Hah haa, sainkin jo nyt (tai jo ja jo) naputeltua uuden osan! Pelissä olen ehtinyt pelata vielä vähän pitemmälle kuin tämän osan tapahtumat näyttävät. Sain myös tälle toiselle koneelle Paint Shop Pron, mutta mokoma onkin seiska eikä kutonen enkä osaa vielä niin hyvin sen käyttöä. Vielä ei siis tule parempia kuvia, oon laiska muokkaamaan :"D
Mutmut, se osa ja siihen taustamusiikki.

Osa 14 kuva 001
Jos Garpien lähimmät naapurit olisivat asuneet hieman lähempänä, joku olisi saattanut ihmetellä ikkunoista yömyöhään tuikkivaa valoa. Koko talo oli selvästikin täysin hereillä vaikka keskiyö olikin jo mennyt.
Osa14kuva002.jpg?t=1302103902
Ei se tosin mikään ihme ollut, Raymond oli nimittäin juuri siinä iässä että oikein mikään ei saanut poikaa nukkumaan ihmisten aikoihin. Ja jos Raymond alkoi huutamaan kehdossaan ja herätti Tulpenin, heräsi myös Melony. Eikä siinä sitten auttanut kuin odottaa sen aikaa, että kuopus saatiin takaisin unten maille. Melony auttoi äitiään siivoamaan keittiötä.
Osa14kuva003.jpg?t=1302103902
"Melony, voisitko viihdyttää Raymondia vähän aikaa? Käytin hänet hetki sitten potalla ja menen nyt tyhjäämään sen", Tulpen pyysi. "Tottakai", Melony myöntyi ja istahti lattialle veljensä seuraksi. Tulpen pääsi sillä aikaa hiipimään pois huoneesta ilman että nuorimmainen mönki heti perään.
Osa14kuva004.jpg?t=1302103902
"Laulaisitko Ray vaikka lastenlaulua siskon kanssa?" Melony ehdotti veljelleen, kun oli ensin miettinyt mitä vauvojen kanssa oikein tehdään. Ja olihan hän kuullut sen vanhan lallatuksen, jota päiväkodin hoitajat olivat laulaneet nuoremmille lapsille kun hän itse oli ollut esikoulussa samassa rakennuksessa. "Chiibi chamba luna, luna, luna..."
Osa14kuva005.jpg?t=1302103902
"...Äs. Miksi ees yritän", Melony mutisi kun pikkuveli vain katseli pää kallellaan. Ja alkoi sitten tunkemaan puseroaan suuhunsa. Melony sai kuitenkin neuleen pelastettua ja yritti varovaisesti johdatella Raymondia kontaamaan lastenhuoneen suuntaan.
Osa14kuva006.jpg?t=1302103902
Tulpen huokasi ja lähti kapuamaan portaita ylös. Alakerran vessa ei vetänyt - se nyt tästä vielä puuttui, hän ei kyllä rupeaisi korjaamaan sitä ennen aamua. Talkkarinpusukin oli hukassa, viimeksi sitä oli käytetty samaisen WCn lavuaarin avaamiseen. Onneksi heillä oli kaksi pesuhuonetta.
Osa14kuva007.jpg?t=1302103902
"Jos en saa nukkua edes tuntia rauhassa putkeen niin tuuperrun tähän paikkaan", Tulpen mumisi itsekseen ja vetäytyi peiton alle. Raymond ei ollut halunnut millään mennä nukkumaan, Melony piti patistaa pesemään hampaita, Raymond alkoi itkeä kun kuuli Melonyn askeleet portaista ja tämä piti käydä rauhoittamassa... Ja toinen kohtaus meinasi iskeä kun Tulpen sammutti lastenhuoneen valot.

*       *       *       *       *       *       *

Osa14kuva008.jpg?t=1302103902
Tulpen laittoi itselleen hampurilaisia aamiaiseksi. Hänen elämäntapansa olivat hieman lipsuneet tanssija-aikojen terveellisyydestä, mutta Tulpenin mielestä se saattoi olla jopa hyväksi. Tulipahan ainakin vaihtelua. Kun jauhelihapihvit olivat saavuttaneet lopullisen muotonsa ne saivat mennä hetkeksi jääkaappiin vetäytymään.
