omenalajike oli kirpeällä tavalla herkullinen mutta kieltämättä tummui herkästi. Owenin kohdalle osuneessa puussa oli jäljellä vielä muutama omena, jotka olivat onneksi aivan hänen ulottuvillaan. 

Germaine oli jo juoksuttanut oman, täysinäisen omenakorinsa kuistin pöydälle ja oli nyt tullut tarkkailemaan veljensä työskentelyä. "Oletko varma, ettet tarvitse apua?" "Olen, sain juuri viimeisenkin alas", Owen sanoi laskien ensin korinsa maahan ja kavuten sitten alas puulaatikon päältä. Danielkin oli saanut oman urakkansa valmiiksi ja kiiruhti pikkusisarustensa luo.

Owen siirsi laatikon syrjään ja istahti itsekin tulppaanipenkkiin. Daniel katseli itstutuksia hetken ennen kuin kohautti olkapäitään ja liittyi kaksosten seuraan. Eivät ne kukat siitä sen ihmeemmin kärsisi, hän ajatteli ja siirsi erään tulppaaninvarren syrjään tieltään. "Onko siinä vanhassa keittokirjassa muita reseptejä kuin omenapiirakka ja se paistos?" Owen kysyi. "Minä en ainakaan ole huomannut. Mutta pitäisi kai meillä jossakin olla uuniomenoiden ohje?" Germaine sanoi.

"Mutta hei, mitä tehdään huomenna? Meillähän on vielä sunnuntai kokonaan vapaata aikaa", Gerri vaihtoi aihetta. "Suostutellaanko isä viemään meidät jonnekin? Rannalle vaikka. Voisimme kokeilla ovatko uimavedet vielä lämpimiä", Daniel ehdotti. "Miksipäs ei", Owen vastasi ja Germainekin nyökkäsi. 

"Vaikka minusta kyllä tuntuu, että sunnuntaihin liittyi jotakin, mutta en vain saa sitä päähäni", Germaine sanoi ja pyöritteli sormiaan. Tulppaanien ja omenoiden tuoksu yhdistettynä vielä ilmassa leijuvaan viimeöisen sateen tuoksuun oli miltei huumaava yhdistelmä. Se suorastaa huusi syyskesää. Sitä epävarmaa aikaa, jolloin vuodenajat saattoivat näennäisesti vaihtua parin tunnin välein, ruskan ja kuuman auringonpaisteen jälkeen löysi itsensä vielä vihertävien lehtien ja rankkasateen keskeltä.

"Äh, kyllä sinä sen kohta muistat", Owen sanoi. "Niin kai", Germaine mutisi. David pani pitkäkseen tulppaanipenkiin ja vilkuili pilviä. Oli kuin niiden muodostamat kuviot olisi nähnyt vähän selvemmin nyt. Dan hengitti syvään kukkien tuoksua ja sulki silmänsä. Kaksi asiaa tuntui kiertelevän hänen mielessään. Pienen hetken päästä toinen niitä selkeni hieman ja poika avasi silmänsä.

"Nyt minä muistankin", Daniel mutisi ja kohotti päätään hieman korsien seasta. "Isä oli luvannut hakea meille jotakin huomenna. Kun vain muistaisin mitä se oli", poika jatkoi ja laski sitten päänsä takaisin ennen kuin hänen niskaansa alkoi särkeä.

"Siinä se!" Germaine huudahti ja kömpi jaloilleen niin nopeasti kuin vain pääsi. "Mikä?" Daniel kysyi vieläkin pilviä tuijottaen. hän oli kiinnittänyt huomionsa yhteen, joka näytti aivan soppaa syövältä lepakolta ja josta olisi saanut hienon valokuvan, jos se vain olisi odottanut sen verran että joku löytäisi perheen kameran.

"Se että isä oli luvannut hakea meille uuden... Owen, lopeta!" Germaine kiljaisi kun kaksoisveli hyökkäsi äkkiä kutittamaan häntä. "Voi herranen aika teidän kanssanne", Daniel naurahti ja nousi istualleen.

Gerri koetti epätoivoisesti väistellä veljeään samalla, kun yritti olla tallomatta kukkia sandaaliensa alle. "Owen! Apua, ei saa! Daniel, tee sinä jotain!" Germaine hihitti. "Minähän teen! Katselen koko ajan", Dan sanoi ja virnisti. Owen iski isoveljelleen silmää ohimennen.

