Rupesin kirjoittamaan - tai ainakin siirsin kuvat - jo vappuna, saa nähdä mihin aikaan mie sitten saan tämän julkaistua XD Osan nimen keksin eräästä Hectorin kappaleesta, mutta se ei tule (vielä) osanlukumusiikiksi. (Faittasin aika pitkään tuon musikkivalinnan kanssa, kun kolmea ensin ajattelemaani kappaletta ei löytynyt kunnollisina versioina Youtubesta :P) Sen sijaan kuunnelkaa tämä.


 Osa 15 kuva 001
Lumipete oli yhäkin paksu, vaikka säätiedotuksessa oli luvattu lämpenevää säätä. Tänään radioselostaja kuitenkin sanoi lämpimän rintaman olevan "päivän myöhässä ja heikkenemään päin". Boston Streetillä Garpien talon savupiipusta tuprutti vieläkin usein savua, vaikka nyt talven jo hiljakseen muuttuessa kevääksi oli takkatulta pidetty enimmäkseen ilta-aikaan sekä jos sattui olemaan erityisen hyinen aamu.
Osa15Kuva002.jpg?t=1304182997
Raymond istui keittiönpöydän ääressä ja napsi lounaaksi muroja. Melony oli taas nukkunut pitkään niin kuin hän aina lauantaisin teki. Poika oli kaatanut isosiskolleenkin muroja, sisko oli juuri äsken kolistellut portaita myöten alakertaan haukotellen makeasti ja mennyt suorinta tietä kylpyhuoneeseen. Jeremy rouskutti kuivamuonaa epätahtiin jos Raymondin muronsyöntiin vertasi - poika oli varma että kissa teki sen tahallaan.
Osa15Kuva003.jpg?t=1304182997
Melony tuli venytellen ulos vessasta. Tällä oli vieläkin vaaleanpunainen pyjama yllään ja hiukset sotkussa. Tyttö sanoi veljelleen huomenet ja istahti tämän viereen syömään muroja. "Miksi tytöillä menee aina niin kauan aikaa pesuhuoneessa?" Raymond kysyi uteliaana siskoltaan. "Ei kaikilla tytöillä menekään", Melony väisti näppärästi kysymyksen ja tunki uuden lusikallisen muroja suuhunsa. "Mutta entä niillä joilla menee", poika intti sitkeästi. "Suusi kiinni, minä syön nyt", Melony nauroi ja oli huitaisevinaan veljeään. Poika väisti kiljahtaen siskonsa käden ja loikki pakoon olohuoneeseen. 
Osa15Kuva004.jpg?t=1304182997
Melony lopetti lounaansa - tai aamiaisensa, kummin vain - nopeasti ja haki vaatekaapista lempihameensa. Hän ei ala-aste aikojenkaan jälkeen piitannut ihmeemmin housupuvuista, eikä pukeutunut farkkuihin suurin surminkaan. Tyttö lähti kiikuttamaan roskikseen eilisen lehteä, samaan aikaan Tulpen söi Raymondilta jääneet murot loppuun.
Osa15Kuva005.jpg?t=1304182997
Jeremy nukkui mukavasti lattialla. Se oli varmaankin löytänyt erään talon alla kulkevista lämpöputkista ja kehräsi tyytyväisenä unissaan, eikä herännyt vaikka Melony ohi mennessään nyppi irtokarvoja sen turkista. Kissaeläin vain kierähti hieman unissaan ja sen toinen takajalka alkoi nykiä.
Osa15Kuva006.jpg?t=1304182997
Olohuoneessa Raymond oli penkonut hetken kirjahyllyä ja löytänyt lopulta mieluisen opuksen. Keittiöstä kuului tiskikoneen hurina ja ulko-oven kolahdus. Sisko varmaan, Raymond mietti. Miten se viitsiikiin mennä ulos näin kylmällä? Eikä ollut vielä niin kauan siitä kun tämä nousi ylös. Pihalla se ainakin herää kunnolla, Raymond ajatteli ja käänsi sivua.