Osa14kuva009.jpg?t=1302103902
Osaksi tähän oli syynä se, että Raymond piti viedä aamupesulle. Poika saisi tosin pitää pyjamansa vielä kylvynkin jälkeen jonkin aikaa - Tulpen ei jaksanut etsiä nuorimmaiselleen päivävaatteita aivan heti ja talo oli liian kylmä pienen konttailla kelteisillään.
Osa14kuva010.jpg?t=1302103902
"Älä Ray kiltti kaiva nenääsi", Melony huokasi ja istui itsekin lastenhuoneen lattialle. Äiti oli mennyt pesulle ja Melony katsoi sen aikaa Raymondin perään. Onneksi tytön kaveri Niitty oli tulossa käymään kylässä. Eikä pikkuvelikään niin tylsä ollut, kyllähän Melony sen myönsi.
Osa14kuva011.jpg?t=1302104483
"Leikitäänkö Raymond jotakin?" Melony jutteli nuorimmaiselle. Toukka, kuten Melony pikkuveljeään joskus kavereiden keskuudessa kutsui, ei vaikuttanut edes kuulleen koko kysymystä ja kurkisteli aprikoivan näköisenä vauvansinistä huonetta.
Osa14kuva012.jpg?t=1302104483
"Pupun kanssa!" poika päätti yhtäkkiä. "Leikipäs tosiaan pupun kanssa, isosiskon pitää mennä laittamaan päivävaatteita. Tulen kyllä takasin", Melony sanoi ja nousi seisomaan. Raymond nyökkäsi ymmärtäväisesti ja konttasi kaniinilelunsa luokse. 
Osa14kuva013.jpg?t=1302104483
Melony oli toissa viikolla päässyt itse valitsemaan äidin kanssa muutamia uusia vaatteita - tai olivathan ne kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta, mutta uusia kuitenkin. Tulpen oli suositellut tyttärelleen muutamia lämpimiä ja ihan sieviä syysvaatteita, mutta Melony oli saanut myös valita kauniin keväänvihreän mekon. Vaatenkaapin ovi meni vähän narahtaen kiinni ja Melony hyppeli takaisin viihdyttämään pikkuveljeään.
Osa14kuva014.jpg?t=1302104483
"Sisko tuli takaisin!" Raymond kiljahti innostuneena kun Melony istahti tämän viereen pehmeälle nukkamatolle. "Niinhän minä tulin", tyttö hymyili. Aamupäivää oli kulunut jo sen verran että Niitty tulisi hetkenä minä hyvänsä.
Osa14kuva015.jpg?t=1302104483
"Raymondilla oli ikävä!" poika jatkoi ja oli napsauttaa kaniinilta toisen mekaanisen korvan poikki koettaessaan vääntää sitä turhan pitkälle. Melony pudisti päätään. "Sano mielummin 'minulla oli ikävä'. Sillä tavalla isot pojat puhuvat - ja mikseivät muutkin. Ja sinähän olet jo iso." Raymond nyökkäsi innokkaana. Ovikello soi. "Tuo on varmasti Niitty", Melony huudahti ja loikkasi pystyyn. "Äiti tulee katsomaan sinua, Ray."
Osa14kuva016.jpg?t=1302104483
Tulpen tulikin pian hakemaan nuorimmaistaan aamupalalle. Raymond hihitti ihastuksissaan kun äiti suostui kieputtamaan poikaa käsivarsillaan ennen kuin vei tämän syömään marjapuuroa.
Osa14kuva017.jpg?t=1302104483
Niittyhän se oli. Melony oli törmännyt Niittyyn jo ensimmäisenä koulupäivänä Loveless River Villagessa, he olivat olleet kavereita vasta vähän aikaa mutta tuntui kuin heillä olisi paljon yhteistä. He löysivät toisensa aina samoista leikeistä välitunneilla ja yhteisiä jutunaiheita löytyi helposti.
