Heti tässä aluksi ilmoitan, että ensimmäinen oikea taloesittely on ilmestynyt! Laitoin sen tuonne Tsunamin puolelle, koska laitan sinne vähän kaikkea ;)
Kuuntelin Directors Cutia kun kuvasin osaa. Tuli kivat fiilikset ♥ Ja kirjoitin sen jälkeen kun tv:stä tuli "Vuoksi ja Luode." Piti etsiä vielä sen loppumusiikki netistä että sai tiettyyn kohtaan asti♥ Musiikeista puheen ollen, osamusiikkina on tällä kertaa tämä, mutta osan loppua silmälläpitäen voitte valita myös tämän. Kumpi tahansa käy ;D
Osa alkaa taas pienellä (emävale) aikahyppäyksellä, kaksoset käyvät nyt ensimmäistä luokkaa ;)

"Huomenia!" Nancy huikkasi bussikuskille kivutessaan autoon. Nainen nyökkäsi hänellle ystävällisesti. "Tule tänne taakse, varasin meille paikat!" Severin kuulutti kauempaa linja-auton sisältä. Nancy heilautti kättään veljelleen ja pysähtyi hetkeksi bussin käytävälle juttelemaan Katerinan kanssa. Oli perjantai, se tarkoitti hieman kevyempää koulupäivää.

"Keittoa aamiaiseksi?" Raymond arvasi. "Onko tuo minulle?" "Sinullehan se", Serena naurahti ja vei oman kulhollisensa pöytään. Miten se jaksoi heti aamusta, nainen mietti. Serenaa itseään ainakin unetti vallan mahdottomasti.

"Oli hyvä tuuri, kun ensimmäinen vapaapäivä sattui juuri ennen viikonloppua", Raymond rupatteli. "Pomo ei varmaan olisi ollut mielissään jos olisin vain yht'äkkiä kysynyt lomaa heti ylennyksen jälkeen." "Olisit kuitenkin kysynyt, vai?" Serena varmisti. "Tottakai olisin kysynyt! Sovimmehan jo kauan sitten että Ann ja Ralph tulevat tänään käymään. En minä enää nyt olisi sitä ruvennut perumaan", Ray vahvisti.

"Tuota - äiti? Mikset sinä ole vielä pukeutunut? Ann ja Ralph sanoivat tulevansa aikaisin", Raymond huomasi. Tulpen hymyili pojalleen. "Minä ehdin pukeutua vielä aivan hyvin, älä huoli", hän rauhoitteli. "Kait tällainen vanha mummeli saa jo ilmaantua aamiaiselle yökoltussaan." Tulpen alkoi tosiaan jo tuntea itsensä vanhaksi. Tai ehkä enemmänkin hermostuneeksi. 

"No jaa, ehtii kai sitä", Raymond myönsi. Hän ja Serena alkoivat rauhallisesti rupatella siitä, mitä vieraille pitäisikään tarjota päivälliseksi. Tulpen yritti hetken kuunnella, muttei pystynyt keskittymään kovin kauaa. Ei se ollut enää tarpeellistakaan, hänen poikansa ja miniänsä eivät kuitenkaan sillä hetkellä puhuneet mistään tärkeästä.

"Huh, olisi ehkä pitänyt olla varovaisempi jalapenon kanssa", Serena naurahti ja ryki. "Ei hätää kulta, sanoinhan että pidän hyvin maustetusta ruuasta", Raymond sanoi vaikka hänenkin kasvonsa selvästi punoittivat. Tulpen rouskutti juustoleipää heidän vieressään eikä osallistunut keskusteluun.

"Tuskin Ann ja Ralph pahastuisivat jos tarjoaisimmekin heille vain kettoa", Raymond sanoi Serenalle. "Ehkäpä... Mitä sinä ajattelet, Tulpen?" Serena kysyi. "Minulle se sopii mainiosti", Tulpen sanoi ja haukkasi loput juustoleivästään. "Mutta nyt minun lienee parasta mennä pukeutumaan."

Serena oli tuskannut astioita keittiössä, kun puhelin oli soinut. Raymond oli kiiruhtanut vastaamaan. Serena kuivasi kätensä astiapyyhkeeseen ja kiiruhti halliin. "Kuka soitti? Ann ja Ralph?" nainen kysyi innokkaana kun Raymond oli laskenut luurin. "Hepä juuri. Saapuvat kuulemma ihan pian perille."