Osa15Kuva007.jpg?t=1304182997
"Voi sinua karvapalleroa", Tulpen huokasi ja nosti tyttärensä kissan ilmaan. Jeremy oli ollut heillä jo melkoisen pitkän ajan, eikä kukaan enää osannut kuvitella perhettä ilman harmaata otusta, joka kiehnäsi jalkoja vasten kun muut istuivat ruokapöydässä ja jahtasi kärpästä ympäri taloa niin että harvat matot menivät rullalle. Jeremy nuuhki kostealla kuonollaan Tulpenin nenää ja sai tämän aivastamaan.
Osa15Kuva008.jpg?t=1304182997
Melony huiteli ulkona, joten Tulpen pyysi Raymondia siivoamaan kissanhiekkalaatikon. Poika suostui, vaikkakin nenäänsä nyrpistäen. Melony oli kerran sanonut Raymondille, että jos tämä osallistuisi Jeremyn hoitoon, olisi Jeremy myös hänen kissansa.
Osa15Kuva009.jpg?t=1304182997
Tosin Jeremy vaikutti joka tapauksessa piittaavan enemmän varsinaisesta emännästään, olisikohan muistellut aikaa kun pieni Raymond oli kiskonut kissaa hännästä ja tunkenut sormensa tämän ruokakuppiin. Nyt Jeremy hyrräsi Melonyn rapsuttessa sitä ja tytön leikkisästi tukistaessa kissan turkkia se vastasi järsimällä tytön hanskaa. 
Osa15Kuva010.jpg?t=1304182997
Melony kantoi kissansa sisälle ja tömäytti sen portaalle istumaan siksi aikaa, kun heitti talvitakkinsa naulakkoon. Jeremyn ruokakuppi nökötti lattialla vastapestynä ja kuivattuna, mutta surullisen tyhjänä. Kisu saisi tyytyä halpisnaksuihin vielä jonkin aikaa, ei se ollut koskaan nyrpistellyt kuivamuonalle.
Osa15Kuva011.jpg?t=1304183089
"Äiti hei." Tulpen käännähti Melonyn puoleen. "Mitä, kulta?" "Ei kai haittaa jos Jaana tulee kohta meille? Se ehdotti eilen koulussa että voisi pistäytyä tanssituntien jälkeen ja mä ehdin jo vähän luvata että se sais tulla", tyttö selitti. "Toki Jaana saa tulla! Enkös minä jo sanonut että saat kutsua kavereitasi kylään milloin vain, kunhan vain yökyläilyistä sanot etukäteen", Tulpen hymyili.
Osa15Kuva012.jpg?t=1304183089
Jeremy luikahti sisään takaovesta ja putsasi nopeasti lumen polkuanturoistaan ja turkistaan. Osa ehti sulaa pieniksi pisaroiksi parkettilattialle. Keittiössä tuoksui jokin hyvä. Mitä se oli? Ei ainakaan kalaa. Lihaakaan se ei ollut, eikä kanamunaa. Niiden tuoksut Jeremy tunnisti. Se tassutteli portaat ylös ja jäi kurkistelemaan alakertaan kaiteen raoista.
Osa15Kuva013.jpg?t=1304183089
Tulpen paistoi itselleen juustoleipää pannulla. Herkullinen goudan tuoksu levisi koko huoneeseen, Tulpen käänsi leipää paistinlastalla. Juuston tuoksusta tuli jotenkin mieleen isä, hän mietti. Ruuan tuoksu, siihen liittyi turvallisuus varmaan jokaisen mielissä. Ei mitään outoja tai epämiellyttäviä mielleyhtymiä, vain rehellistä ruokaa, jossa kaikki aineet tuoksuvat juuri siltä mitä ne ovat. Olenkos minä tulossa sentimentaaliseksi, Tulpen mietti itsekseen ja kippasi leivän lautaselle. 
Osa15Kuva014.jpg?t=1304183089
Jeremy katseli väliin ikkunasta ulos, väliin alakerran pöydässä ruokailevaa Tulpenia. Ulkona satoi lunta, kissa erotti selvästi kylmän tuoksun. Lumisateisessa ilmassa oli aina ominainen tuoksunsa, ja jokaisessa sateessa oli aina eri vivahde. Käsittämätöntä miten ihmiset eivät tuntuneet havaitsevan sitä, Jeremy mietti ja käänsi katseensa takaisin alakertaan. Nimittäin ulko-ovi kolahti, joku vieras kiiruhti halaamaan hänen nuorta emäntäänsä.