Osa14kuva018.jpg?t=1302104483
Melony oli kerran ohimennen tavannut Niityn isän, kun tämä oli tullut hakemaan Niittyä koulusta. Niitty oli seuraavana päivänä kertonut, miten hänen isänsä ja äitinsä olivat eronneet, kun hän oli ihan pieni. Melony oli kuunnellut ja lupasi kertoa, miksi hän asui vain äidin ja pikkuveljen kanssa.
Osa14kuva019.jpg?t=1302104483
Niitylle oli jotenkin ihmeen helppo puhua - vähän vaikeammistakin asioista. Tämä ymmärsi heti, kun Melony alkoi hieman haparoiden selittää, kuinka hänen mielestään myös isä ja mummi olivat isoisän haudan luona. "Ai pahus, ei kai nyt ala sataa", Melony tokaisi, kun Niitty huomautti, miten tummia pilviä alkoi kerääntyä talon ylle. 
Osa14kuva020.jpg?t=1302104483
Sade ei paljoa piitannut tyttösen toiveista, ja pian Niitty ja Melony joutuivatkin pinkaisemaan sisätiloihin. Jääkaapista kaivettiin välipalaa, lisäksi vähän uutta ja oudon makuista kaupan mehua. Niitty lupasi lähteä kotiin vasta sitten, kun isä soittaisi hänen peräänsä.
Osa14kuva021.jpg?t=1302104884
Raymond oli oppinut käymään potalla, mutta suostui vain harvoin menemään itse asioilleen. Usein Tulpenin piti käydä nostamassa poika potalle, mutta nainen oli huomannut, että Raymond meni potalle itse aina siiloin kun oli yöpuvussa. Siinähän oli se näppärä luukku takana, ehkä poika ei vain saanut itse muunlaisia vaatteita päältään ja halusi siksi apua.Osa14kuva022.jpg?t=1302104884
Tarkemmin ajateltuna Raymond oli poikkeuksellisen nokkela lapsi, eihän yleensä noin pieni osaisi itse potalle, oli kerrastossa näppärä peräluukku tai ei. "Kun ne vielä keksisivät potan jonka voi liittää keskusviemärijärjestelmään", Tulpen mutisi ja nyrpisti nenäänsä.
Osa14kuva023.jpg?t=1302104884
Niityn isä oli soittanut tyttärelleen melkein heti, kun tytöt olivat saaneet välipalansa syötyä. Vilkuttaessaan Niitylle kuistilta Melony huomasi ihonsa menevän kananlihalle. Eihän siinä auttanut muu kuin etsiä lämpimänpää vaatetta. Kirpputorilta ostetut farkut tuntuivat epämukavilta, mutta paita oli sentään nätti.
Osa14kuva024.jpg?t=1302104884
Hetken mielijohteesta Melony kipaisi vessan peilin ääreen. Pään taakse kasattu nuttura alkoi jotenkin tuntua hänestä liian lapselliselta - nuokin kukat tuossa tumman hiusnauhan koristeena. Ehkä hän vain kaipasi vaihtelua, mutta olisihan hänellä huomenna syntymäpäivät. Ei hän ollut enää mikään pikkutyttö.
Osa14kuva025.jpg?t=1302104884
Melony päästi hiuksensa vapaaksi ja irvisti peilikuvalleen. Ihan liian pitkä tukka vapaana pidettäväksi. Muutaman hiuskiinnikkeen ja koulussa vaihtokaupoin saadun hiusnauhan avulla Melony sai itselleen kätevästi uuden kampauksen - hetken muistelun jälkeen hän huomasi nähneensä saman kampauksen eräässä vanhassa valokuvassa, jossa Sue-täti oli ollut lapsi.
