Tällaista sitten tällä kertaa, vielä toinen yliopisto-osa ;) Osamusiikiksi saatte Uriah Heepiä.

Nancy oli laittanut eteisessä radion päälle ja kääntänyt volyyminappia pari astetta enemmän kaakkoon. Päivän puuduttavista luennoista oli jo selvitty kunnialla ja Juhakin oli kotona. Kaiken lisäksi ulkona oli mitä lämpimin kevätkesän päivä. Ei ihme että Nancya tanssitti. Hän oli perinyt isänsä kautta osan isoäitinsä omaa luokkaansa olleesta rytmitajusta, joten tytön liikkeet olisivat olleet mukavaa katseltavaa.

"Nancy?" Juha huhuili viereisestä huoneesta. "Niin kulta?" Nancy huikkasi musiikin yli. Juhalla oli vielä muutamia opinnäytetöitä tekemättä, tälläkin hetkellä mies oli niiden parissa. "Ethän ole unohtanut että veljesi pyysi meitä Fraserin korjaamolle tänään? Se liittyi jotenkin niihin vanhempiin instrumentteihin jotka olivat siellä säilössä", Juha muistutti.

"Älä huoli, muistan minä!" tyttö vastasi. Olisi mukava nähdä taas velipoikaa, jolla oli muutamien viimeisten viikkojen ajan ollut kiireitä omien opintojensa päättämisessä. Nancy lopetti tanssahtelunsa kappaleen päätyttyä ja päätti käydä vilkaisemassa, josko posti olisi tullut. Luultavasti olisi, jopa näin kesän alussa postit tuotiin yhä aikaisin aamulla.

Mitäköhän asiaa Evellä on, Nancy mietti kaivaessaan pienen kirjenipun käteensä. Luultavasti heidät oli kutsuttu joko kantoavuksi tai kuuntelemaan esitystä, mutta olisivat muutkin uutiset mahdollisia. Jokohan veli olisi tajunut kosia Kastehelmeä, niin kuin Juha oli kosinut Nancya?

"Oliko postissa mitään ihmeellistä?" Juha kysyi huomattuaan Nancylla päivän lehden. "Vain pari laskua ja kirjeet meille kummallekin rehtorin toimistosta loppukevääseen liittyen", tyttö vastasi ja käänsi lenden sivua etsiskellen pilapiirroksia. Juha etsi itselleen mehutölkin keittiöstä.

Nancy kiikutti sanomalehden keittiöön ja etsi puhelinpöydän laatikosta käsiinsä pienen peilin. Pikainen tarkastus kertoi saparoiden pysyneen siellä missä pitääkin. Juha käveli pikaisesti tytön ohi kuin peläten joutuvansa vastaamaan hankaliin kysymyksiin toisen kampauksesta. 

Nancy hymähti ohimennen Juhan hölmöilylle ja päätti tutkia keittiön tiskaamattomien tiskien varalta. Pöydällä oli vielä yksi likainen soppakulho, tiskialtaassa makasi haarukka sekä pari lusikkaa. Ruokapöydälle oli ilmaantunut myös jostain kukkakimppu. Pitää muistaa mainita Juhalle, Nancy mietti hymyillen. 

Kuivattuaan viimeisenkin lusikan tyttö päätti tarkistaa, mitä hänen kihlattunsa tällä hetkellä piirusteli. "Onko pahastikin kesken?" Nancy kysyi marssittyaan työhuoneeseen. "Noh, kyllä ja ei. On tämä aika tarkkaa hommaa", Juha vastasi ja pomi lattialle pudonneen kulmaviivaimen näppeihinsä.

"Oletko muuten nähnyt vihkoani? Ensi viikoksi on vielä yksi selvitystyö tehtävänä", Nancy kysyi. "Sinä hermostuit sille eilen ja potkit koko kapineen maton alle" Juha naurahti. "Äh, niinhän se olikin", tyttö huokasi ja istahti tömähtäen matolle.