Osa15Kuva015.jpg?t=1304183089
Tytöt alkoivat välittömästi jutella keskenään, vieras jätti takkinsa naulakkoon ja seurasi Melonya olohuoneeseen. Jeremyn mielenkiinto heräsi, se hipsi portaat alas ja jäi kuuntelemaan keskustelua olohuoneen oven läpi. Kissa kyllästyi kuitenkin pian ja siirtyi vuorostaan nuuhkimaan vieraan ulkovaatteiden tuoksua. Lumihiutaleiden lisäksi Jeremy erotti takista sampoon sekä tietenkin jokaisen ihmisen ominaistuoksahduksen. Se naukui itsekseen ja puski Jaanan saappaita.
Osa15Kuva016.jpg?t=1304183089
Jaana oli kiiruhtanut Garpien talolle suoraan tanssitunneilta. Tämän isoäiti Hilla oli ensin aikonut hakea Jaanan suoraan kotiin, mutta Jaana oli väittänyt tälle harjoitusten jatkuvan myöhempään kuin tavallisesti. Nyt tyttö istui lämpimän olohuoneen matolla ja venytteli vaaleanpuna-mustassa bodyssaan. Melony hypähteli välillä sohvalle ja siitä matolle samalla kun jutteli Jaanan kanssa. Tytöt olivat saaneet vaihdettua kiireisimmät kuulumiset ja puhelivat nyt harrastuksistaan.
Osa15Kuva017.jpg?t=1304183089
Jaana oli loppujenlopuksi huomannut pitävänsä baletista ainakin jollakin tasolla, mutta intoa vähensi isoäidin ja vanhempien painostus asiaan. "Sinä olet liian kiltti", Melony analysoi. "Mikset pidä kunnon teinikapinaa? Laitat vain kotona heti musiikin soimaan niin et joudu kuuntelemaan vanhempiesi höpötyksiä. Tai livistä vaikka tänne bussilla aina kun alkaa ottaa päähän." "Tuo pitää kyllä muistaa", Jaana naurahti ja vaihtoi puheenaiheen koulun näytelmäkerhon uusimpaan tuotokseen.
Osa15Kuva018.jpg?t=1304183089
Tytöt puhelivat vielä jonkin aikaa, ja sitten Jaana joutuikin jo kiiruhtamaan bussipysäkille.  Melony jäi jatkamaan erästä maalaustaan, jonka avulla hän samalla suunnitteli lavasteita kerhon näytelmään. Melony oli näytellyt muutamia osia, mutta nykyään hän enemmänkin vastasi lavasteista ja avusti muita näyttelijöitä.
Osa15Kuva019.jpg?t=1304183089
Tulpen laski tiskialtaaseen hieman kuumaa vettä ja etsi tiskiharjan. Jos lautasen jättäisi tiskikoneeseen lika ehtisi kuivua kiinni, ennen kuin astioita olisi kertynyt niin paljon että kone kannattaisi käynnistää. Melony pujahti olohuoneesta keittiöön ja etsi ulkovaatteensa.
Osa15Kuva020.jpg?t=1304183089
Tyttö etsi vielä talvisaappaat ja luikahti ulos takaoven kautta. Pieni pakkanen nipisteli nenää, huomiselle oli luvattu jo leutoa säätä. Melony otti muutaman askelen syvemmälle lumihankeen ja hetken mielijohteesta heittäytyi selälleen lumeen. Hän alkoi ajatella lumienkeliä tehdessään. Melony ajatteli Outolaaksoa. Siellä ei ollut juuri koskaan satanut lunta.