Osa14kuva026.jpg?t=1302104884
Puhelin pirisi, Melony kiiruhti vastaamaan. "Haloo?" "Mel vihdoin sä vastaat!" Ennin ääni oli rikkoa kuulotorven. Taustalta kuului toisen tytön innokas puhe. "Mä ja Elna ollaan yritetty tavoittaa sua vaikka kuinka kauan!" Ovikello soi, Tulpen kiiruhti lastenhuoneen puolelta avaamaan. Vieras puhui jotakin tämän kanssa. "Koulun ilmoitustaululla oli lappu kaikista kerhoista ja niistä ketkä niihin mahtu, mä ja Elna huomattiin vasta kun koulu loppu ja sä olit jo ehtinyt mennä..." Enni selitti. "Melony, sinulle on vieras!" Tulpen huikkasi tyttärelleen. "Mä soitan takas", Melony suhahti luuriin, sulki puhelimen ja käännähti ympäri.
Osa14kuva027.jpg?t=1302104884
Tulija oli Birgitta, yläasteen äidinkielenopettaja. "Tervehdys Melony! Huomasin että sinäkin olit ilmoittautunut näytelmäkerhoon", nainen aloitti ja hymyili tytölle ystävällisesti. Niin, Birgittahan veti myös näytelmäkerhoa. Tyttö kätteli opettajaa ja kuunteli puolella korvalla tämän rupattelua näytelmäkerhosta. Tottahan Melony oli päässyt mukaan, hän oli jättänyt oman ilmoittautumispaperinsa niin aikaisessa vaiheessa että päihitti nopeudessa varmaan jopa yläastelaiset vakioharrastajat. Tyttö lupasi Birgitalle ilmaantua ensi viikolla ensimmäiseen kerhokertaan ajoissa ja saattoi tämän vielä ovelle, ennen kuin juoksi puhelimen luokse ja soitti takaisin innosta kihisevälle Ennille.
Osa14kuva028.jpg?t=1302104884
Tulpen oli syönyt jo iltapalaa, mutta pyöritteli vielä hampurilaispihvejä jauhelihasta. Ne voisi pakastaa raakoina ja paistaa sitten vaikka huomiseksi lounaaksi. Purilaiset olivat helppoja valmistaa - ja jauheliha oli ollut marketissa tarjouksessa. Vaikka Tulpen olikin saanut hakemansa arkistonhoitajan paikan pienessä tuontiyhtiössä, piti silti aina tarttua tilaisuuteen säästää rahaa sekä jokaiseen tarjouskuponkiin johon pystyi näppinsä iskemään.
Osa14kuva029.jpg?t=1302104884
Raymond piti ääntä huoneessaan - nuorukainen piti taas auttaa potalle. Tulpen lykkäsi nopeasti raa'at purilaiset sisältävän muovirasian kylmään ja pinkaisi sitten lastenhuoneeseen. Raymond istui jo valmiiksi potan vieressä, suu vaativasti mutrulla. "No pääsethän sinä potalle", Tulpen huokasi, nosti Raymondin olalleen niin sai näppärästi tältä haalarihousut pois.
Osa14kuva030.jpg?t=1302104884
Saatuaan Raymondin potalle Tulpen kohottautui ja venytteli makeasti. Hänen selkänsä oli aivan mutkalla. Aikaa kävelylenkeille ei juuri ollut ollut, ei balettivenytyksiä eikä joogaa kiireiden takia. Ja olihan jo myöhä, Melony oli kylppärissä pesemässä hampaitaan.Osa14kuva031.jpg?t=1302105330
"Valmit", Raymond ilmoitti ja liukui potalta lattialle. "Vai niin, pikku sankari. Menisitkös sitten nukkumaan? Vai oletko vielä nälkäinen?" Tulpen jutteli pojalleen ja nosti tämän syliinsä. "Ei ole nälkä. Nukkuun", kuopus ilmoitti varmana.
Osa14kuva032.jpg?t=1302105330
"No menepä sitten", Tulpen hymyili ja vaihtoi pojalleen pörröisen nallepyjaman. "Nuku hyvin Raymond, äidin pitää vielä käydä hakemassa jotain." "Mitä jotain? Minne äiti menee?" Poika uteli huolestuneena. "Hakemaan Melonylle syntymäpäivälahjan", Tulpen hymyili. "Melonyn synttärit!" Raymond innostui. 