Sieltähän se kaltoin kohdeltu vihko löytyi. Nancy varasti itselleen kynän Juhan piirustuslaudalta ja käänsi ensimmäisen sivun esiin. Jo ensimmäinen kohta "opiskelumenestykseni" tuntui menevän yli hilseen.

Juha kuunteli huvittuneena tyttöystävänsä tuskastunutta pihinää paperien kimpussa. "Toisaalta voisimme lähteä kohti kaupunkia jo nyt. Ilma on kaunis eikö meillä olisi sitten mitään kiirettä", nuorukainen ehdotti. "Mitä sanot?" "Sanon että aletaan painua", Nancy totesi ja oli hetkessä jaloillaan.

*       *       *       *       *       *       *

"Mitäs jos aloitettaisiin heti kun yleisö saa hengityksensä tasaantumaan?" Severin kysyi ivallisesti silmäten samalla puuskuttavaa Juhaa. "Äläs yhtään irvi siinä. Herra tähti itse ei kantanut kuin kaikkein kevyimpiä kamppeita", toinen vastasi vilkaisten Severiniä alta kulmain. "Pojat pojat!" Kastehelmi varoitti. Tytön ääni oli leppoisa, mutta tämä oli varmasti tosissaan.

Iskettyään ensin leikkimielisesti silmää tyttöystävälleen Severin nosti kitaran syliinsä ja napsautti vahvistimen päälle. Lemmikki oli jo valmistellut oman syntetisaattorinsa soittokuntoon, Kastehelmen rummut olivat soittimista parhaassa kunnossa vanhasta iästään huolimatta.

Fraserin vanha äijä oli antanut bändille luvan soittaa korjaamon parkkipaikalla, kunhan nämä esittäisivät edes jotain autoihin liittyvää. Lemmikki oli ensin yrittänyt jurottaa mutisten jotain taiteilijan vapaudesta, mutta Severin oli tokaissut "sitä saa mitä tilaa", joten asia oli sillä selvä. Eri asia oli, arvostaisiko Fraserin ukko yhtyeläisten kappalevalintaa. 

Saasteisiin kun kyllästyy
sitä pistää nokkapellin kii
taas suotta antaa koitettiin
Varrelle virtaa
Sormet alko kangistuu
ja nyt on sentään toukokuu
ei saatu silti ladattuu
Varrelle virtaa

Kastehelmi oli viettänyt viime kuussa monta päivää harjoitellen ties miten monta sufflea, swingiä sekä muita komppeja miltei sekoamiseen asti. Nyt, loppukokeiden viimein ollessa takanapäin musiikkikoulussa, tuntui mukavan rentouttavalta soitella tahtia simppeliin huumorirokkiin.

Varrelle virtaa
Varrelle virtaa
ei saatu silti ladattuu
Varrelle virtaa

Nancy oli kiskonut Juhan tanssimaan heti kun tämä näytti levänneen tarpeeksi. Severin temppuili kitaransa kanssa harvojen katsojien iloksi samalla kun rämpytti sointuja. Ulkona kävi mukavan viilentävä tuullenvire, eikä Lemmikin mukaan varaamia juomatölkkejä tarvittu.

Sain vehkeet kaikki juntturiin
kun tukka tarttui laturiin
ei mennyt tyhtään amppeerii
Varrelle virtaa
Jouduin sitten parturiin
ja se parturimme sanoi niin
miks annoit ilman ponnarii
Varrelle virtaa

Bändin kaikki jäsenet olivat valmistuneet musiikkikoulusta, Kastehelmi viimeisimpänä. Lemmikillä oli ollut kolmikosta vähätöisin linja, tyttö olikin ollut jo kuukauden verran vapaalla opiskeluiden rasituksista. Nancyn opinnot kestäisivät vielä kolmen viikon ajan, mutta sitten yliopiston saisi jättää taakseen.

Varrelle virtaa
Varrelle virtaa
ei mennyt yhtään amppeerii
Varrelle virtaa

Juhan valmistuminen kestäisi vielä hiukan pitempään kuin Nancyn, mutta mielellään tyttö poikaystäväänsä odottaisi. Gravesendin yliopiston alueella oli onneksi paljon muutakin kuin opistorakennuksia ja kirjastoja.