"Owen, näpit irti minusta! Isä oli luvannut hakea meille uuden kissan!" Germaine sai lopulta sanottua. Daniel pääsi jaloilleen ja Owen lopetti siskonsa kutittamisen nipitettyään tätä vielä kevyesti käsivarresta. Dan pudisteli lehtivihreän housuistaan ja katsoi vuorotellen molempia pikkusisaruksiaan.

"Niinhän se olikin. Nyt minäkin muistan", Owen sanoi. Koska Ellen oli jo vanha kissa - se oli hieman heikossa kunnossa ja osittain sokea - Antero oli eräänä päivänä kertonut lapsille että he hankkisivat Scottille kumppanin ettei se jäisi ilman lajitovereitaan sitten kun tämän emon aika tulisi. "Mennään varmistamaan!" Daniel sanoi ja lähti juoksuun kohti takaovea.

"Odottakaa, senkin koijarit!" Germaine huusi veljilleen kun he pinkoivat perä perää sisään taloon. Daniel ehti tietenkin ensimmäiseksi ja Gerri oli hetken viimeisenä kunnes sai pian kirittyä veljiensä ohi näiden pysähdyttyä vilkaisemaan keittiöön. Germaine oli nimittäin nähnyt isän viimeksi olohuoneessa.

Gerri ehtikin ensiksi Anteron luo ja kaivautui tämän käsivarren alle. Pojat saapuivat paikalle paria sekuntia myöhemmin. "Kappas, minut on näköjään piiritetty", Antero naurahti. "Näytätte siltä kuin teillä olisi jotakin asiaa." "Se koskee sitä kissaa", Daniel sanoi ja Antero keskittyi kuuntelemaan. Hän oli iloinen siitä että lapset olivat tarjoutuneet poimimaan omenat tällä kertaa, näin hän oli saanut käydä rauhassa läpi päivän postin.

Sanomalehtien ja kirjeiden mukana oli nimittäin tullut myös eropapereista viimeinen. Antero olikin odottanut sitä jo jonkin aikaa. Oikeastaan siitä asti kun hän oli eräänä aamuna herätessään löytänyt olohuoneen pöydältä Tabithan jättämän kirjelappusen. Oliko siitä jo tosiaan useampi vuosi? Lapsille - eli ensin vain Danielille, ja myöhemmin kaksosille kun nämä ailkoivat kysellä - hän oli keronut mahdollisimman totuudenmukaisesti että äiti oli lähtenyt erään vanhan ystävänsä luo, jota ei ollut vähnyt pitkään aikaan, ja tulisi viipymään aika kauan.

"Huomenna siis?" Germaine varmisti ja Antero keskittyi taas lapsiinsa. "Totta, huomenna heti aamupäivästä. Eräällä ystävälläni on kissa, jolla on muutama luovutusikään kasvanut pentu. Pari he ovat myyneet naapureilleen, mutta eräs tyttökissoista on varattu meille", mies sanoi ja Gerri hymyili. "Mitäs jos minä menisin etsimään teille ahkerille poimijoille jotakin välipalaa? Viihdyttäkää itseänne sen aikaa", Antero ehdotti ja lapset nyökkäilivät. "Viihdyttäkää itseänne?" Germaine sanoi ja vinkkasi silmää kahdelle muulle. 

Germaine oli muistanut oikein jättäneensä joskun syntymäpäivälahjaksi saamansa temppupallot nojatuolin taakse, ja nyt tyttö kieputti niitä ilmassa tyytyväisenä. Owen otti ensin jalallaan tukea sohvan laidasta ja ponnisti sitten lukunurkkauksen matolla täyden kärrynpyörän. Daniel tyytyi ihailemaan näytöstä ja huutelemaan kannustuksia.

"Ja nyt sama toiseen suuntaan!" Owen ilmoitti mikä kirvoitti isoveljeltä hurraahuutoja. Vaikka Danielkin oli kieltämättä notkea ja urheilullinenkin, kaksoset olivat parempia esiintymään. Ja olihan heillä ollut aikaa harjoitella pienempien läksymäärien ansiosta. Germaine oli hetken aikaa kieputtanut palloillaan kahdeksikkoa, mutta vaihtanut takaisin normaaliin ympyrään melkein pudotettuaan keltaisen pallon.