"Kyllä minua vähän hermostuttaa", Serena myönsi ja nappasi Raymondia käsistä. "Annin minä kyllä muistan, mutta Ralphin juuri nimeltä. Hädin tuskin tunsin häntä yliopistoaikananikaan." "Rauhoitus, pikkuinen", Ray naurahti. "Mistä lähtien sinä olet pelännyt sosiaalisia tilanteita?" "En minä pelkääkään", Serena sanoi ja nyrpisti nenäänsä. "Enkä minä ole mikään pikkuinen!"

Tulpen siisti alakertaa. Hänen korvissaan humisi yhä, oli pakko puuhata jotakin voidakseen ajatella kunnolla. Ovikello soi, Tulpen pakeni yläkertaan huikaten ohimennessään Raymondille että hänellä olisi tärkeä kirje postitettavana. Niin kuin hänellä olikin. Tulpen löysi kirjeen sohvapöydältä ja päätti hiippailla postitoimistoon takaoven kautta.

Serena päästi vieraat sisään ja johdatti heidät sohville. Raymond nousi tervehtimään vanhoja tuttujaan, jonka jälkeen Serena istahti Annin viereen Rayn ja Ralphin asettautuessa toiselle sohvalle. Serena kyseli Annilta kuulumisia, toinen nainen vastaili mielellään. Kävi ilmi että Ralph ja Ann olivat menneet salaa naimisiin maistraatin puolella, siksi hääkutsua ei ollut ilmaantunut postilaatikkoon.

Ralph oli kosinut Annia samana päivänä kuin he molemmat olivat saaneet tutkintonsa suoritettua. He asuivat aivan Loveless Riverin ydinkeskustassa, lähellä Annin työpaikkaa. Ralph keskittui vielä heidän pienen asuntonsa remontoimiseen sekä työnhakuun.

Ann kyseli paljon Raymondin ja Serenan lapsista, Ralphkin näytti kiinnostuvan aiheesta. Serena kertoi mielellään Nancyn ja Severinin edesottamuksista Raymondin muistutellessa hänen mieleensä yksityiskohtia. Ann kertoi etteivät hän ja Ralph aikoisi hankkia lapsia aivan vielä. "Eikä sen kaiken remontin keskelle mahtuisikaan", nainen naurahti.

"Huh, olen vieläkin aivan puuduksissa automatkan jäljeltä", Ralph sanoi ja venytti käsivarsiaan. "Asumme tosiaan vieläkin hieman syrjässä, mutta on täällä mukavan rauhallista", Raymond mietti. "On keskustassakin kyllä kätevää, kun kaikki on niin lähellä", Ann hymyili.

"Sopisiko ruokailu nyt?" Serena keskeytti. "Keitto on luultavasti hautunut juuri oikean ajan." "Kyllähän tuo kieltämättä maistuisi", Ralph totesi ystävällisesti ja nousi sohvasta. Seurue vaelsi iloisesti rupatellen keittiön puolelle, eikä kukaan huomannut kun Tulpen tuli sisälle takaoven kautta.

"Sattui onneksi hyvät ajokelit", Ann jatkoi rupattelua. "Toissaviikolla, kun palasimme Ralphin kanssa Simagnesta, tiet olivat aivan kuraiset. Aivan kuin saderintama olisi kulkenut juuri edellämme!" "Niin se luultavasti tekikin", Serena huomautti pisteliäämmin kuin oli tarkoittanut. Onneksi muut eivät tuntuneet huomanneen hänen äänesävyään.

Tietenkin Annin oli pakko päästä keskustelemaan lomamatkasta Simagneen. Yliarvostettu ja ylihintainen paikka, Serena oli tuhahdellut itsekseen lukiessaan paikan esitteitä joita säännöllisin väliajoin sullottiin mainospostin joukkoon. Putiikkeja jokaisessa kolossa mihin vain oli mahtunut, varmaan hotelleissakin liukuportaat puuskuttaville porvareille.

"Olisi sinne Simagneen kyllä hauska päästä", Serena heläytti. "Näin joskus jonkun esitteen paikasta." "Meillekin niitä suorastaan tulvi", Ralph myötäili. "Siitä Ann kai sai idean."

"Olihan siellä ihan mukavaa, kunnes sää viileni", Ralph jatkoi. Muualta talosta kuului puheensorinaa, lapset olivat tulleet koulusta jo hetki sitten. Tulpen taitaa auttaa heitä läksyjen kanssa, Serena kuulosteli.

