... Ei hetkenkään rauhaa!
Noniin, tervetuloa taas Garpien... "Kukas hyypiö se sä oot?" Ups, väärä talo. Täällä on vain joku kärttyisä kääpä. Karttani taisi olla ylösalaisin.
Siis nyt löysimme tiemme Garpien pariin. Hester joutuu heti aamusta käymään puutarhassa, kun Brasilialaiset puupöntiäiset meinaavat vallata hänen rakkaan omenapuunsa.
Samaan aikaan Daisy on etupihalla lähdössä töihin. "Hyvää huomenta, Folke!" hän tervehtii kuskia. "Huomenta, rouva", Folke Forsberg vastaa.
"Kuinkas lapset voivat?" Daisy kysäisi. "Hyvin, rouva." Daisy tuhahti. Hänhän oli vain yrittänyt keskustella.
Daisyn lähdön jälkeen Samuli tuli töistä. "Kaikkialle tuo Folke kerkeääkin, vai onko sillä kaksoisveli?"
Turma Topakka tuli tapaamaan Hesteriä, varmaan keskustellakseen päivän uutisaiheista.
"Laskeutuupa pimeä nopeasti! Minun pitäisi varmaan tästä lähteä..." "Ei tule kuuloonkaan! Et mene minnekään ennen kuin olen kuullut siitä sellerijupakasta paperimassakierrättämön arkistossa!" "Olkoon niin", Turma vastasi ja hiipi leikkimään kuplapuhaltimella.
"Daisy Garp?" Savuinen juova kohosi tien pinnasta alkaen pyörteillä tyynessä. "Daisy Angela Garp?" Savu tummeni miltei mustaksi, koettaen kerääntuä yhteen paikkaan. "Minä olen", Daisy henkäisi. Ilma oli viilentynyt äkkiä, alkoi olla vaikea hengittää. Kuin suuhun muodostuisi pieniä jäänhileitä joka hengenvedolla.
Hester ja Samuli olivat huomanneet tapahtumat makuuhuoneen ikkunasta ja rynnänneet ulos. "Daisy, ei! Älä kuuntele sitä!" Hester nyyhkytti. "Raafael... Minä näen Raafaelin... "Daisy kuiskasi.
Katukivet jäivät kylmiksi nykyajan Anubiksen jäljiltä.
Hester ei saanut sinä yönä unta. Hän kieriskeli silmät auki sängyssään, kuunteli pesukoneen hyrinää, laski montako kertaa palohälyttimen pikkupikku lamppu vilkahti minuutissa, laski oksanjälkiä katossa... Kaikki tuo tuskin johtuu Samulin kuorsauksesta, vai?
Aamuyöllä Hesterin oli pakko syöksyä ylös ja kiirehtiä vessaan. " Äs... Hyi olkoon, tämän siitä saa kun ei nuku." Johtuukohan tuo kuintenkin jostain muusta?
Aamulla Hester tunsi kumminkin olonsa paljon paremmaksi saatuaan nukuttua muutaman tunnin. Ja ainahan työpaikalla voisi torkkua...
Sillä aikaa yliopistolla Mary Beth oli tiskaamassa kukkaruukkua. "Miten täällä voikin haista näin oudolle?"
Tässä siis Mary Beth Garp (Perhetavoite, elämäntoive kultahääpäivä) ja hänen kihlattunsa Simon Pine (Nautintotavoite, elämäntoive löysäilyuran huippu).
" Huomenta, sisko... Maalaamassa olin, missäs muuallakaan? Mitä sinne päin kuuluu? Lapsi? Vai Stamatina... Lähetät sitten valokuvia! Joo, okei, nähdään." Niin, Simon on siis Reean pikkuveli.
"Niitty hei, oletko sinä ihan kunnossa?" Mary Beth kysäisi. "Oon mä..." Niity vastaa ja jatkaa pelaamista. Niinpä niin, jos istuu liikaa koneella muuttuu läpinäkyväksi. Missäs mun sormet olikaan?
Simonia eivät asuntolan omituisuudet pahemmin vaivanneet. Paljon enemmän aikaa hän vietti maalaustelineen ääressä, rakkaalla kasvimaallaan tai FBD-lovessa keilaamassa.