Toinen kärrynpyörä sujui vähintään yhtä hyvin kuin ensimmäinen. Owen päätyi aavistuksen huojahtaen mutta kuitenkin molemmille jaloilleen sohvan viereen. Germaine heitti pallonsa ilmaan ja kuunteli tyytyväisenä kun ne putosivat vuorotellen nojatuolin tyynylle. Selkänsä taakse tähtääminen oli hankalaa, mutta tuttu paikka auttoi siinä paljon. "Minun vuoroni!" Gerri ilmoitti ja asteli keskelle huonetta. 

"Hei, hop!" Owen huomasi juuri ajoissa perheen pienen digikameran olohuoneen pöydän laidalla ja kipaisi hakemaan sen näppeihinsä ennen kuin siskon käsistä loppuisivat voimat. "Tästä tulee mahtava kuva", poika julisti ja koetti tarkentaa mahdollisimman nopeasti.

"Mehän pääsisimme vaikka sirkukseen", Daniel nauroi kun Germaine oli taas jaloillaan. "Äs, tippuisit trapetsilta", tyttö sanoi. Owen työnsi kameran housujensa sivutaskuun. "Välipalalle! Tulkaa kun annoksenne ovat vielä lämpimiä!" Anteron ääni kuului keittiöstä. "Tullaan, isä!" Dan huikkasi ja kolmikko lähti tarpomaan kohti talon toisesta päästä kantautuvaa tuoksua.

"Mmm! Minä en muistanutkaan, että näitä oli vielä jäljellä", Daniel sanoi irrotellen haarukalla palaa suuresta, vielä hieman höyryävästä vuokaleivoksesta. He olivat tehneet niitä Germainen löydettyä ohjeen eräästä aikakauslehden näytenumerosta joka heille oli tullut. Niissä oli aivan pieni aavistus varhaista omenaa sekä aika lailla appelsiinimehua.

"Isä kai laittoi nämä pakastimeen ettemme me heti söisi kaikkia", Owen arvasi ja Germainekin mutisi jotakin myöntävää leivosta suussaan. "Onko teillä kahdella muuten läksyjä täksi viikonlopuksi?" Daniel kysyi nielaistuaan kuuluvasti. "Jep", Owen sanoi. "Ainakin äidinkielestä ja matematiikasta. Ja oliko meillä se yksi biologian moniste?" Gerri muisteli.

"Sen näkee sitten", Owen sanoi ja kohautti olkapäitään. "Muuten, ottaakohan isä meidät mukaan hakemaan uutta kissaa vai jäämmekö me tänne vahtimaan Scottia ja Elleniä jonkun isän kaverin kanssa?" Germaine keskeytti äkkiä. "Ääh, luultavasti me jäämme tänne", Daniel sanoi. "Niin kai. Vaikka emme me kyllä lastenvahtiakaan tarvitsisi", Gerri sanoi.

"Ei sinua ainakaan uskalla tänne yksin jättää", Owen sanoi ja Germaine hymyili ilkikurisesti veljelleen. "Kuitenkin", tyttö sanoi siirtäen taas silmiensä eteen valahtavia hiuksia, "meidän pitäisi kysyä isältä saammeko kutsua huomenna vieraita siksi aikaa kun hän on poissa." Ellen tuli keittiön ovelle maukumaan, se oli varmaankin kuullut muiden olevan siellä. "Miksipä ei. Kutsuttujen pitää kuitenkin varmaan lähteä ennen kuin isä tulee tai viimeistään silloin, uusi kissa saattaa hermostua väenpaljoudesta", Daniel sanoi.

Owen sai syötyä leivoksensa ensimmäisenä ja nousi silittämään Elleniä. Vanha kissa kehräsi karkeasti ja puski päällään pojan kättä. Charlesin kuoltua kaksi vuotta sitten Ellenistä oli tullut hellyydenkipeä vanhus, joka haki omistajiensa seuraa jopa enemmän kuin nuorempi Scott. Naaraaseen tuntui tarttuneen myös jälikasvun uneliaisuus, ja tämä viettikin yhä enemmän aikaa nukkuen.

"Minullakin oli matematiikanläksyjä, vaikka aloitinkin niitä jo", Daniel sanoi mietiskelevään sävyyn. "Tämä syöppö taitaa taas haluta ruokaa. Onko sille annettu mitään jo tämän päivän puolella?" Owen kysyi. "Odotas. Kun annoin Scottille naksuja Ellen taisi syödä ne pari, mitkä jäivät jäljelle. Voit sinä antaa sille jotakin", Germaine sanoi ja haukkasi uuden palan leivoksestaan.