*       *       *       *       *       *       *

"Tuntuu hauskalta kun isä on pitempään kotona", Severin sanoi. Kaksikko oli tehnyt kotiläksyt jo muutama tunti sitten, aikuiset olivat katsomassa televisiota. "Joo, vaikkakin se on vain yhden päivän pidempi viikonloppu", Nancy myönsi. "Mutta oles kiltti veli ja hae meidän molempien iltapalat tänne ylös." "Mitä minä siitä hyödyn?" Severin vitsaili vaikka nousikin jo jaloilleen. "Minä pakkaan sitten meidän molempien koulureput, mene nyt", Nancy vastasi.

"Hämmästyttävän hyvä elokuva", Ralph kehui kun miehet olivat karanneet yläkerran käytävälle lopputekstien ajaksi. "Ainakin siinä mielessä että kaikki vaikuttivat pitävän siitä ainakin jollakin lailla." "Joel suositteli sitä minulle", Raymond kertoi. "Joel?" Ralph kysyi. "No muistathan sinä Joelin, hän oli samassa asuntolassa meidän kanssamme", Raymond muistutti.

"Ai Joel Eskola? Nyt minä muistan! Hän taisi vaihtaa fysiikan opinnot valtiotieteisiin jossakin vaiheessa", Ralph mietti. Sama ihminen", Ray myönsi. "Mitähän Viljakaiselle kuuluu nykyään", Ralph jatkoi muisteluaan. "Enpä ole kuullut Veetistä aikoihin", Raymond sanoi.

"Oli kyllä hyvä että pääsitte tulemaan", Raymond sanoi. "Olisi mukavaa nähdä useamminkin." "Samoin! Kun se vain kiireiltä onnistuisi. Remontti tuntuu vievän kaiken ajan", Ralph huokasi. "Onhan minullakin välillä töissä kiireitä, mutta parempi se kuin ei töitä ollenkaan", Raymond totesi.

Serena ja Ann ilmaantuivat myös käytävään. Naiset halasivat ja lupasivat pitää yhteyttä. Raymond paiskasi Ralphin kanssa kättä vaihtaen samalla merkitsevän katseen hänen kanssaan - muutkin saisivat käyttää puhelinta kuin vaimot.

Syötyään pienen voileivän iltapalaksi Raymond meni suihkuun. Serena oli yläkerrassa varmistamassa että lapset harjaisivat hampaansa kunnolla, Tulpen oli jossakin. Raymond hyräili itsekseen radiossa soinutta uutta, ärsyttävää hittikappaletta ja haparoi sampoopullon käsiinsä. Serena harmistuisi jos Ray nyt käyttäisi kaiken lämpimän veden, lisäksi molemmat halusivat ajoissa nukkumaan. Huomenna olisi tekemistä.

*       *       *       *       *       *       *

"Teatteriin?" Nancy oli samaan aikaan sekä ilahtunut että hämmästynyt, vaikka kumpikaan näistä tunteista ei vielä näkynyt pinnalle asti. "Minkälainen musikaali se oikein on?" "Se on yllätys", Raymond vastasi tyttärensä kysymykseen. Koko perhe oli kokoontunut yläkerran oleskelunurkkauksen sohville. Kaikki olivat nukkuneet aamulla pitkään, Raymondkin oli tarkoituksella laittanut herätyskellon pois päältä.

"Hirveän kivaa", Severin hymyili. "Olen aina halunnut nähdä teatterin! Esityksistä puhumattakaan." Tulpen kuunteli iloisena pojanpoikansa intoilua. Severin oli aina mielellään kuunnellut Tulpenin muistelua balleriina-ajoistaan ja etsinyt tietoa mumminsa mainitsemista kappaleista. "Minusta on aina hienoa kun me kaikki päästään jonnekin!" Severin hehkutti. "Severin", Tulpen huokasi. "Minä en tule."

"Mikset sinä tule!" Severin huudahti melkein vihaisena. Tulpen katseli surullisena pientä poikaa. Hän oli arvannut tämän reaktion. "Severin, et tiedäkään miten kovasti haluaisin tulla mukaan. Mutta olen vain kerta kaikkiaan liian väsynyt lähteäkseni tänä iltana minnekään. Sovimme äidin ja isän kanssa, että jään kotiin lepäämään ja tulen mukaan sitten ensi kerralla", Tulpen kertoi.

"Älä mökötä Severin, me päästään teatteriin!" Nancy huudahti ja rutisti Serenaa. "Onhan se harmi että mummi ei voi tulla, mutta onhan aina seuraava kerta", tyttö sanoi järkevästi ja katsoi Tulpenia silmiin. Tämä katsoi kiitollisena takaisin pojantyttäreensä. Nancy oli aina tullut toimeen veljensä kanssa melkein unenomaisen hyvin.