Taas Varre hyytyy tykkänään
tienposkeen yöhön pimeään
ja mä poistun ulos pyytämään
Varrelle virtaa
Ovet kaikki lukittiin
vaan siltikin se pöllittiin
kun kioskilta soiteltiin
Varrelle virtaa

Ohikulkijat pysähtyivät pieneksi hetkeksi tien laitaan kuullessaan soiton parkkipaikalta, mutta suurin osa oli jo ehtinyt jatkaa matkaansa.

Varrelle virtaa
Varrelle virtaa
kioskilta soiteltiin
Varrelle virtaa

Severin oli vakuuttanut siskolleen ja Juhalle, että bändiläiset saisivat toimitettua roippeensa perille aivan itsekin. Vaikein osio oli ollut soittimien raahaaminen pois korjaamon varastosta.

Nyt naureskelen myöntäen
mä Varree ikävöitse en
joku jossain starttaa työntäen
Varrelle virtaa
Näin päivät alkaa helpommin
kun kerroin naapurillekin
en tarvi enää aamuisin
Varrelle virtaa

Nuori pari joutuisikin pian lähtemään takaisin Gravesendiin. Juhan lopputyö oli aavistuksen kesken ja Nancyn vihko odotti yhä työhuoneen lattialla.

Varrelle virtaa
Varrelle virtaa
en tarvi enää aamuisin
Varrelle virtaa *

*       *       *       *       *       *       *

"Minun pitikin kysyä sinulta, miksi meillä kasvaa pensas pöydällä" Nancy muisti. Molemmat olivat päättäneet suosiolla jättää koulutyöt vähäksi aikaa sikseen hikoiltuaan tulomatkan kuumassa bussissa. Juha oli taikonut jostakin marjapiirakan reseptin ja Nancy suotui kestämään vielä hetken ajan kuumaa uunia, että molemmat saisivat jotain suuhunpantavaa.

"Pidätkö? Satuin aamulla kulkemaan kukkakaupan ohi ja minulla oli hieman ylimääräsitä rahaa mukana", Juha kysyi. "Onhan tuo sievä. Miltei turhankin hieno", tyttö myönsi ja nielaisi palan piirakkaansa.

"Nyt sinä taas hupsuttelet", Juha sanoi hiljaa ja otti toisella kädellään kiinni Nancyn käsivarresta. Nuorukaisen kämmen tuntui lämpimältä ja hieman hikiseltä leipomisen jäljiltä. Pieni värähdys livahti Nancyn selkärankaa pitkin ylös takaraivon lähettyville.

Juha liu'utti kätensä ensin Nancyn kämmenselän päälle ja puristi sitten kevyesti tytön kättä. Nuorukainen osasi olla romanttinen jos vain halusi. Tässä tapauksessa romantiikka tosin loppui siihen, kun Juha päätti kokeilla miten pahasti Nancy kutiaa.

"Juha! Nyt lopetat, senkin aasi!" Nancy vinkaisi paettuaan poikaystäväänsä eteiseen. "Ai miksi?" poika kiusoitteli tehden uuden hyökkäyksen Nancyn kylkien kimppuun. Tyttö luikahti kikattaen työhuoneeseen ja laittoi oven perässään kiinni. "Sinä tiskaat!" Nancy huikkasi lastulevyn läpi lopetettuaan nauramisen.

Kuunneltuaan hetken ajan keittiöstä kantautuvaa astioiden kilinää, Nancy päätti viimeinkin hankkiutua eroon niistä muutamista roikkumaan jääneistä rästitehtävistä. Päästyään nopeasti eroon paperille tehtävistä tehtävistä, tyttö siirtyi huokaisten tietokoneen ääreen.

Onneksi muutama työ ei kaivannut muuta kuin postittamista oikeall lehtorille, sekä ehkä hieman oikeinkirjoituksen hiomista. Päästyään eroon akateemisista töistä Nancy lähetti vielä pikaisen sähköpostin Liinulle. Ystävän loppukoe olisi huomenna, joten Liinu oli viettänyt muutamia päiviä hautautuneena tenttikirjojen pariin. 