Kun kaikkien lautaset olivat tyhjenneet, Gerri tarjoutui tiskaamaan kun pojat lähtivät yläkertaan. Kolme lautasta puhdistui nopeasti, minkä jälkeen tyttö rupesi viihdyttämään jaloissaan pyörivää Elleniä. Kissa oli saanut uutta ruokaa, josta se oli syönyt hitaasti muutaman palan ja jättänyt loput sikseen.

Ainakin välillä kissavanhuksessa riitti vielä virtaa. Höyhenhuiskun tutun liikkeen se huomasi yhä ja hyppeli innoissaan naukuen leikkikalun perässä. Se purisi ja läimäytti höyheniä tassullaan, ennen kuin istahti keittiön lattialle katselemaan värjättyjä sulkia. 

"Ellen, sinä senkin hömelö", Germaine mutisi kissalle ja laittoi höyhenhuiskun syrjään. Eläin kehräsi nyt paljon hiljempaa kun sitä rapsutettiin korvien takaa. Ellen tönäisi tytön kättä kostealla kuonollaan. "Tuo kutittaa, sinä hupsu. Saat luvan viihtyä hetken omassa seurassasi, okei? Minä menen tekemään läksyjä", Gerri sanoi ja suoristi selkänsä.

"Tehän olette jo aloittaneet", Germaine totesi sulkiessaan lastenhuoneen oven perässään. Isäkin oli paikalla, auttamassa Owenia matematiikan kanssa. "Vai aloittaneet? Minä tein jo matematiikanläksyt ja velikin on varmasti kohta valmis niiden kanssa", Daniel vastasi. "Autatko muuten etsimään Owenin käsikonsolia? Se on taas jossakin hukassa." Gerri nyökkäsi ja sukelsi heti katsomaan vuoteiden alle.

"Ja tästä tulee neljäkymmentäkaksi, eikö niin?" Owen varmisti isältään merkatessaan tehtäväryhmän viimeisen vastauksen. "Aivan oikein taas. Et sinä kovin paljoa apua loppujen lopuksi tarvinnutkaan", Antero sanoi ja nyökkäsi hymyillen pojalleen. "Tarvitsetko apua minkään muun aineen kanssa? Entä muut?" mies kysyi. Vastauksena oli kolme päänpudistusta.

Antero sulki lastenhuoneen oven perässään ja ajatteli tyytyväisenä, ettei kenellekään varmaan tulisi mitään ongelmia kertotaulun kanssa. Danielkin oli oppinut asian nopeasti silloin kun oli ollut ensimmäisellä luokalla. Scott istui portaiden yläpäässä Anteron tullessa paikalle ja killitti häntä niin vaativasti, että mies nosti suosiolla kissan syliinsä. Hän oli kyllä aikonut pestä tänään pyykkiä, mutta olihan siihen koko iltapäivä ja ilta aikaa.

"Hei, katsokaa! Ulkona sataa vettä", Daniel hihkaisi ja sai molemmat pikkusisaruksensa nostamaan päätään etsinnöistään. Germaine oli jo ehtinyt tonkimaan koko vaatekaapin pelilaitteen perässä ja siirtynyt kurkkimaan Owenin petauspatkan väliin. Owen itse puolestaan etsi konsoliaan kirjoituspöydän kohtalaisen täysistä laatikoista.

"Ihanko? Anna tarkistaa", Gerri sanoi ja loikkasi muutamalla askelella Danielin sängylle nähdäkseen paremmin ikkunaan. "Whoa, siltä näyttää", Germaine sanoi ja otti käsillään tukea ikkunanpienasta horjahtaessaan eteenpäin epävakaasta asennostaan.

"Löytyi! Se oli värikynälaatikkojen alla!" Owen kuulutti kirjoituspöydän luota. "No hyvä", Daniel sanoi ja kääntyi sitten takaisin Germainen puoleen, joka oli nyt istahtanut sängylle. "Jos sade jatkuu vielä pimeän tultua, isä varmaan antaa meidän katsoa elokuvaa kun uloskaan ei voi mennä", tyttö pohdiskeli ääneen. "Ainakin sitten jos hän ei löydä keskeneräisiä läksyjä huoneesta", Dan sanoi muistettuaan omat matematiikan läksynsä.