"Minä en kestä enää näitä kulhoja!" Mary Beth sähisee jouduttuaan taas siivoamaan. Olisikos tyttöparalla stressiä?
Mar Beth on todellakin saanut tarpeekseen. Aamuyön tunteina hän ryntää puunaamaan alakerran vessaa...
Ja jatkaa sieltä yläkertaan mutisten jotain itsekseen.
Myöhemmin päivällä Mary Beth on saanut vaatteet päälleen ja soittaa veljelleen. "Haloo, Noah? Kyllä, kuulin äidistä, Simon kertoi... Onko siellä tilaa yhdelle ylimääräiselle asukkaalle? Muutatte isompaan taloon? Älkää nyt minun takiani, herrantähden."
Illalla Mary Beth viimeistelee maalauksensa ja sulloo kankaan urheilukassiin. Nyt häntä ei pidättele enää mikään.
"Moi, häirikkö. Piti kysymäni, että voitteko majoittaa minut parin päivän ajaksi?" - - - "Tottakai mä keskeytän, ei mulla ole mitään syytä jäädä! Täällä on joka paikka ties missä töryssä kattolistoja myöten ja ruokalassa vanha keittäjä kaivaa korvaansa piipunrassilla. Selvä, nähdään huomenna, kiitos Hester!"
Enää yksi puhelu, eli taksikuski hakemaan hänet Outolaaksoon.
Yksi ajatus vielä käväisi mielessä. "Pahus, unohdin kertoa Simonille. No, soitan sitten matkan varrelta."
Simon oli kitkemässä rikkaruohoja, kun hänen kännykkänsä soi. "Haloo?" "Mary täällä, oon taksissa tuossa 29-tiellä." "Menitkö käymään Hesterin luona? Näin myöhään?" "Minä muutan sinne. Mä keskeytin. Tuuthan sä perässä, kun oot saanu pakattua?" Simon sulki puhelimen ja nosti katseensa asuntolaan, joka nyt oli rakkaudesta tyhjä.
"Hmm... Hester on varmaan kohta tulossa töistä."
"Moi, Samuli! Onko Hester vielä töissä?" Mary Beth kysyi. "Tulee se varmaan kohta."
Mary Beth kyllästyi pian pallonheittelyyn ja sanoi tarkastavansa päivän lehden, jos vaikka löytäisi sopivan työpaikan itselleen.
Mary Beth selaili lehteä, muttei jaksanut keskittyä lukemaansa. "Miksi Hester sai isän ja äidin talon? Minä olisin halunnut asua täällä. Liittyykö se jotenkin Simoniin?"
Samassa pihalta kuului auton hurinaa ja Mary Beth syöksyi ylös tuolistaan. "Hester! Hester, hoi! Mä tiedän että sä oot siellä, tuu tänne senkin häirikkö!"
Siskokset halasivat pikaisesti, ja Hester katsoi pikkusisartaan päästä varpaisiin. "Haluaisitko vaihtaa vaatteita? Jos kaapista ei löydä sopivia, käy kävelemässä Vanhassa Turvapaikassa. Voit vinguttaa minun luottokorttiani", Hester sanoi.
"Ei täällä kyllä ole kuin äidin vanha takki, pakko kai sinne ostoksille on lähteä", Mary Beth huokasi.
Vanhan Turvapaikan tontti oli täytetty tykkilumella omistajan syntymäpäivien kunniaksi. Harvat shoppailijat tosin olivat osanneet varautua...
Uusien vaatteiden lisäksi Mary Beth hankki hiustenpidennyksen ja aikuismaisemmat lasit. Näyttääkö hän jonkun muunkin mielestä jotenkin opettajamaiselta?
"Kyllä sitä multaa on kertynytkin", Samuli mutisi tutkiessaan kompostia.
Hei, hetkinen! Onkos Hester raskaana? "Lakkaa jauhamasta, pöljä, ja katso tätä pyjamaa! Tämähän on ihan karsea!" Huoh. Taidatpa olla oikeassa.
"Niin, minne sinä Simonin jätit?" Hester kysyi siskoltaan kanasalaatin ääressä. Seurasi hetken hiljaisuus. "Hän sanoi korjaavansa vielä seuraavan sadon", Mary Beth vastasi.
