Noniin, sainpas tämänkin osan ulos uunista. Anteeksi, nämä tuntuvat kokoajan lyhenevän... Noh, lukekaas kumminkin.
Samuli oli pyytänyt Christian Pineä auttamaan tiskikoneen korjaamisessa, Samulilta kun tuo ei tahtonut luontua. "Ei tämä muutu jakoavaimella miksikään! Minun on pakko käydä etsimässä hienosäätötyökaluja ja hieman kuparilankaa", 10 mekaniikkapistettä omaava Christian ilmotti.
Samalla kun Mary Beth astui ulos kimppakyytiautostaan, hän huomasi Simonin seisoskelevan eksyneen näköisenä postilaatikon vieressä ja syöksähti supattamaan sulhaselleen. "Hyvä että olet viimein täällä, kulta, minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa..."
"Millaista kerrottavaa, kulta?" Simon kysyi. "Niin, sen minäkin haluaisin tietää", toinen ääni sanoi.
"Se ei mielestäni kuulu teille millään muotoa, herra Christian. Ja ettekö te ollut hakemassa niitä hienosäätötyökalujanne", Mary Beth totesi jäykästi.
Pimeys laskeutui nopeasti Outolaakson ylle. "On kovin kilttiä että autat siivoamisessa, Simon", Hester sanoi. "Ei tästä ole vaivaa", Simon vastasi.
Ja tämä siivoustohina tarkoittaa tietenkin Suen syntymäpäiviä. Mistä Christian oli tuon torven hankkinut, vai oliko sekin hienosäätötyökalujen joukossa?
Tässä näette vähän kasvokuvaa Suesta.
Mary Beth käveli takapihalla ja haisteli koristeruusujen hajuvesimäistä tuoksua. Tällaisena hetkenä hänen olisi pitänyt tulla vihityksi...
Mutta ilta ei olisi saanut olla näin viileä...
Ja Samuli ja Hester katselisivat... Ja äiti ja isä... Mutta Hester ei olisi raskaana eikä naimisissa Samulin kanssa...
Rouva Pine lopettaa nyt sen haaveilun, että saadaan hyvä kuva! Vielä näyttää olevan muissa maailmoissa, sen verran unelmoiva katse.
Häiden jälkeen Simon jäi vielä trimmaamaan aidan vieressä asustelevia koristepensaita. Mary, hänen eloisa ja sosiaalinen Mary Bethinsä oli vaikuttanyt koko toimituksen ajan jotenkin poissaolevalta.
Mary Beth käveli mietteissään sisälle tiskaamaan ruokailuhuoneen pöydällä löyhkääviä lautasia. Tiskikone oli vieläkin rikki ja Christian Pine vain soitti Hesterin bassoa yläkerrassa. Varsinainen korjaaja...
"Kätevä tämä uusi tuttipullonlämmittäjä, mistähän Hester näitä oikein hankkii? Uusia putkahtaa heti kun silmäänsä räpäyttää."
"Minnes sinä olet menossa, pikkuinen?" "Ättä."
"Sano Mary Beth-täti", Mary Beth maanitteli. "Iiii", Sue sanoi. "Sano Mary Beth-täti." "Iii!" "Sano Mary Beth", Mary sanoi. "Kakka!" Sue kiljahti.
"Minnes tätisi lähti tuommoisella kiireellä", Hester kysyi Suelta nostaessaan tämän potalle. "Vettaan", Sue vastasi.
"Nyt on sinun nukkumaanmenoaikasi", Simon sanoi laskiessaan tytön kehtoon. "Yötä", Sue sanoi. Simon vilkaisi tyttöä ihmeissään.
Samuli huokasi epätoivoisesti huomatessaan vessan lattian jälleen lainehtivan vettä. Sukat kastuivat, väsytti ja selkää särki. Ei ollut tullut edes syötyä kunnolla, vain neljä juustovoileipää.
Yön rauhaa ei kestänyt kauan. Ensin ukkonen herätti Suen, sitten Sue herätti kaikki muut. "Itii!" Sue kiljui niin, että lepotuolin päällyste repesi ylhäältä alas asti. "Tahtoo poiiis!"
"Mikä isin tytölle tuli, pelästyitkö ukkosta?" "Uuäh."
"Auttaako jos isi kutittaa vähän?" "Ei aua." Topakka tyttö tämä Sue.
Aamulla Samulin nukahdettua sohvalle Sue lähti pienelle tutkimusretkelle.
Reea sattui kuitenkin kulkemaan ohi, näki Suen möngertävän pihalla ja käveli sisään. "Hester, esikoisesi näyttää olevan ulkoilemassa. Eikö sinun kannattaisi..." "Voi herranen aika", Hester vinkaisi ja luikahti ulos. Reea meni yläkertaan pelaamaan biljardia Christianin kanssa.
"Täälläkö sinä oletkin. Pelästyin jo, että olet mennyt auton alle."
"Ai niin, töihinkin piti mennä", Simon muisti kuullessaan kimppakyytiauton tyyttäävän ulkona ja kömpi ylös.
"Noniin, näin kävellään. Ensin nouset yylös..." Hester opasti Sueta. (Sue näyttää jotenkin pelottavalta tässä kuvassa. Kuin suoraan Hohdosta.)