"Mutta mitä elokuvaa? Se tässä onkin se pulma", Germaine jatkoi pohtimistaan. "Meillä ei oikeastaan taida olla varastossa kovin monta sellaista elokuvaa mitä emme olisi jo nähneet ja jos TVstä ei tule mitään hyvää..." "Gerri! Rauhoitu. Televisiossa on tiu kanavia, kyllä niistä joltakin löytyy varmasti jotakin näkemisen arvoista", Owen sanoi siskolleen.

"Hm. Niin kai. Mutta minunkin pitää tehdä läksyt ennen sitä", Germaine sanoi lopulta ja kapusi alas isoveljensä vuoteelta. "Tee se. Voin lainata sinulle tätä sen jälkeen jos patterit vain kestävät", Owen lupasi heilauttaen käsikonsoliaan huolettomasti. Daniel sulki matematiikanvihkonsa ja lähti hiljaa huoneesta.

*    *    *    *

"Kiskiskiskis... Heh, hieno kissa... Katsos, se onkin nyt täällä..." Scott kehräsi innostuneena ja naukui jahdatessaan Danielin sormia. Kissasta oli aina niin mukavaa kun joku jaksoi leikittää sitä. Scott sai huitaistua poikaa kämmenselälle kynnet sisäänvedettyinä - leikkiähän tämä vain oli - kun tytönääni kajahti käytävästä. "Daniel Garp! Sinä jemmasit vihkosi maton alle, minä näin!"

Daniel palasi nujerrettua näytellen takaisin lastenhuoneeseen ja teki matematiikanläksynsä loppuun, siirtyen sitten äidinkielen kimppuun. Germaine mutisi itsekseen jotakin kaikkein aikuisimmasta ihmisestä huoneessa ja keräsi pikkuroskaa nukkekodin lattialta. "Phyää, mikä pölymäärä! Dan, miten vanha tämä nalle oikein on?" Owen kysyi tutkiessaan kovia kokenutta pehmolelua.

"Hm, en tiedä, en ole ainakaan varma", Daniel vastasi ja pyyhki vihkosta kynänpääkumillaan väärin tavaamansa sanan. "Aika vanhalta se ainakin haiskahtaa", pikkuveli sanoi ja tarkasteli hetken nallen kadonneen silmän paikkaa. "No älä nyt sentään haistele sitä, hyvänen aika", Daniel sanoi ja miltei naurahti.

"Hiiskatti", Germaine sanoi yhtäkkiä ja oli sylkäistä nukkekodin suuntaan. "Mitä nyt?" Owen kysyi. "Hiukset vain menivät suuhun. Taas", Gerri vastasi. "Mikset laita niitä kiinni?" Daniel ehdotti ja työnsi kynän taskuunsa, läksyt olivat valmiit. "Enkä laita! Sitten minä näyttäisin ihan Dora-serkulta", Germaine vastasi. "No, minä olen kuitenkin tehnyt kaikki tehtäväni. Kuka lähtee television ääreen?" Dan kysyi. "Menkää te vain edeltä. Minä käyn vielä pesuhuoneessa", Germaine sanoi oltuaan pari sekuntia hiljaa.

Pojat suostuivat lähtien huoneesta tavanomaisen hillityn melun säestämänä. Germaine asetteli vielä nukkekodin tavarat takaisin paikoilleen ennen kuin nousi hitaasti ja käveli yläkerran pesuhuoneeseen. Hän juoksutti ensin vettä hetken aikaa ja pesi kätensä. Sitten hän tirkisteli hetken aikaa peilistä näkyviin vihreisiin silmiin.

Gerri hymyili peilikuvalleen ja veti sitten auki muutamia pesupöydän kaappeja. Siellä oli kaikenlaista tarpeellista tavaraa, mitä kylpyhuoneesta yleensäkin saattoi odottaa löytävänsä. Hammastikkuja, saippuatanko, ylimääräinen tiskiharja, sakset, kynsiviila, hammastahnaa, pieni muovinen kampa.

Alakerrasta kantautui vaimeaa ääntä, televisio oli jo auki. Germaine kipitti portaat alas ja koetti muistella mielessään sen illan tv-ohjelmistoa. Hän uskoi nähneensä ohjelmatiedoista ainakin parin elokuvan nimet, sekä yhden elokuvamainoksen eilen. Sandaalit läpsyivät hiljaa puulattiaa vasten. 