Osa14kuva033.jpg?t=1302105330
"Mutta hysst, se on yllätys. Äidin pitää mennä nyt, mutta eräs kiltti tyttö tulee katsomaan sinun ja Melonyn perään. Hyvää yötä." Tulpen antoi pojalleen hyvänyönsuukon, kiiruhtaen sitten avaamaan oven ennen kuin ulkona seisova Anne Valkonen ehti soittaa ovikelloa. Jaanan isosisko oli luvannut katsoa pienempien Garpien perään sen aikaa, kun Tulpen matkusti yöbussilla joen toiselle puolelle.
Osa14kuva034.jpg?t=1302105330
"En minä voi ottaa noin paljon, Tulpen, ei nyt..." Sally yritti kursailla. "Lakkaa höpisemästä! Eikä tämä ole edes paljon. Ota nyt nämä rahat", Tulpen sanoi vakaasti ja työnsi muutaman setelin ystävänsä kouraan. "Osta niillä vaikka kissanhiekkaa kunhan otat ne."

*       *       *       *       *       *       *

Osa14kuva035.jpg?t=1302105330
"Kiitos aamiaisesta äiti! Mun pitää mennä nyt!" Melony halasi Tulpenia ja kipitti portaat alas. "Taisi tyttö tarkoittaa pikemminkin aamiaisen lisäksi tarjottua jäätelökakkua", Tulpen ajatteli puoliääneen. Kerrankos sitä sai jotakin makeaa mahantäytettä heti aamusta. Tulpen suntasi itsekin alakertaan, pukemaan ulkovaatteita.
Osa14kuva036.jpg?t=1302105330
Hän kaivoi esiin myös Raymondin vauvansinisen ulkoiluhaalarin ja suloisen villapipon. Vielä ei ollut liian kylmä viedä pienintä ulos. Ja olivathan he kaikki viettäneet hieman liikaa aikaa sisätiloissa viime aikoina. Syysilma tuntui mukavan viileältä, ulkona tuuli hieman.
Osa14kuva037.jpg?t=1302105330
"Mitä tehdään?" Raymond kysyi ja otti paremmin äidinstään kiinni. "Minä ainakin aion haravoida. Sinä saat katsoa ja leikkiä lehdillä - mutta älä syö multaa", Tulpen vastasi ja vilkuili ympärilleen. Minne hän olikaan jättänyt sen haravan. Ahaa, tuolla. Nojaamassa hieman kauempana kasvavaan puuhun.
Osa14kuva038.jpg?t=1302105330
Tulpen laski Raymondin maahan viereensä ja otti haravan käteensä. Onneksi Melony oli aamulla ollut niin keskittynyt jääteökakkuun, ettei ollut huomannut hänen lahjavalmistelujaan. Käärepaperi, lahjanauha ja hieman muotoiltu pahvilaatikko olivat jo valmiina. Maanantai oli hieman lyhyempi koulupäivä Melonyn luokkalaisille, bussi tulisi kahta tuntia aiemmin.
Osa14kuva039.jpg?t=1302105330
Vaikka naapurit olivatkin jonkin matkan päässä, Tulpenista tuntui, että talo oli harvinaisen hyvällä paikalla. Liikennettä ei ollut liikaa, suuri piha ei ollut maksanut niin paljoa, mutta ruokakauppaan pääsi silti suhteellisen vaivatta. Raymondkin piti talosta ja pihasta - ja pihalla lojuvista lehdistä, joilla poika leikki tyytyväisenä.
Osa14kuva040.jpg?t=1302105330
"Nyt on kyllä parempi että sinä tulet jo sisälle", Tulpen sanoi ja nosti Raymondin syliinsä. Aika oli vierähtänyt ulkona nopeasti, Raymondin pitäisi saada jotakin syötävää. Hän voisi lämmittää hieman puuroa ja syödä itse vaikka voileivän. Ja Melonyn syntymäpäiväkakku oli tekemättä. Sisälle päästyään Tulpen otti pois Raymondin ulkovaatteet ja laittoi oman takkinsa naulakkoon. Kakkuvuoka oli valmiina pöydällä, ainekset Tulpen oli aamulla järjestellyt hyvin kaapin etuosaan helposti löydettäviksi.
