(Anteeksi että osakuva näkyy pienenä, se on photarin pahoinpitelemä.)
Ulkoa alkoi kuulua ensin outua huminaa, sitten ilman täytti korkeataajuinen vinkuna ja ujellus. Huomatessaan mistä oli kysymys, Sue ryntäsi ulos ja alkoi raivota taivaalla kelluvalle oudolle laitteelle. "Senkin mätäkallot! Palauttakaa minun pikkusiskoni, tai ei hyvä seuraa!"
"...Jooko?"
"Ja lopettakaa tuo meteli!" Sue kirkui joutuessaan peittämään korvansa. Aluksen päästämä vinkuna nousi aina vain korkeammalle taajuudelle ja sai veren jyskyttämään päässä.
"Mitä täällä oikein tapahtuu!" Samuli ja Hesterkin olivat heränneet ja juoksivat yhä puoliunessa pihamaalle.
Osa aluksen seinämästä avautui. Sisältä näkyi sinihehkuista valoa, ja sen keskeltä erottui tumma hahmo. Tulpen!
Huhhuh. Ei luita poikki. *Pyyhkii hikeä otsaltaan*
Kömmittyään pystyyn Tulpen kääntyi vielä katsomaan avaruusalusta. "Moi vaan! Ja kiitti kyydistä!"
Aluksen luukku sulkeutui kolahtaen sen aloittaessa jälleen nousun. Vinkuva ääni laski hetkeksi ja kohosi sitten aivan uusiin ulottuvuuksiin tuon lentävän lautasen ensin keinahtaessa ilmassa jonka jälkeen se ampaisi taivaalle, mistä oli tullutkin.
"Tulpen! Mitä siellä oikein tapahtui? Oletko kunnossa?" Sue huolehti juostuaan halaamaan pikkusiskoaan. "Olen täysin kunnossa, kunhan pääsen nukkumaan ilman että rutistat ilmat keuhkoistani", Tulpen nauroi.
Aamulla Tulpenin herätti kujeileva postipoika - tämä ei suostunut luovuttamaan lehteä suoraan vaan kipaisi puutarhaan ja piiloutui vinssikaivon taakse. "Amatius! Sinut on nähty!"
"Mäkin näin sut", poika totesi, pomppasi pystyyn ja varasti suukon. Sitten Amatius joutuikin tiputtamaan lehden maahan Tulpenin lähtiessä jahtaamaan tätä vesisankon kanssa.
Ajettuaan Amatiusta pari kertaa korttelin ympäri Tulpen huomasi Aleksein (Mustin sen nimen! *Tuuletusta*) Pysähtyneen heidän talonsa kohdalle ja meni juttelemaan viime tiistain matikankokeesta.
Jaahas, ohikulkeva poika ei osannut arvostaa kultamussuni ulkonäköä? Teet tuolla melkoista hallaa mahdollisuuksillesi, nuori mies!
Tulpeen! Tulpen, hei! Tule tervehtimään, täällä on... Minne se tyttö nyt taas katosi?
Pyjamabassoilemaan, okei. Aurinko ehti kyllä jo laskea ja Esaias häipyä pihalta joten mikäs siinä.
Sue palasi patikkaretkeltään juosten - erehdyttyään huitaisemaan ampiaispesän alas puusta. Onneksi sisällä on turvassa kipeiltä pistoksilta.
Kolme sanaa. Ei. Kai. Taas.
"Miksi tämän pitää vääntää vatsaa tällä tavalla!" Tulpen huusi rutistaessaan sormillaan kaukoputkea.
Tällä kertaa Sue huomasi välittömästi siskonsa katoamisen syöksyttyään parvekkeelle. "Tulkaas nyt paikalle sen lautasenne kanssa niin muusaan sen rusinaksi, senkin mrrh grnmrr hmmhh..."
Ilmeisesti Sueta uskottiin, sillä avaruusalus palasi tällä kertaa nopeammin tapahtumapaikalle. Mutta tuo näyttää pahalta! Sytyttäkää nyt jarruraketit tai rysähdätte katon läpi!
Aluksen luukku avautui tällä kertaa aivan lähellä tienpintaa, ja Tulpen kömpi nopeasti ulos kainalossaan jokin tumma möykky.