"Oletteko te vielä löytäneet mitään?" Germaine kysyi heti saatuaan oven auki ja hiippailtuaan sisään. "Ei täällä vielä näy kuin mainoksia, kun kaukosäädin on jossain..." Daniel aloitti, mutta keskeytti huomatessaan veljensä katseen kääntyneen siskoa kohti ja siirsi itsekin huomionsa ovelle. 

"Se on vain taas sohvan alla, niin kuin aina. Owen unohtaa sen aina sinne jos on katsonut telkkaa myöhään", Germaine sanoi ja pyyhki hiuksenpätkiä kasvoiltaan. 

"Sinne minä sen tosiaan olen tainnut. Siistiä jälkeä kotonatehdyksi muuten", Owen sanoi räpyteltyään muutaman sekunnin silmiään. "Kiitoksia!" Germaine sanoi ja kapusi sohvalle veljiensä seuraksi. Daniel toljotti vielä pienen hetken ennen kuin kohautti olkapäitään ja ujutti lenkkarillaan kaukosäätimen sohvan alta.

Heti seuraavalla kanavalla näkyi Poolhall Junkiesin mainospätkä - se näytettäisiin sunnuntai-iltana - jota kolmikko jäi katsomaan hetken ajaksi. "Luuletteko että isä suuttuu?" Germaine sanoi kuulostaen pikemminkin mietteliäältä kuin huolestuneelta. "Ää, ei isä osaa suuttua. Ja vaikka osaisikin, ei hän noin pienestä suuttuisi", Daniel sanoi. "Sehän on sinun tukkasi", Owen säesti.

"Owen! Ei vielä saa haukotella, kun emme ole vielä löytäneet edes elokuvaa!" Germaine protestoi. "Ei ole - huaah - minun syyni", Owen sanoi ja räpytteli silmiään haukotuksen jälkiltä. Daniel haukotteli itsekin katsellessaan veljeään ja alkoi sitten selata kanavia. "Uutisten jälkeen tulisi ainakin jokin uusi piirretty", hän huomautti hieman innottomasti. "Äs, se ei näyttänyt mitenkään huolella tehdyltä, muistan ne mainokset", Germaine sanoi.

Hetken selailun jälkeen löytyi juuri alkamassa oleva elokuva, Fairytale, jota kolmikko päätti katsoa ainakin alkukohtausten verran. "Dan hei, laita ohjelmatiedot näkyviin pariksi sekunniksi ennen kuin tämä alkaa", Germaine pyysi ja Daniel paineli kaukosäätimestä teksti-tv:n esiin. "Eli tämän jälkeen alkaa Tulen Valtakunta ja heti seuraavalla kanavalla parin minuutin päästä siitä Master and Commander",  Owen luki. "Minä olen kuullut molempien olevan hyviä", Gerri sanoi.

"Vilkaistaan tämän jälkeen kumpi näyttää paremmalta, onhan meillä aikaa", Owen sanoi ja Daniel nyökkäsi, laittaen teksti-tv:n pois päältä. "Hyst, nyt se alkaa! Daniel, laittaisitko sen lampun pois päältä, ole kiltti? Sinä olet lähimpänä", Germaine sanoi ja liukui alas sohvalta istumaan lattialle. Tyttö pääsi mielestään eläytymään elokuviin paremmin latiialla istuessaan. Sarjoja katsoessaan Gerri tosin pysyi tiukasti sohvalla.

Kaikki katselivat kiinnostuneina jo Francesin narutemppuja junan kyydissä matkalla maaseudulle, eikä kukaan edes harkinnut ehdottavansa kanavan vaihtamista. Hieman ennen elokuvan puoltaväliä Owen hivuttautui varovaisesti hieman sivummalle sohvalla ja asettautui kyljelleen, sillä tavalla jaksoi pitemmän aikaa paikallaan.

"Hiiskatti, minä en muista miltä Houdini näytti oikeasti", Daniel sanoi ja koetti tihrustaa ruutua tarkemmin. "Meidän historiankirjassamme piti olla kuva hänestä, mutta minulle osui käytetty ja juuri sillä sivulla oli koiran hampaan jäljet." "Physs", Gerri hyssytteli veljeään ja loput elokuvasta katsottiinkin suurimmaksi osaksi hiljaisuudessa. 