Osa14kuva041.jpg?t=1302106212
Tulpen sekoitti nopeasti taikinan ja paineli sen vuoan pohjalle. Täytteeseen maustamatonta tuorejuustoa ja ranskankermaa, kaupasta oli löytynyt pakastemansikoita. Niitä ennen piti vielä lisätä jauhot ja osa sokerista. Nainen vilkasi ulos ikkunasta, kakku olisi valmis juuri kun linja-auto saapuisi. Tulpenista tuntui, että hän oli viettänyt puoli elämäänsä vain katsellen ulos tuosta samaisesta keittiön ikkunasta, vaikka he olivatkin asuneet Loveless River Villagessa vasta vähän alle kolme vuotta.
Osa14kuva042.jpg?t=1302106212
Uunista alkoi tulvia hyvä tuoksu, Tulpen nosti kakun pois ja laittoi sen jääkaappiin jäähtymään. Ulkoa kuului moottorin hurinaa, koulubussi tuli juuri. "Lahja", Tulpen huokasi ääneen. Hän oli aivan unohtanut lahjan! Ei siinä auttanut muu kuin pinkaista nopeasti yläkertaan, vielä olisi muutama minuutti aikaa.
Osa14kuva043.jpg?t=1302106212
"Kuka tulee synttäreille!" Melony huikkasi vielä bussiin ennen kuin loikkasi maahan. Elnan ja Ennin piti vielä kysyä lupa kotoa, sen tytöt olivat kertoneet hänelle jo koulussa. Niitty oli ollut pois koulusta, tämä oli isänsä kanssa jossakin kaupungin ulkopuolella. Ikkunoiden kautta näkyi, kuinka joku nousi bussissa paikaltaan ja lähti kulkemaan ovea kohti.
Osa14kuva044.jpg?t=1302106212
Melony käännähti kannoillaan ja juoksutti läksyvihkonsa nopeasti kuistille. Sisältä kuului pikkuveljen nauru, äidin hahmo vilahti yläkerran ikkunassa. Linja-auto jätti vielä jonkun kadulle ennen kuin sulki ovensa ja lähti jatkamaan reittiään. Melony pyörähti katsomaan jalkakäytävälle ja hymyili iloisena. "Jaana!" Tietenkin Jaana jäisi hänen syntymäpäivilleen, siitä oli puhuttu jo pari kuukautta sitten.
Osa14kuva045.jpg?t=1302106212
Jaana halasi Melonya ja tämä rutisti nauraen takaisin. Ei se vieraiden määrä juhlia tehnyt, vaan laatu! Jaana oli Melonyn paras ystävä. "Hyvää syntymäpäivää", Jaana sanoi ja niiskautti nenäänsä. Melony kiitti ja hymyili. "Meidän on parempi mennä sisään, sä kuulostat vilustuneelta! Tuu, äiti on varmasti tehnyt kakkua", tyttö sanoi.
Osa14kuva046.jpg?t=1302106212
Jaana pudisti päätään. "Melony, mä.. Mä en voi tulla, mulla on tanssitunti... Mä jäin nytkin pysäkin ohi, oon varmaan myöhässä. Mun pitää mennä, anteeks." Hän heilautti nopeasti kättään Melonylle ja lähti takaisin suuntaan, josta bussi oli juuri tullut.
Osa14kuva047.jpg?t=1302106212
Tytön huoneen nurkassa oleva paketti liikahteli. Ja rapisi hiljaa.
"Hyvää syntymäpäivää Melony".

 

 

 

Haa, kannattaa ilmeisesti herätä viikonloppunakin aikaisin, sainpas kirjoitettua tämän vielä tämän kuukauden puolella! Kuuntelin loppupätkään kirjoittaessani Wigwamin Titans Wheeliä, ihana piristysruiske ♥ Ei sitten muuta kuin seuraavan osan kimppuun mars! :"D Ah niin, ja ne kommentit ovat edelleenkin erittäin suotavia. Saattavat jopa vaikuttaa kirjoitustahtiin ;D