"Vaikka miedän pitääkin lähteä ajoissa, on teillä vielä runsaasti aikaa vaikka leikkiä pihalla", Raymond sanoi lapsilleen ja nousi sohvalta. "Menkääs nyt, minä laitan teille vähän ajan päästä välipalaa", hän jatkoi. Nancy hyppäsi tottelevaisesti jaloilleen, Severin teki samoin puristettuaan ensin nopeasti mumminsa kättä.

"Hyvä kun tehtiin kaikki läksyt jo eilen", Severin totesi siirtäessään sotilasta. "Olisi ollut ikävää muistaa vasta sunnuntaina." "Mmmh. Minähän sinua muistutin", Nancy sanoi tuijottaen shakkilautaa mietteliään näköisenä. Ulkona oli vielä lämmin, hän saattoi käyttää lempitoppiaan ilman että vanhemmat olisivat alkaneet huolehtia.

"Hei kato mikä tuolla lentää!" Nancy hihkaisi äkkiä ja osoitti jonnekin Severinin sevän taakse. "Jaa mikä? Lintuko? Ei niitä koskaan tule näin lähelle taloa", Severin ihmetteli käänyessään katsomaan.

"Ei siellä mitään ollut", Severin käännähti takaisin ärtyneenä. "Ei ainakaan mitään kärpästä isompaa. Yrität vain huiputtaa, senkin..." "Huiputtaa, minäkö?" Nancy kysäisi ja yritti vetää viatonta ilmettä kasvoilleen.

"Sinä juuri", Severin sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. "Jaa mitähän varten? Olisin voittanut kuitenkin", Nancy virnuili, eikä Severin voinut olla purskahtamatta nauruun. "Kumpi kiertää nopeammin talon ympäri?" Severin huudahti, loikkasi jaloilleen ja pinkaisi portaat alas. "Heei, varaslähtö!" Nancy kiljui ja säntäsi veljensä perään.

"Sama täällä", Tulpen huokasi luuriin. "Tuntuu kuin se olisi ollut eilispäivänä. Nancylle ja Severinille kuuluu ihan hyvää, Nancy pyysi kertomaan terveisiä..." Hän nyökkäili ja hymähteli hetken aikaa toiselle puhujalle. "Olet aivan oikeassa. Hei vain, sitten, Sue."

Tulpen avasi tietokoneen, huomaten pian eksyneensä selailemaan Outolaakson Balettiseuran arkistoja. Vanhoja valokuvia hänestä, yhdessä kuvassa vilahti myös Armas. Tuolla, Hiirikuninkaan Häiden ensiesityksessä. Tulpen ravisti päätään, äkkinäinen  liike aiheutti hienoista huimausta. Ei nyt. Hänellä oli tärkeämpää tekemistä.

Tulpen avasi sähköpostinsa. Teksti syntyi nopeasti, hän oli käynyt viestin sisällön läpi moneen kertaan. "... lähetän tämän siltä varalta, että kirjeeni ei saavukaan perille tai tulee myöhässä. Rakkain terveisin..." Ovi kolahti auki. "Hei äiti! Mitäs puuhailet?" Raymond kysäisi marssiessaan sisälle työhuoneeseen.

"En mitään erityistä", Tulpen vastasi painaessaan "lähetä"-nappia. "Entäs itse?" hän uteli. "Etsin vain yhtä kirjaa maanantaita varten", Raymond sanoi silmäillen kirjahyllyä.

"En millään haluaisi alkaa etsiä opusta vasta myöhään esityksen jälkeen... Ah, löytyihän se", Raymond sanoi huomatessaan etsimänsä kirjan. "Teatterista puheen ollen, Serena taitaa olla jo laittautumassa ja minäkin menen vähän siistiytymään", mies jatkoi. "Voin käydä sanomassa lapsille", Tulpen lupasi ja nousi tuolistaan.

Viimeinkin Serena oli saanut tumman iltapukunsa kapeat laskokset asettumaan kohdalleen. Vaikka kyseessä olikin vain pieni näytös vähemmäntunnetussa teatterissa, halusi hän silti näyttää laittautuneelta. Jotenkin tuntui siltä, kuin kyseessä olisi ollut tärkeäkin tilaisuus.