"Tulpen! Mitä..." Sue kiljaisi juostessaan jo toista kertaa pihalle, mutta keskeytti kun Tulpen ojensi hänelle lahjapaketin. "Käskivät sanoa hyvää myöhäistä syntymäpäivää", Tulpen nauroi Suen hämmästykselle. "Mähän sainkin jo oman lahjani." Tulpen tanssahteli sisälle hyräillen yhtä 696-Layoutilta kuulemaansa kappaletta ja jätti Suen avaamaan pakettia.
Tulpen meni heti nukkumaan käytyään pikaisella iltapesulla ja ripustettuaan omassa paketissaan olleen pyyhkeen vuoteensa viereen. Pyhkeen sisältä oli löytynyt lahjakortti paikallisen kylpylän aamu - aamupäivävuorolle. Mistä alienit saivat kylpylöiden lahjakortteja? Tulpen ajatteli juuri ennen vaipumistaan uneen.
Aikaisin aamulla, jo ennen auringonnousua Tulpen oli Dahlmere Gardensin lammella kokeilemassa kalaonneaan. Ahvenen saatuaan ei neitosemme kuitenkin päästi kalan vapaaksi. Sitten hän kiiruhti takaisin autolle huomatessaan auringon nousevan. Hänen kylpylävuoronsa alkaisi pian.
Tulpen pysäköi autonsa hiekkatien reunaan ja kapusi mäkeä ylös.
Olisi ehkä kannattanut käydä ensin katsomassa tien päähän.
Tulpen käveli jonkin miehen perässä kylpylän pukutiloihin. Lahjakortissa kerrottiin että puolet varsinaista kylpylätiloista sijaitsi ulkona, ja sisällä mainostettiin olevan myös minipuutarhan tapaisen levähdyshuoneen.
Kylpylässä oli osittainen maalattia ja lattialaatoista tehdyt polut suihkutiloihin ja pukukoppeihin. Tulpen huomasi tyytyväisenä ettei suihkutiloissa ollut vielä ketään näin varhain aamusta. Melkein kaikki varasivat kalliimpia iltapäivävuoroja.
Hyvä, kun saa käydä suihkussa rauhassa. Kotona aina oli joku toinenkin oven takana odottamassa tai vikisemässä että Tulpen tuhlaa kaiken lämpimän veden. Täällä oli selvästi suuremmat kuumavesisäiliöt kuin missään parin kerroksen omakotitalossa.
Suihkusta Tulpen livahti suoraan lähimpään pukukoppiin vetämään uimapuvun päälleen. Muut aamuvuoroon paikkansa varanneet alkoivat saapua paikalle ja sekä naisten - että miesten suihkuihin oli pientä jonoa.
Tulpen kiersi kituvan puutarhahuoneen vihrää käytävää pitkin sisäaltaalle.
"Oi! Tuonne minä haluankin", Tulpen hoksasi nähdessään kuumavesialtaat sermien välistä.
Tulpen ajatteli ensin vallata erään tyhjistä altaista, mutta muutti mieltään kun kuuli muiden kylpijöiden keskustelevan häntä kiehtovasta aiheesta: rahasta.
"Anteeksi, sopiiko jos liityn seuraan? Kuulin keskustelunne ja..." Tulpen sanoi ja kapusi altaaseen.
"Seura toki kelpaa. Nuoret ovat nykyään valitettavan harvoin kiinnostuneita talouden kehityksestä ja eri ammattien mahdollisuuksista", vaaleatukkainen nainen rupatteli.
Viereisessä altaassa Barbara Lemarchand loikoili lämpimässä vedessä silmät suljettuina. Vapaapäivä oli juuri paikallaan. Mutta silloin hän sattui kuulemaan tutun äänen. Barbara katsoi silmäluomiensa raosta toiseen altaaseen, missä nuorelle tytölle jaettiin juuri sijoitusvinkkejä. "Ja taas sitä mennään", Barbara huokasi.
"Eikös se Simiro mennyt juuri tänä aamuna konkurssiin?" Punatukkainen nainen keskeytti äkkiä muiden kahden osakkeenostoneuvonnan. Tulpen räpytteli silmiään. Eikö tuossa naisen paikalla ollut ollut tummahiuksinen mies. "Anteeksi, minun pitänee mennä", Tulpen mutisi ja nousi ammeesta.