Osa 15 kuva 021
Hän nousi ja pudisteli lumen takistaan. Sitten tyttö suuntasi pienelle aidatulle palstalle pihan nurkassa. Pitäisi käydä katsomassa isää. Ja vaaria ja isoäitiä. Yksi vaatimaton hautakivi kaiverruksineen ei ollut loppujen lopuksi kovin paljon muistoa. Vanha talo oli yhä Outolaaksossa omalla paikallaan, samassa kaupungissa myös iso-isoisä Raafael ja isomummi Daisy työnsivät päivänkakkaraa.
Osa15Kuva022.jpg?t=1304183349
Vaikka Melony piti hirvittävästi uudesta talosta, välillä jokin aivan pieni osa hänestä sanoi että koti oli Outolaaksossa. Ole hiljaa jo, hän ajatteli. Ihmisen koti voi olla kahdessa paikassa, mutta hänen ei toisessa paikassa ollessaan pitäisi kaivata koko ajan toiseen. Ja voinhan minä sitten aikuisena käydä katsomassa vanhaa kotia Outolaaksossa. Ja käydä hautausmaalla, tyttö järkeili. "Raymondilla menee ihan hyvin koulussa. Jotkut sen luokan tytöt taitaa katsoa sitä vähän sillä silmällä, mutta ei se poika huomaa", Melony jatkoi tälläkertaa ääneen isälleen ja isovanhemmilleen.

*       *       *       *       *       *       *

Osa15Kuva023.jpg?t=1304183349
"Kylmää vettä!" Kuului huuto kylpyhuoneesta. Raymond siellä yritti ottaa aamusuihkua, mutta suutin mokoma truittasi kylmää vettä pienen pojan niskaan. "Oletkos siinä", Raymond sihahti putkistolle ja väänsi hanan hetkeksi kiinni. parinkymmenen sekunnin odotus ja vesi uudestaan juoksemaan. Nyt suihku suostui antamaan sen verran lämmintä vettä, että poika ehti pestä hiuksensa. Vesi viileni tosin sen verran nopeasti, että Raymond loikkasi pian ammeesta kylpyhuoneen lattialle ja alkoi hytisten ja jaloillaan lattiaa tömistäen kuivata itseään kylpylakanaan.
Osa15Kuva024.jpg?t=1304183349
Melony oli herännyt aikaisemmin kuin pikkuveljensä. Hän oli mennyt ulos ennen aamiaista ja leikki nyt Jeremyn kanssa. Aamuöinen vesisade oli sulattanut lumen nopeanmmin kuin mitä luulisi mahdolliseksi, mutta nyt sitä satoi jo lisää. Tyttö ja kissa eivät siitä piitanneet sen kummemmin vaan jatkoivat juttuaan. Jeremy oli oppinut hyvin nopeasti pysyttelemään pihapiirissä, ja kiersi usein ulkona ollessaan pihapiirin rajoja häntä koholla ja viikset vipattaen.
Osa15Kuva025.jpg?t=1304183349
"No, miltäs ulkona näytti?" Tulpen kysyi tyttärensä tultua sisälle. "Lunta sataa taas lisää", Melony vastasi ja vilkaisi vielä kerran lasiovesta ulkona pinkovaa Jeremyä. "Kunhan tuo katti ei vain jättäisi itseään auton alle", tyttö hymähti ja lähti sitten etsimään hiusharjaa. Osa15Kuva026.jpg?t=1304183349
Tulpen hymyili ja kaatoi pienen annoksen lettutaikinaa paistinpannulle. Raymond oli pukeutunut ja kiiruhti nyt herkullisen tuoksun kutsumana alakertaan. "Mm, lättyjä!" poika huudahti. "Niissä menee vielä hetken aikaa", Tulpen nauroi ja käänsi letun paistinlastalla. Taikina sihisi. "Sittenhän minäkin ehdin käydä ulkona", Raymond keksi ja alkoi vetämään saappaita jalkaansa. Tulpen etsi alakaapista valmiiksi suuren lautasen. Raymond oli saanut jo takinkin päälleen ja pinkaisi ulos ovesta. "Raymond! Muista pipo..." Tulpen yritti, mutta poika oli jo mennyt.