"Lapset menivät juuri yläkertaan siistiintymään, samoin kuin Raymond", Tulpen kertoi Serenalle. "Nancy ehti jossakin välissä saada tahroja paitaansa." "Se tyttö ehtii kaikkialle", Serena naurahti ja hymyili anopilleen. 

"Olen lukenut monta hyvää arvostelua siitä musikaalista", Tulpen rupatteli. "Ihme, että niinkin uusi tuotos saa viiden tähden arvosteluja melkein joka lehdessä", Serena myötäili. "Olisin kyllä halunnut viedä lapset katsomaan jotakin klassikkoa, mutta tämä ei liene lainkaan huono vaihtoehto."

"Minä olen jo valmis, Nancy etsii vielä puhdasta paitaa", Severin ilmoitti. "Sittenhän voisit kipaista takaisin yläkertaan ja auttaa häntä etsimään. Onneksi meillä ei kuitenkaan vielä ole kiire", Serena sanoi ja poika nyökkäsi. "Minä käyn katsomassa ettei Ray ole unohtunut työhuoneeseen", Tulpen sanoi.

Raymond saapuikin pian paikalle, hänenhän oli tarvinnut vain nyppiä muutama hius valkoisen takkinsa olkapäiltä. "Sinähän näytät hienolta", hän sanoi Serenalle. "Kiitos, kulta", Serena hymyili. "Taidan mennä hetkeksi kuistille istumaan, täällä sisällä on jotenkin painostava ilma", nainen jatkoi.

Serena avasi ulko-oven ja kirkaisi säikähdyksestä. "Mitä tapahtui?" Ray säpsähti. "Ra- Raymond, kuistilla makaa kuollut koira", Serena änkytti. "Tuossa, aivan minun jalkojeni edessä..." Raymond tuli katsomaan Serenan olen yli. "Niin onkin, pahus vieköön", hän sanoi. "Kulta, koeta pitää lapset vielä vähän aikaa yläkerrassa. Minä haen mustan jätesäkin ja lapion."

*       *       *       *       *       *       *

Raymond oli saanut koiranraadon pois juuri ajoissa, sillä pian Nancy ja Severin olivat kiiruhtaneet alakertaan. Vain Tulpen oli enää ehtinyt nähdä pienen vilauksen koirasta, kun Raymond kantoi mustaa jätesäkkiä roskiin. Ruskea korva oli pilkottanut säkin suusta. Tulpen nosti sohvapöydältä siihen unohtamansa kirjan. Lukeminen oli jäänyt kesken.

Oikeaa kohtaa etsiessään Tulpen asteli kammariinsa. Illan voisi hyvin käyttää lepäilyyn ja lukemiseen. Ulkona oli surullisen pimeää, Tulpen huomasi etsiessään levyä kuunneltavaksi. Häntä väsytti nykyään jo varhain illasta, senlaista väsymystä hän ei olisi uskonut olevan olemassakaan. Tulpen huokasi ja istahti sängylle.

"Desperado, why don't you come to your senses?
You've been out ridin' fences, for so long now
Oh, you're a hard one
I know that you got your reasons
These things that are pleasin' you
Can hurt you somehow

Don't you draw the queen of diamonds, boy
She'll beat you if she's able
You know the queen of hearts is always your best bet

Now, it seems to me that some fine things
Have been laid upon your table
But you only want the ones, that you can't get

Desperado, oh you ain't gettin' no younger
Your pain and your hunger, they're drivin you home
And freedom, oh freedom well, that's just some people talkin'
Your prison is walking trough this world all alone

Don't your feet get cold in the winter time?
The sky won't snow and the sun won't shine
It's hard to tell the night time from the day
You're loosin' all your highs and lows
Ain't it funny how the feeling goes away?

Desperado, why don't you come to your senses?
Come down from your fences, open the gate
It may be rainin', but there's a rainbow above you
You better let somebody love you, before it's too late"

(Eagles - Desperado)

Kliseinen idea on kliseinen :"D Mutta idea on aina idea, joten päädyin käyttämään sitä.
Muistutan vielä kaikille siitä taloesittelystä (okei, ei kukaan varmaan ollut ehtinyt unohtaa).
Vielä osakysymys niille jotka haluavat vastata. Pääsette arvaamaan, mitkä ovat Annin ja Ralphin oikeat nimet simsissä ;) Kummatkin ovat siis ihan yliopiston townieita jotka tulevat valloittamaan asuntoloiden tyhjiä paikkoja. Lisävihjeeksi vielä, että molempien nimet alkavat samalla alkukirjaimella :D (Ja jos joku vielä muistaa, kuka on Sue, saatte karkkia.)