"Osaisitteko muuten leikata nuo pensaat hieman erikoisemmalla tavalla pienestä lisämaksusta?" Noah on ilmeisesti kertonut Samulille, että puutarhurin lahjominen kannattaa.
"Hester ja Samuli saavat vielä vauvankin! Ja tietysti unohtavat minut kokonaan, elleivät sitten pidä ilmaisena kodinhoitajana", Mary Beth mietti. Taidat olla kateellinen, tyttöseni?
"Samuli hei, milloin tuo lamppu on ostettu? En muista nähneeni sitä ennen." "Ai, tuo? Se kyllä oli täällä jo silloin kun minä tulin", Samuli hämmentyi. Mary-kulta, mitä aiot tehdä tuolla imurilla?
"Hei! Mitä tämä on! On epäkohteliasta imuroida toisen naamaa!" Samuli karjahti. Tuo ei valitettavasti taida olla ihan tavallinen imuri...
Samuli pakeni yläkerran vessaan ja huomasi siellä vanhan betonimyllyntapaisen. "Mihinköhän tätä käytetään?"
"Mulla on nälkä."
"Onkohan täällä yhtään goudaa jäljellä?"
Hester toi mukanaan lounaalle sekä Noahin...
...että Reean. "Mitäs teille muuten kuuluu?"
Stamatina rakastaa uuden talon suihkulähdettä. Mutta onko siihen pakko lisätä saippuaa?
Noah käy monesti syömässä illallisia ylopistotuttujensa kanssa.
Mielenkiintoisen näköistä porukkaa, vai mitä?
Kas, täällähän näkee tuttuja. Onkohan Terrapinin mielisairaalassa ollut joukkopako?
Tässä siis Essi Turunen hullujenhuoneelta. Kukaanhan ei tunnista takana istuvaa naista?
Tämä on sitten Elmi Pine. Hän on talonvahtina miehensä Christian Pinen kanssa, kunnes tämän siskontyttö Carissa palaa yliopistosta.
Reea oli käymässä Dahlmere Gardensissa, kun kirkkaalta taivaalta iski salama... Apua! Mitä tämä oikein on?
Pian viikatemieskin lipui paikalle. "Jaahas, Matti Hoviko sinun nimesi oli?" Huh, pelästyin jo että Reea...
"Hei! Et voi viedä viatonta simiä noin vaan!" Aina oikeudentajuinen Reea syöksyi paikalle. "No katsotaan, voinko."
"Jos valitset oikein, en vie Mattia," Viikatemies hykerteli Reean pelästykselle. Jokainen simi tuntui säikkyvän häntä, paitsi se eräs vanha nainen...
"Eikä! Tässä ei voi käydä näin! Miten niin muka arvasin väärin?" Reea kirkui. "Ei se minun syyni ole. Ota rauhallisesti", viikatemies huoahti. Hän oli muutenkin kurkkuaan myöten täynnä näitä myöhäisillan keikkoja.
"Peruuttakaa, peruuttakaa, vielä vaan..."
"Haloo, Noah? Voisitko kotimatkalla noutaa minutkin? Meidän pitää viedä eräs asia Outolaakson hautausmaalle, enkä jaksaisi nyt kiipeillä aitojen yli. Minulla on ollut kamala päivä."
Matti halusi vielä vilkuttaa teillekin Garpien vanhimman vesan pihalta. Mutta nyt iloisempiin asioihin, jookos?
On nimittäin Stamatinan synttärit! Pikkuneiti pääsi muuten yksityiskouluun. "Äiti, joko minä kasvan?" "Ihan rauhassa vain, kulta. Odotetaan kumminkin isää."
"Eikö hän olekin soma?" Reea huudahti voitonriemuisesti. Mitäs mieltä te olette?
Kyllä, ehdottoman suloinen. Miten arkisen näköisistä Noahista ja Reeasta voikin syntyä joain noin sievää?
Tässäpä tämä nyt oli. Seuraavassa osassa pomppiminen vähenee, sillä pysyttelemme perijätontilla. Nyt syömään. Jääkaapissa piti olla goudaa.. Ai niin, ja rakastan kommentteja. Kiitos jo etukäteen.
Kommentit