Osa15Kuva027.jpg?t=1304183349
Jeremy ei enää pannut pahakseen pientä roikotusta, ja osasihan Raymond jo käsitellä kissaa hellemmin. Taivas oli harmaantunut lisää, lumihiutaleet eivät enää sulaneet heti kun koskettivat maata. Pieni puhuri tuntui kylmänä Raymondin korvissa, tämä painoi päänsä lujasti kissaa vasten. Eläin kehräsi hänen korvaansa mutta alkoi sitten vääntelehtiä. Alas, kiitos.
Osa15Kuva028.jpg?t=1304183349
"Sieltähän se pieninkin saapuu! Luulin jo että saisin syödä sinunkin lettusi", Melony nauroi samalla kun kaatoi maitoa murojen päälle. Lettuja oli tosiaan jäljellä vain kaksi, perheen naisväki oli ollut syömässä ensin. Raymond piti puolensa ja kiiruhti pöydän ääreen, Melony laittoi vielä muutaman jäisen vadelman murojen koristeeksi ja jatkoi niillä aamiaistaan.
Osa15Kuva029.jpg?t=1304183349
Raymond hotki lettunsa nopeasti, kiiruhtaen sitten päästämään ovella vonkuvan Jeremyn sisään. Sisko oli taas jättänyt tiskit hänelle, mutta eihän niissä kauaa menisi. Kissa pyöri kiinnostuneena pojan jaloissa, kun tämä korjasi astioita pöydästä. Toivoi kai saavansa makupalan, vaikka ei kissa lettua söisi vaikka saisikin sellaista. Saatuaan pöydän puhtaaksi Raymond etsi käsiinsä lemmikkieläinkaupasta löytyneen halvan kissanlelun. Jeremy innostui heti, ja jahtasi höyhentupsua ympäri keittiötä samalla kun Raymond yritti kutittaa lelulla kissan tassunpohjia.
Osa15Kuva030.jpg?t=1304183349
Jeremy oli kyllästynyt leikkiin ja siirtynyt ruokakupilleen. Raymond itse lähti olohuoneeseen jatkamaan kesken jääneen kirjansa lukemista. Melony oli jo vallannut toisen sohvannurkan, Tulpenkin oli tutkailemassa kirjahyllyä. Raymond nappasi nopealla liikkeellä kirjansa hyllystä ja hypähti istumaan sohvalle siskonsa viereen. "Mitä sinä luet, sisko?" Raymond kysyi kun etsi kirjanmerkkiään. "Tämä on lavasterakentamisesta. Kerhon seuraavasta näytelmästä tulee ehkä toiseksi suurin mitä koululla on esitetty, ja lavasteista tulee ehdottomasti massiivisimmat", Melony vastasi ja käänsi sivua.Osa15Kuva031.jpg?t=1304183405
"Ettäkö vain toiseksi suurin? Mikäs se suurin sitten oli", Tulpen kysyi istahtaen sohvan toiseen päähän. "Sen esittämisestä on jo useampi vuosi, näytelmän esitelehtiset ovat ainakin ajalta ennen kuin muutimme tänne. Mutta lavasteet olivat olleet pelkkiä katosta riippuvia maalattuja lakanoita. Kävin katsomassa niitä näytelmävarastossa", Melony vastasi. "Selvästikin ennen sinun aikaasi", Tulpen naurahti. Samalla ovikello soi ja sai naisen hypähtämään ylös. "Minä avaan."
Osa15Kuva032.jpg?t=1304183405
Ovi avattiin, keittiön puolelta kuului pojan ääni. "Melony on olohuoneessa. mene vain tuolta sisään", Tulpen sanoi. Pojan ääni kiitti, ja pian tämä itse ilmaantui olohuoneeseen. Jarkko oli jonkin verran Melonya vanhempi ja reilusti tätä pidempi, hän kuului myös niihin muutamaan yläluokan poikaan jotka olivat lupautuneet auttamaan näytelmäkerhoa lavasterakennuksessa suurimman osan kerholaisista opetellessa osiaan. "Moi, Melony. Oltiin poikien kanssa työssä juhlasalissa rakentamassa niitä lavasteita kun Tommi huomasi yhden pulman..." tämä meni suoraan asiaan. "Tarkoitatko niiden suurien seinien liikuttelua?" Melony arvasi nopeasti. Jarkko nyökkäsi. "Minä löysin nimittäin juuri tästä kirjasta erään vaijerijärjestelmän, joka voisi toimia..."
