Valmiina sukeltamaan Garpien pariin? Aloitetaan sitten.

Hester oli kaivanut alakaapista vanhan mehulingon huomatessaan että raskaus janotti hirveästi. Aineksethan sai kätevästi omasta puutarhasta.

Samuli taas uppoutui välillä "Maailman Hienoimpien Juustolaatujen" 42-osaiseen kirjasarjaan. Nyt hän on Jarlsbergin kohdalla.

Mary Beth ajatteli etsiä itselleen töitä kuultuaan Samulin irtisanoutuneen omalta työpaikaltaan. Tietokone vain oli rikki. "Samuli on taatusti rikkonut tämänkin, se on tumpelo kaikkien sähkölaitteiden kanssa..."

"Noniin. Ja nyt niitä töitä." Mary Beth löysikin paikan varatoimitusjohtajana Laamamaan sponsoriyhtiössä.

"Haloo, Turma? Se sellerijupakka jäi vielä minulta vähän epäselväksi..." "Se oli viime viikon perjantain lehdessä taloussivulla, mun pitää mennä, piirakka savuaa uunissa! Heippa!" Klik.

"Ah, tuossahan se onkin... Melkoisen iso otsikko. Mutta, hyi, kuinka taas väsyttää! Se on taatusti pomon syy, mokoma stressipesäke..."

"Minäpä tästä lähdenkin, että te pääsette nukkumaan. Toivottavasti Stamatina ei ole tällä välin turmellut taloa remujuhlillaan", Reea hymyili huomatessaan Hesterin hoipertelevan WCstä.

Mary Beth veti peitot päälleen ja käpertyi kerälle. Migreeni otti aina aamuyöllä vallan hänen päästään unen untuvien sijaan.

Hester ja Samuli sen sijaan nukkuivat syvästi ja pitkään. On ne lutusia...

Kelo viiden aikaan Mary Beth luovutti, nousi ylös ja alkoi purkamaan turhautumiaan vanhaan nyrkkeilysäkkiin. "Tuosta saat, senkin Samuli!"

Samuli oli kalastamassa ja täysin tietämätön Mary Bethin nyrkkeilyharjoituksista. "Auh! Osaapa olla äkäinen kala."

"Onkos sinun masusi antanut merkkejä itsestään?" Samuli kysyi. "Potkinut vain. Minä tykkään tuosta sinun masustasi, vaikkei se olekaan aivan yhtä suuri."

"Älkää minusta piitatko..." Mary Beth mutisi kävellessään kohti portaita.

"Haloo, herra Gently? Pyysitte soittamaan aamuyöstä. Kirjoituksenne yökerhojen tasokkuudesta on juuri sellainen mitä lehdessämme julkaistaan. Teidän pitäisi vielä hoitaa pari muotoseikkaa..."

Mary Beth oli harjoittelemassa kiertopotkua, kun huomasi päivän valjenneen. "Jokohan Simon on hereillä?" hän mietti ja kiirehti alakertaan.

"Haloo, Simon? Mitä sinne kuuluu? Vai viimeinen lukukausi? Sehän on hieno uutinen, nähdään taas pian!" Mary Beth huudahti innoissaan.

Samuli oli sirtynyt siivoamaan keittiöön kerääntyneitä likaisia lautasia. Jos hän jotain pelkäsi, niin pilaantunutta ruokaa ja ruokamyrkytystä.

Hester taas oli parvekkeella rakkaan kaukoputkensa seurassa. "Vai tuollaista se neiti Puistola tekee vapaapäivinään..."

"...Niin, ja tietenkin munia, maitoa, paahtoleipää, älkääkä unohtako juustoa! Kiitoksia, näkemiin!"

"Kas tässä. Aika paljon juustoja", lähetti sanoi ja ojensi ruokakorin Samulille. "Niitä kuluu aikalailla", Samuli naurahti.

"Hm, jospa kokeilisin tällä kertaa parmesaania goudan sijaan, vai ottaisinko molempia?"

Juustoleipien syöminen kuitenkin keskeytyi, kun sisään ryntäsi raivostunut Aurora Puistola. "Sinä katselit minua kaukoputkella!" Hän kiljahti Hesterille. "En ymmärrä, mitä tarkoitatte", Hester tuhahti ja veti kasvoilleen hämmästyneen ilmeen.

"Mitä se oli tekemässä?" Mary Beth tiedusti Auroran kadottua kihisten kuulomatkan ulkopuolelle. "Ei paljon mitään", Hester sanoi hiljaa. Rehellinen vastaus olisi ollut "suutelemassa Noahia".

Kymmenen aikoihin Hester tunsi janonsa jälleen yltyvän ja nousi torkuiltaan jääkaapille kun huomasi lakanoissaan suuren, märän läikän. Ei se voinut vielä alkaa, ei, ei voinut! Lapsen ei pitäisi syntyä vielä pitkään aikaan, lähes kuukauteen!

Samuli syöksyi ovet paukkuen paikalle kuultuaan vaimonsa huudot. "Samuli, auta! Ambulanssi ei ehdi..." Hester puuskutti. Poltot olivat repiä lantion halki, sähköiset kipupiikit ravistelivat selkärankaa ja silmissä välkkyi valoja. Sitten pimeni......