Juha astui työhuoneeseen juuri Nancyn noustessa tietokonetuolilta. "Mietinkin, aiotko mennä ollenkaan nukkumaan", Juha vitsaili. "Aion, mutta sinä ilmeisesti et. Muuten et tulisi kysymään tuota mukanasi ainakin riisin verran paperia", Nancy totesi huomatessaan toisen kantamuksen.

Juha oli jo yövaatteissaan, mutta piirustaminen alkoi siitä huolimatta. Opinnäytetyöhön liittyvä kuva oli pian valmis ja liitetty pieneen kansioon. Nuorukainen nappasi itselleen uuden paperin ja alkoi luonnostella eräänlaisen ilmastointijärjestelmän mekaanisia yksityiskohtia. Se oli hänen oma projektinsa, joka jatkui hieman joka ilta.

Parinkymmenen minuutin kuluttua väsymys kuitenkin voitti ja Juha joutui vetäytymään makuuhuoneeseen. "Juha?" Nancy mutisi unissaan. "Niin?" "Unohdit sammuttaa kattovalon", tyttö huomautti. "No voi rotta", Juha mumisi ja kampesi itsensä ylös.

*       *       *       *       *       *       *

Pikaisen, keskipäivän jälkeen laitetun aamiaisen syötyään Nancy oli päättänyt ottaa vielä kuuman vaahtokylvyn. Heidän toinen pesuhuoneensa, joka oli liitetty makuuhuoneen yhteyteen, alkoi olla jo melko boheemissa kunnossa. Kumpikaan nuorista ei jostakin syystä ollut jaksanut uhrata aikaa sen kunnossapitämiseen. Kuka tahansa talon heidän jälkeensä ostaisikin ei tosin ilahtuisi, mutta se oli pikkuseikka.

Etsittyään itselleen päivävaatteet ja kammattuaan hiuksensa tyttö petasi vielä vuoteen. Päivälle ei olisi luvassa mitään sen erikoisempaa tekemistä ja Nancy halusi vain rentoutua jonkin aikaa. Juhakin oli sanonut unohtavansa aivan mielellään arkkitehtuurinkoulutuksen kiemurat.

Nancy tarkasti nopeasti sähköpostinsa. Liinulta oli tullut vastausviesti. Se oli lähetetty aikaisin aamulla, luultavasti juuri ennen loppukoetta. Nancy hymähti itsekseen Liinun hermoilulle siitä, ettei pääsisi läpi. Pitäisi muistaa soittaa myöhemmin ja kysyä miten oli käynyt.

Nancy lähti enemmän kuin mielellään, kun Juha kysyi, kävisivätkö he vaihteeksi hieman pihalla sisällä kuihtumisien sijaan. Päivä oli, jos vain mahdollista, vielä aurinkoisempi kuin edellinen eikä taivaalla ollut kuin yksi pieni pilvenriekale. Menneestä talvesta ei ollut enää jälkeäkään ja kevään kirpeän aromin tilalle oli ilmestynyt vastaleikatun ruohon tuoksua.

Viimeisetkin hyönteiset olivat huomanneet kesän alkavan, nytkin pihalla lenteli kokonainen joukko perhosia. Keltaisia ja kullanvärisiä, Nancy pani merkille. Kastehelmi piäisi niistä varmasti, olihan keltainen veljen tyttöystävän lempiväri.

"Olenko muuten muisanut sanoa, että olet sievä?" Juha kysyi äkkiä ja nosti kätensä silittämään tyttöystävänsä poskea. Kastehelmen värimieltymykset pakenivat siinä samassa Nancyn mielestä. "Vain noin puolisen tusinaa kertaa tällä viikolla", hän mutisi vastaukseksi. "Oh-hoh, ei läheskään tarpeeksi", Juha mietti. "Nyt on vasta maanantai", Nancy muistutti.