Osa15Kuva033.jpg?t=1304183405
Kun Melony oli selostanut pojalle ideansa ja luvannut varmasti tulla auttamaan töissä heti huomenna, Jarkko lähti ja Melony huomasi tulen sammuneen takasta. "Sisko, onko tässä ne lavasteet?" Raymond kysyi nostaessaan kehykseen kiinnitettyä kangasta pois maalaustelineeltä. "No on ja ei, siinä on vain pieni osa niistä", Melony vastasi ja napsutteli ärtyneesti sytytintä. Raymond nosti puhtaan kankaan telineelle ja etsi väripaletin käsiinsä.
Osa15Kuva034.jpg?t=1304183405
Sytytin napsahti vielä kerran ja suotui sytyttämään takkapuut. Raymond oli aloittelemassa omaa maalaustaan ja sekoitti rauhallisesti koboltinsinistä paletilla. Melony mietti lavasteita. Salin katossa roikkuneiden jumppaköysien jäljeltä jääneet kiskot olisivat suureksi avuksi kaapeleiden kanssa puuhaillessa, mutta liikkuisivatko ne tarpeeksi pitkälle? Olisi paljon helpompaa muokata lavasteita kuin alkaa asentamaan uusia kiskoja salin kattoon.
Osa15Kuva035.jpg?t=1304183405
Valaistustakin olisi mietittävä, Melony ajatteli. Olisi niin hienoa asentaa muutama kohdevalolamppu tankoineen oven luona oleviin kiskoihin niin valon suuntaa pystyisi hetkessä muuttamaan. Mutta kuka tekisi sähkötyöt? Se ei olisi niin helppoa, tyttö huokasi mielessään ja kohensi liekkejä.
Osa15Kuva036.jpg?t=1304183405
Tulpen oli vetänyt talvitakin ylleen ja päättänyt pistäytyä ulkona. Syynä tähän oli osittain se, että suuri valkoinen koira oli nuuhkimassa kuistin kaiteita. Lieneekö haistanut talossa asuvan kissan hajun, Tulpen ei tiennyt. Onneksi Jeremy nukkuu jossain päin taloa, hän ajatteli ja rapsutti hajamielisesti koiraa korvien takaa. Eläin ei ilmeisesti ollut ainakaan kokonaan villiintynyt, päinvastoin se vaikutti hyvinkin rauhalliselta ja ihmisystävälliseltä.
Osa15Kuva037.jpg?t=1304183405
Tulpenille tuli kuitenkin nopeasti kylmä ja hän palasi sisälle. Tulpen laittoi takkinsa naulakkoon ja suuntasi olohuoneeseen. Takkatuli räiskyi mukavasti, mutta kumpikaan lapsista ei ollut huoneessa. Tulpen lämmitteli hetken käsiään takan ääressä ja kaivoi sitten päiväkirjansa kirjahyllystä.
Osa15Kuva038.jpg?t=1304183405
Raymond oli jättänyt maalauksensa, kun oli huomannut Jeremyn pyrkivän takapihalle ja päättänyt lähteä itse mukaan. Pipo oli jäänyt, mutta mitäpä tuo haittasi. Jeremy ei ainakaan ollut pahoillaan, aina oli joku viihdyttämässä kissaa.
Osa15Kuva039.jpg?t=1304183405
Melony puolestaan oli ajatellut ottavansa suihkun, mutta suuttimen tiiviste oli sanonut itsensä irti ja truutannut vettä iloisesti joka puolelle. Pesupöydän laatikossa oli ollut varatiiviste, mutta sen paikalleen saamiseen oli mennyt aikaa. Melony kiristi suuttimen jakoavaimella takaisin ja kiitti mielessään sitä, kuinka oli seitsemännellä luokalla tullut valinneeksi teknisen työn tekstiilitöiden sijaan. Kumpikin olisi kiehtonut, mutta teknisestä oli ollut huomattavasti hyötyä arkielämässä.