---------------------------------------------------------------------------------------------

Hester nousi pystyyn lattialta ja hämmästyi ensin Samulin ojentaessa hänelle pienen käärön. "Miten jokin näin suloinen voikin sattua niin paljon?" Tervetuloa maailmaan, pieni Sue Garp.

"Voitko ottaa Suen hetkeksi, Samuli? Minulla on aivan kamala jano", Hester sanoi ja ojensi pienen keskosen miehelleen. "Eklampsia kuluttaa helposti nestettä", Samuli totesi.

"Eklampsia?" Hester ihmetteli. "Raskauskouristus. Tuo oli lievin mahdollinen tapaus ensisynnyttäjälle. Opiskelin yliopistossa sivuaineena lääketiedettä", Samuli sanoi ja kutitteli Sueta.

Jos tuo oli lievin mahdollinen, en halua tietääkkään pahemmasta, Hester mietti hörppiessään tomaattimansikkamehuaan. Pieni Sue pillahti äkkiä poruun Samulin sylissä, ja tämä kaivoi maitopullon jääkaapin ylähyllyltä.

Mary Beth lueskeli vaiti Etelän-Perhosen romaaneja olohuoneen sohvalla huomatessaan Samulin kiikuttavan jotain etuseinän pinnasänkyyn. "Voi ei..."

Aviopari juhlisti esikoistaan kumpikin omalla tavallaan. Hester puutarhassaan...

...Ja Samuli keittiönpöydän ääressä.

"Pitääkös pikkuiselta vaihtaa vaippa?"

Mary Beth söi happamana nuudeleitaan kuunnellen Samulin lepertelyä viereisessä huoneessa. Miksi Hesterin pitikin mennä naimaan mokoma mörkö, pelottaa varmaan lapsen hengiltä, Mary Beth mietti.

"Vaan on tuo kyllä sotkuista hommaa, tässähän joutuu pesulle itsekin."

"Laittaisitko Suen nukkumaan, Samuli? Minulla on kohta sinulle asiaa", Hester sanoi. Tästä näette paremmin suloisen Suen.

"Mitä asiaa sinulla.... Oho." Jätetään pari nyt rauhaan, jookos?

Daisy taitaa pitää lapsenlapsista jos ilmeestä päätellään.

"Onkos sinut jätetty huomiotta? Missäs se Mary Beth on, hänhän olisi voinut hyvin syöttää sinut."

Daisy tarkkaili tyytyväisenä vävyään. Lastenhoidon tämä näytti taitavan. Hester ei vain tuntunut ottavan kovin osaa esikoisensa hoitoon...

"Samuli, voisitko millään vaihtaa Suen vaipat?"

"Hester, mikä sinulle tuli", Samuli huolestui kun vaimo pyyhkäisi hänen ohitseen vessaan ja pamautti oven lukkoon.

Tätähän se tarkoitti. Kuka arvasi, nostaa käden ylös.

Samulille oli ehtinyt kertyä jo laaja ystäväpiiri lähimmistä naapureista paikalliseen puistotyöntekijään. Sinisessä talossa asui Christian Pine.

"Haluatko palan juustoleivästäni?" "Mmm..."

Aamiaisen jälkeen Hesterin olo oli sen verran kohentunut, että saattoi ajatella töitä. Tosin alkuraskauden aikana vaivannut väsymys oli palannut.

"Hester näytti väsyneeltä. Hänelle varmaan maistuu kahvi töiden jälkeen."

Ennen puutarhassa käymistä Samuli päätti kuitenkin kylvettää Suen.

"Ja tietenkin minä joudun korjaamaan vesihanat, laama vieköön!"

Vesihanan kanssa kamppailtuaan Mary Beth korjasi omenasadon ajatusten pyöriessä päässä. "Jos tekisi äitipuolet ja syöttäisi Samulille myrkyomenan? Käyköhän se ravintoloissa?" Tuumasta toimeen.

"Haloo, onko Helli Castren puhelimessa? Mary Beth täällä. Oletko sattumalta koskaan kuullut Samuli Nikulasta? Illastanut The Pixelissä?"

Takapihalla kasvoi monia hyödyllisiä kasveja. Villikaalia, sormustinkukkaa, ukonhatun juuria...

Daisy oli päättänyt ojentaa hieman tytärtään. "Sinulla on perhe!" Hän huusi iltakävelullä olevalle Hesterille.

Ilmeisesti Hester otti neuvosta vaarin.

Hester hämmästyi, miten mukavaa olikin vain viettää aikaa perheen kanssa vaikka ruokapöydässä sen sijaan että vain raahasi töitä kotiin.

Mary Beth oli valmistanut itselleen munakasta aamiaiseksi, kun kuuli kimppakyydin tööttäävän pihalla.

"Voi ei! Ne lähetti sen idiootti Folken!"

Ei ainakaan ole valittamista auton tilavuudesta? "Aja jo."

Töiden jälkeen myöhään illalla Mary Beth kävi jättämässä asuntolan portaille puutarhatontun, jonka alle hän kätki kirjelapun Simonille.

Ensimmäiseksi asian huomasivat Pine Linen osakuntaa ylläpitävät sisarukset. "Hei Simon, sinulle on kirje!"

"Outolaaksoon, kiitos." "Kaikkiko nyt sinne ovat menossa", Nikki Koljonen tuhahti.

 

Sainpas tämänkin tänne, huh. Comments, please?