Kun Juha taivutti varovasti Nancyn käsivarsiensa varaan ja suuteli tätä, tytön päässä alkoi suhista. Hän ei kuullut hetkeen edes lähistön puissa sirkuttelevia lintuja, ainoastaan oman verenkiertonsa joka kohisi lähellä kuuloluita.

Nancy veti ilmaa keuhkoihinsa irrottauduttuaan viimein suudelmasta. "Et sitten päätä minua kaatumaan", tyttö sanoi ja tunsikin Juhan käden painautuvan tukemaan hänen selkäänsä hieman lujemmin. Nancy käänsi hieman katsettaan ja huomasikin taivaalla tuskin havaittavan, ohuen pilvirievun. 

"Älä katso suoraan aurinkoon, pilaat silmäsi", Juha varoitti. Tyttö ei vaikuttanut kuuntelevan, vaikka nyökkäsikin hieman hajamielisen oloisesti. Nuorukainen pudisti hengessä päätään ja laski toisen varovasti nurmikolle. 

"Mitä meille sitten käy, kun me oikeasti valmistumme? Myymme talon ja kaikkea?" Nancy kysyi painautuen tiukasti kiinni Juhan kylkeen. "Ei meille mitenkään 'käy' ", Juha sanoi suoraan ja katseli talon ylitse lentävää vihervarpusta. "Minä ainakin menen töihin, ehkä sinäkin menet, hankitaan vaikka pari lasta sekaan."

"Nyt tärkeintä on, että on kesä ja että sinä olet siinä", hän jatkoi ja vastasi Nancyn katseeseen. Pähkinänruskeissa silmissä näkyi tytön itsepäinen temperamentti, tyytyväisyys ja miltei lapsenomainen usko.

Nancy painoi päänsä pojan rintakehää vasten ja Juha veti tyttöystävänsä lähelleen. Tytön keho tuntui lämpimältä, tämän hengitys oli tasaista ja syvää. Nancy kuunteli Juhan sydämenlyöntejä unohtaen omansa. 

"Ei hiiskatti, nurmikko on kostea", Juha manasi ja nykäisi itsensä istumaan. "Ja nyt ovat sinun vaatteesikin, vai?" Nancy hihitti. "Mennään sisälle, haluan laittaa hupparini kuivumaan", poika sanoi ja nousi seisomaan. "Minä käyn vielä heittelemässä vähän koreja", Nancy totesi ja lähti etsimään palloa.

Juha oli lämmittänyt itselleen eilistä keittoa iltapalaksi. Nancy nojasi tiskiin ja söi tekemäänsä voileipää. "Mikset tule istumaan?" Juha ihmetteli ja puhalsi keittoonsa. "Minä olen saanut istua aivan tarpeeksi luennoilla. Jalat nousevat kapinaan jos niitä ei käytä", tyttö vastasi ja mutusti tehokkaasti leipäänsä.

Hankkiuduttuaan eroon keitostaan Juha kävi vielä ohimennen vetämässä Nancyn syliinsä. "Minä vetäydyn jo kammarin puolelle. Älä sinäkään valvo kovin kauaa", nuorukainen sanoi. "En minä, kunhan pesen hampaani ja tulen sitten", Nancy lupasi.

Hammastahna ja -harja löytyivät pelikaapista nököttämästä sievästi vierekkäin. Vaikka oli jo myöhä, ei Nancy tuntenut itseään juurikaan väsyneeksi. Mutta ehkä olisi hyvä sittenkin mennä ajoissa nukkumaan, sitten hän varmaan nousisikin ylös ennen keskipäivää.

Puhelin alkoi äkkiä surista Nancyn taskussa, tyttö oli laittanut kiusankappaleen värinähälytykselle. Kukahan nyt oikein soittaa, Nancy mietti sylkiessään hammastahnaa lavuaariin. Hän pyyhkäisi nopeasti suunsa kämmenselkään ja nappasi kännykän käteensä. "Haloo?"

"Ei hätää, en minä ollut nukkumassa. En ihan vielä", Nancy rauhoitteli soittajaa vaellettuaan kännykkään puhuessaan makuuhuoneeseen. Juha vilkaisi toista puolella silmällä ja päätti odottaa kunnes toinen lopettaisi puhelun. Ei Nancy näin myöhään vastasi kuin jollekulle tutulle tai sitten tärkeään puheluun.