Osa15Kuva040.jpg?t=1304183405
Sitten vain kuivaamaan lattiaa. Melony puhisi ärtymyksestä. Hänen ei todellakaan tehnyt enää mieli suihkuun, mutta hänestä tuntui että hän alkaisi hikoilla ahertaessaan. Saatuaan lattian suunnilleen kuivaksi tyttö nappasi kylpymaton lattialta ja rutisti siitä pois niin paljon vettä kun vain sai. Suihku saisi todellakin jäädä.
Osa15Kuva041.jpg?t=1304183480
Melony pesi nopeasti hampaansa ja käveli yläkerran käytävälle. Takaovi kolahti, joku taisi päästää kissan sisälle. Tyttö vaihtoi omassa huoneessaan nopeasti pyjamaan ja harjasi hiuksensa. Se tuntui lievittävän hikistä tunnetta jonkin verran, ja saisi kelvata seuraavaan aamuun saakka. Melony ehti jo sammuttaa huoneestaan valon ja oli juuri ryöminyt peiton alle, kun oven takaa kuului vaativa naukaisu.
Osa15Kuva042.jpg?t=1304183480
"Mikset nuku, senkin hölmö yöeläin", Melony mutisi Jeremylle joka kehräsi innokkaasti saatuaan kiinnitettyä edes jonkun huomion. Alakerrassa Tulpen siivosi paikkoja ja Raymond oli kylpyhuoneessa, sinne Jeremy ei mennyt. "Vai tahdoitko tulla juttelemaan? Kyllä se minulle sopii", Melony jatkoi ja Jeremy kehräsi.
Osa15Kuva043.jpg?t=1304183480
"Ei minuakaan kyllä hirveästi nukuta. Talvi on muuten mukava, mutta silloin ei oikein voi käyttää yöpaitoja pyjaman sijaan. Onko sinulla yhtään ruokaa alakerrassa, kisumisu? On kai sinulla", Melony rupatteli Jeremylle ja rapsutteli tämän niskaa. Kissa nuuhki tytön korvaa kylmällä nenänpäällään. Alakerrassa Raymond oli jo mennyt nukkumaan ja Tulpen oli iltapesulla.
Osa15Kuva044.jpg?t=1304183480
Melony laski kissan maahan ja vetäisi sitä leikkisästi korvasta, jolloin Jeremy yritti loikata tytön sormien perään. Melony nauroi ja nappasi kissan kainaloonsa. "No tule nyt tänne, hupsu. Saat nukkua minun sänkyni jalkopäässä tämän yön, vaikka oletkin varmaan syönyt ties mitä rottia ja pihapiirin lintuja päivälliseksi. Ja et sitten yritä mönkä kainalooni keskellä yötä, mokomakin puriseva lämpöpatteri." Hän nosti kissan peittojen päälle, kävi sulkemassa käytävään johtavan oven ja rupesi nukkumaan.
Osa15Kuva045.jpg?t=1304183480
Kauempana taajaman rajojen ulkopuolella routaista maata kuunteleva olisi voinut kuulla askelia. Askelet eivät olleet kovin nopeat, eivät enää kovin varmat, mutta astelija tiesi selvästi minne oli menossa. Askelet kuuluivat koiralle. Se oli jo vanha ja läähätti pitkän matkan jälkeen. Jäinen kamara sai käpälät lipsumaan, mutta koira jatkoi matkaansa.
Se ei ollut enää kovin kaukana.

 

 


Kriih kraah. Tein tässä varmaan jonkunsortin osantekoennätyksen, jos ihan alkuaikoja ei oteta lukuun. Tai en tiedä... Sain kuitenkin ennen keskiyötä osan valmiiksi! Wu-huu! Tuosta lopusta lähti tosin pari kuvaa lätkimään, turhia olivat mokomat. Mahd. kirotusvihreitä pahoittelen, olen taas kirjoittanut epämääräisiin vuorokaudenaikoihin. Mutta kommentit ovat yhäkin toivottuja, niitä saa riipustella ;D