Fairytalen jälkeen kukaan ei ollut vielä juurikaan väsynyt, joten he jäivät katsomaan Tulen valtakuntaa vaikka Daniel olikin hetken puoltanut Master and Commanderia. Mutta myöhemmin alkavana se jäi tappiolle, kaikkien ehtiessä kiinnostua ensin alkaneesta juonesta. Kun sen illan toiset lopputekstit viimein pyörivät, oli kello jo reippaasti yli yhdentoista.

"Pitänee tarkistaa, ettei isä ole nukahtanut sohvalle", Daniel sanoi noustessaan paikaltaan. Germainekin kapusi ylös lattialta ja ravisteli hieman puutuneita jalkojaan. "Äläkä sinäkään nukahda siihen, okei?" hän sanoi Owenille. "Yksi kerta oli tarpeeksi." "En minä, älkää huoliko. Katson vain uutiset", Owen vastasi Gerrille ja kaivoi kaukosäätimen esiin. 

"Olkoon sitten. Älä sitten katso kaikkien kanavien uutisia tai olet täällä ensi viikollakin", Daniel sanoi ja avasi oven. Germaine hiippaili ulos televisiohuoneesta isoveljensä perässä. He eivät halunneet herättää isäänsä siltä varalta, että tämä olisi todellakin tällä kertaa nukahtanut ennen heitä. 

Owen kuunteli hetken aikaa, miten siskon ja veljen askelet loittonivat käytävässä, ennen kuin huoneen ovi painui takaisin kiinni. Uutisankkuri kertoili laveasti uudesta energiayhtiöstä joka aikoi perustaa pääkonttorinsa Two Mile Fallsiin ennen kuin alkoi selostaa urheilutuloksia.

Owen huojentui huomattavasti kun uutisankkurin hieman paapattava ääni vaihtui meteorologin pehmeällä mutta pirteällä äänellä kerrottuun huomisen ja seuraavan viikon sääennusteeseen. Poika koetti estellä toista haukotusta ja veti sen sijaan hartaasti ilmaa keuhkoihinsa nenänsä kautta. Yleensä se ainakin toimi hänellä.

Uutisten jälkeen alkamassa olisi alkanut vielä yksi myöhäisfilmi. Owen tunsi kuitenkin saaneensa tarpeeksi elokuvista sille illalle ja alkoi selata kanavia. Komediasarja, oikeussalidraama, vanha mustavalkoinen elokuva, musiikkivideoita. Poika etsi kuitenkin toista uutislähetystä.

Koko talossa ei kuulunut juuri muuta ääntä kuin television kaiuttimista kantautuva puhe ja jokin, minkä Owen uskoi olevan Scott hiipimässä pehmeillä polkuanturoillaan keittiössä. Lopulta vielä yhden rikossarjan jälkeen eräs kanava lupaili myöhäisuutisia. Owen laittoi kaukosäätimen syrjään ja katsoi kiltisti muutamat uutisia edeltävät mainokset. 

Viimein uutislähetyksen tunnusmusiikki kantautui huoneeseen ja Owen avasi silmänsä. Luomet olivat väkisinkin yrittäneet painua umpeen. Uutislähetyksen juontaja toivotti hyvää iltaa katsojilleen ennen kuin alkoi illan ensimmäisestä aiheesta. "Moottoritiellä 261 välillä Loveless River - Marblepond..." Owen kurotti jälleen kaukosäätimen käteensä ja laittoi ääntä aavistuksen kovemmalle, varoen kuitenkin ettei sillä häiritsisi muita.

Palavan auton jäänteet katosivat kuvaruudulta uutistenlukijan ryhtyessä selostamaan seuraavaa aihetta. "Loveless Riverissä pieni kosmetiikkayhtiö Glorified on tänään saanut uuden omistajan, kun..." Owen räpytteli silmiään ja koetti yhdistää brunetin neidon huulten likkeet tämän sanoihin. "...Ei tavoitettu haastatteluun. Pörssissä uskotaan osakkeen kuitenkin nousevan..."

"Tämän jälkeen siirrymmekin luontevasti huomisen säähän. Miltä sunnuntai tulee näyttämään, Lars?" Hymyilevän meteorologin kasvot ilmestyivät ruutuun. Owen hieraisi silmiään. Hän varmaan nukahtaisi sittenkin sohvalle.




Heh tänään on vapaapäivä ja guh huomenna on englannin YO-kuuntelu. Päh, kuitenkin pääsen siitä läpi joten mitä minä siitä jätisen. Kommentteja osasta ottaisin taas vastaan mielelläni ;D