Samuli oli vetänyt ulkovaatteet pyjaman päälle ja käveli hakemaan postia. Ilma oli hieman viileä muttei kuitenkaan turhan kylmä.
Sue oppi nopeasti kävelemään. Johtuukohan tuttipullonlämmittimestä?
"Sue kuuluu huutavan sinua", Mary Beth huomautti Samulille.
Vintiöllä on yhäkin nälkä. Pitäkääs tiukasti kiinni kattokruunusta!
"Kokeiles välillä tuotakin nuottia, Sue. Tuota keltaista", Samuli kannusti pikkuistaan. "Isi se on see", Sue kikatti.
Sue oli hirveän helppo hoidettava nyt kun osasi kertoa asiansa.
Milloin halusi leikkiä...
...Tai milloin piti päästä potalle. Paitsi nyt ei sitäkään enää tarvinnut sanoa, kun pottailun taito oli opittu.
Simon tuli töistä ylennyksen kera. Hän on viimein saanut paikan löysäilyuralta jos en aiemmin muistanut mainita.
Ensimmäiseksi hän nosti Suen kehdon turviin päiväunille.
Varatoimitusjohtaja Mary Bethin limusiini kaarsi tienreunaan ja Simon kiiruhti vaimoaan vastaan.
"Kulta, meidän pitäisi puhua eräästä asiasta..." Simon aloitti. "Simon, minä en milään jaksa! On aivan pakko päästä pienille torkuille."
Hester oli saanut puettua päälleen ja päätti syödä päivälliseksi Mary Bethin toissapäiväisiä yrttimunakkaita. Ovatkohan ne.. tai antaa olla.
"Samuli, onko sinun mielestäsi Mary tuntunut hieman... omituiselta viime päivinä?" Simon kysyi. "En kyllä ole huomannut mitään erikoista", Samuli vastasi.
Simon päätti kuitenkin valmistaa Samulille juustoleipiä varastoon, ihan vain kaiken varalta.
"Samuli, milloin te Hesterin kanssa olette syöneet oikein kunnon illallisen? Minä voisin valmistaa teille jotain, jos vain haluat."
"Taitaa siitä useampi kuukausi olla... Vaikka toisaalta, minähän en syö nykyään muuta kuin juustoleipiä", Samuli hämmästeli.
"En kyllä väitä ettetkö sinä olisi hyvä kokki, kyllä se varmaan sitten sopii kun Suekin voi syödä jotain kiinteää", Samuli sanoi. "Oi, ei se niin välttämätöntä ole", Mary Beth sanoi kiireesti.
Juuri ollessaan menossa nukkumaan Hester tunsi alavatsassaan hurjaa polttelua. Vastaavaa hän ei ollut kokenut sitten...
"Samuli, minä synnytän! Tule apuun!" Hester parkaisi.
"Eikö meidän kuuluisi soittaa ambulanssi tai jotain?" Christian kysyi Mary Bethiltä sännättyään alakertaan. "Mitä turhia. Hester on kokenut synnyttäjä", Mary Beth kuittasi ja Hester mulkaisi häntä pikaisesti.
Tästä näette ketä kaikkia oli paikalla. Ja kyllä, Reea ja Christian olivat viettäneet melkein koko ajan kuplapuhaltimen parissa parvekkeella.
"Sinusta tulee Tulpen", Hester kuiskutti pienen tytön korvaan.
"Tulehan tänne Sue, sinä olet vähän tiellä", Samuli sanoi kun herätti esikoisensa.
"Mitä ne tekee?" Sue kysyi isältään kuullessaan outoa ryminää. "Ne tuo sinne toisen kehdon sinun siskollesi", Samuli vastasi.
"Hauska päästä viimein yhtä matkaa töihin, kotona löhöily alkoi käydä tylsäksi. Ovatkohan ne jo tajunneet erottaa pomon?" Hester rupatteli.
Kotiin jääneellä miesväellä oli hankalampaa. Kun Tulpen heräsi ja alkoi itkeä, heräsi Sue ja alkoi parkua ja ulvoa. Mitenköhän ikkunat säilyivät...
Simon sai taas vaihtaa Tulpenin vaipat Samulin leikittäessä Sueta.
Hesterin työpaikalla pomo oli viimein irtisanottu ja hänen tilalleen nimitettiin Hester. Tässä näette tuoreen mediamogulin. :D
"Kulta, olet ollut jotenkin tylsällä tuulella viime aikoina", Simon sanoi. "No älä ny viitti, mitä sä meinaat?" Mary Beth nauroi.
Simon veti äkkiä Mary Bethin lähemmäs ja kuiskasi tämän korvaan: "Muutetaan pois. Hankitaan oma pieni talo. Siitähän sinä olet haaveillut?" Miltei kyynelet silmissä Mary Beth nyökkäsi ja irrottautui halauksesta.
Sisällä Mary avasi päivälehden ja tarkasteli asunto-ilmoituksia. Tuolla näyttäisi olevan sopiva kaksio keskeisellä paikalla.
Mary Beth lähti etukäteen taksilla tarkistamaan paikan. Simon toisi tavarat perässä muuttoautolla. Viimeinkin he voisivat aloittaa oman elämän.
Kommentit