Tulpen kävi nopeassa suihkussa ja pukeutui. Hänen päässään surisi, ja päivävuoron varanneita alkoi hiljalleen kasaantua pukukoppien luo.
"Minä en ymmärrä tätä taloa! Aina joku katselee meidän talollemme päin!" Aurora Puistola valitti keittiössä. "No joo joo, shuttup", Tulpen mutisi ohikulkumatkallaan vessaan.
"Sisko hei, minne se naikkonen hävisi? Voisin nyt kuunnela sen asian", Tulpen nauroi ja löi nyrkeillään ilmaan. "Se livisti pihalle kun sanoin usuttavani koirat sen kimppuun. Ja sun poikakaveri odottaa autossa pihatiellä, parasta mennä ennen kuin äiti huomaa", Sue vastasi.
Tulpen oli juuri luikahtamassa limusiinin takapenkille kun huomasi tontin kulmalla hänelle tutun suden. Mistä se nyt ilmestyi?
"Missä Tulpen viipyy? Vanhemmat huomaavat pian auton poissaolon", Aleksei mutisi itsekseen vilkuillen kojetaulun kelloa.
"Olet suloisempi kuin muistin", Tulpen supatti ja taputteli varovaisesti sutta.
"Tules sisälle! Minulla on sinulle yllätys. Tuletule!"
Tulpen-hani, onkohan oikein viisasta yrittää kylvettää sutta?
"Heii! Takaisin! Ei sinun pitänyt vielä mennä!"
Susi katseli Tulpenia hetken ennen kuin livahti avonaisesta ovesta ulos.
"Vapaus koittaa!" Sue tuuletti parvekkeelta. Bussinkuljettajalta oli juuri tullut puhelu, että Garpien talon luokse ei uskallettu ajaa lumentulon takia. Moni muukin koululainen oli "joutunut" jäämään kotiin.
"Kun auto on jäässä niin se on jäässä", Hester mutisi tullessaan autotallilta. Työpaikalla saataisiin pärjätä ilman häntä.
Tulpen otti vapaapäivästä ilon irti ja houkutteli pari ohikulkijaa leikkimään lumisotaa kanssaan.
Tosin herra Tanni taisi olla hieman liian pihalla... Kuin lumiukko...
Tulpen katsoi parhaaksi mennä sisälle juomaan kaakaota. Kelloa katsoessaan hän kuitenkin tajusi töiden alkavan ja säntäsi kiskomaan pyjamaa päältään ja työasua päälleen.
Tulpen on töissä lastenkutsujen viihdyttäjänä.
(Tässä välissä kuluu sitten pari tuntia, okei? :"D )
Tulpen palasi töistä ylennyksen kanssa ja kiiruhti pienelle iltapalalle.
Samuli oli tehnyt itselleen juustoleivän ja tytöille juustolautaset.
"Isä, minä olen ajatellut lähteä yliopistoon", Sue totesi kahden suupalan välissä. "Minä ja äitisi olemmekin odottaneet milloin mainitset tuosta!" Samuli naurahti. Suella meinasi juttua pala kurkkuun. "Saan... Saan siis lähteä?" hän köhi. "Tottakai, sehän on itsestäänselvyys", Samuli sanoi ja vinkkasi silmää esikoiselleen.
Sue ryntäsi sillä siunaaman hetkellä puhelimeen ja soitti College of the Futuren toimistolle. En muista kuinka monta stipendiä tyttö sai, yli viisi niitä oli... :)
Näkemiin Sue! Nähdään seuraavassa osassa!
Huhhuh. Saatiin ulos! Valitettavasti tauko ei lopu vielä vaikka osa tulikin. En ole saanut tietokoneaikaani murretuksi ja olen aloittanut laulutunnit.
Mutta vähän iloisempi asia, osakysymys! Oikein vastanneet/vastannut saa(vat) sitten palkinnoksi salasanan tänne tuttuun tapaan.
"Mitkä ovat kolme nimeä Jaden pelaamalle haasteelle?" Kyse on siis ihan tästä Kolumnista... Ensi osaan ja onnea kisaan! ;D
Kommentit