"Ai jaa? Noh, mitä siellä?" Nancy tutkaili hajamielisesti kynsiään ja kuunteli samalla luurista kantautuvaa reipasta lörpöttelyä. "No se on kyllä totta. Minä kysyn Juhalta."

"Taidat olla oikeassa, meillä on kyllä hieman vapaata... Se nähdään sitten." Nancy pasteerasi edestakaisin pitkin kamarin lattiaa samalla kun puhui. "Niinkö paljon? Minä en kyllä usko."

"Okei, moikka ja hyvää yötä. Sano muillekin minun puolestani."
"Severin soitti", Nancy sanoi ja laittoi matkapuhelimen pois. "No, mitäs Severinille kuuluu?" Juha kysyi. "Oli kuulemma käynyt kotona. Isä voi ihan hyvin mutta talo vaikuttaa jo rapistuvan. Pari kantavaa seinää pitää kuulemma uusia ja sähkökytkennät nyt ovat mitä ovat. Tietenkin kun on kiireessä rakennettu niin ei se vuosikymmeniä kestä", Nancy huokasi ja heittäytyi sängylle. "Voisimmehan me joskus mennä vierailulle kun myös veljesi ja Kastehelmi - ja miksei Lemmikki - ovat siellä myös. Tehdään yhdessä arvio siitä, mitä pitää remontoida", Juha ehdotti ja nojautui Nancyn puoleen. "Mutta miten olis jos..." poika kuiskasi jotain Nancyn korvaan. "Toki! Enhän minä ole remontissa", Nancy veisteli ja suukotti Juhaa. Tämä hymähti tyytyväisenä ja painautui toista vasten. 

*       *       *       *       *       *       *

"Hei sisko! Missäs se meidän arkkitehtimme on?" Severin tervehti iloisesti johdattaessaan muida bändiläisiä vanhan kotitalonsa pihalle. "Oh, Juha on jo sisällä koputtelemassa seiniä. Höpötti jotain kustannus- ja korjausarvioista. Taidan mennä perään", Nancy vastasi ja lähti tosiaan kohti sisätiloja.

Lemmikki seurasi Nancya ja tervehti ohimennen kuistille ilmaantunutta Raymondia. Tyttö ei muistanut milloin olisi viimeksi käynyt Garpeilla, mutta korjauksen tarpeen huomasi ensi silmäyksellä. Työmiehet olivat asettaneet sinne tänne tukipylväitä ja parruja, nurkissa näkyi sahanpurukasoja. 

Raymond oli kiiruhtanut pihakäytävälle tervehtimään poikaansa. Kastehelmi toivotti myös hyvät päivät, jääden sitten hieman kauemmaksi seuraaman Even ja Rayn keskustelua. Kaksi niin erilaista ja silti jotenkin niin samanlaista ihmistä.  

"Isä, minä voisin kyllä hieman siistiä tätä puutarhaa. Mene sinä vain sisälle ja kerro Nancyllekin mitä täällä on viimeaikoina tehty", Severin ehdotti vanhemmalle miehelle. Raymond suostui mielihyvin, Severin lähti etsimään pensasleikkureita.

"Öh, isä?" Nancy huikkasi. "Miksi yläkerran käytävä on yhtä kissankoppaa?" "Jokin kulkukissa harhaili meille pari kuukautta sitten ja Rogue näytti pitävän siitä. Niillä on pentuja tai jotain", Raymond vastasi portaikosta ja kapusi itsekin toiseen kerrokseen.

Oksasakset löytyivät lopulta kuistin alta. Severin alkoi innokkaasti siistimään koristepensaita. Puutarhanhoito oli toinen hänen mielipuuhistaan musiikin lisäksi. Bändikämpän pihassa ei valitettavasti ollut kovinkaan paljon huollettavaa, vain hieman lentiä haravoitavaksi syksyisin.

"Ovat nämä kyllä suloisia", Lemmikki mumisi itsekseen katsellessaan pieniä karvakeriä. Yksi kissanpennuista nosti juuri päätään korin pehmusteista ja alkoi naukua kimeällä äänellään. 

"Selitä nyt minullekin, kuinka monta pentua Rogue oikein sai", Nancy kärtti tietoa isältään. "Neljä niitä taitaa olla... Ne tunnistaa onneksi aika helposti. Naaraspennuilla on keskenään samanlaiset turkin kuviot ainakin vielä, mutta ne erottaa silmien väristä. Pojatkin ovat melko samannäköisiä, mutta olen jo alkanut oppia tuntemaan ne", Ray vastasi.

"Kumpi tuo nukkuva pikkuinen sitten on?" tyttö varmisti. "Se on toinen pojista, muistaakseni Charles. Eikös niin?" Raymond osoitti viimeiset sanansa Roguelle joka kehräsi hyvillään.

Severin oli saanut etupihan nopeasti kuntoon, ja siityi kastelamaan takapihan kukkaistutuksia. Omenapuissa näkyi jo muutamia varhaiskypsiä hedelmiä, tänä vuonna saatttaisi tulla hyväkin sato. Pitää vain muistuttaa isää, että kerää ne poiskin puusta, poika mietti.

"Kuka on onnellinen äiti, kuka", Lemmikki leperteli Roguelle ja nosti valkean eläimen syliinsä. Kissa maukaisi hiljaa, alkaen sitten kehrätä ja nuuskaisi tytön kasvoja. "Hui! Kostea kuono!"

"Maltoithan sinäkin jättää sen kissan rauhaan", Nancy naureskeli ja lähti tarkastamaan televisiohuonetta. Olisikohan sielläkin rumasti törröttäviä tukiparruja? "Täällä on niin paljon houkutuksia", eläinrakas Lemmikki hymyili ja huomasi jalkojensa vieressä nököttävän yhden kissanpennuista. 

"Hei vain pikkuinen", Lemmikki kuiskasi pennulle. Kastehelmikin näytti löytäneen seuraa. nimittäin yläkerrassa vaellelleen täysikasvuisen uroskissan.

"Tekisi kyllä mieli ottaa näistä mukaani", Lemmikki mietiskeli ääneen. "Kyllä niistä joku varmaan joutaisikin", Raymond ilmoitti äkkiä hänen takaansa saaden tytön hätkähtämään hieman. "Mutta kysy Nancylta."

Severin oli saanut kierrettyä koko kukkapenkin ja huomasi, ettei ulkona ollut sittenkään niin paljon tehtävää. Mutta hyvältä siellä tuoksui. Kaikkein parasta aromia levittivät omenapuut, heti seuraavana vuotossa olivat tulppaanit.

"Kas, sinuakin näkee", Kastehelmi naurahti kun Juha ilmaantui hänen viereensä kuin tyhjästä. "Olin etsimässä paperia, täällä näyttäisi nimiääin olevan aika täysremontti edessä. Helpointa olisi repiä kaikki seinät alas", nuorukainen veisteli.

Ikkunasta näkyi useampia vuosia käyttämättä ollut leikkimökki. Tuon mökin taakse Nancy oli joskus heidän kouluaikoinaan hiipinyt tapaamaan Juhaa. Poika hymähti muistolleen ja huomasi unohtaneensa kynänsä jonnekin. 

Severin jätti kastelukannun takaportaiden viereen ja kapusi itse kuistille. Kevyissäkin pihatöissä tuli helposti kuuma auringon porottaessa. Ehkä jääkaapissa olisi kylmää mehua?

Televisiohuoneessa kaikki näytti olevan miltei ennallaan, ainoastaan pienempää sohvaa oli hieman siirretty pois työmiesten tieltä. Severinin rakas piano oli yhä huoneessa, samoin kuin Nancyn vanha viulu.

Jännittyneenä Nancy kohotti soittimen kaulalleen. kielet olivat saattaneet löystyä vuosien kuluessa, jousikin olisi voinut vahingoittua. Ja muistaisiko hän enä, miten mokomaa kapistusta soitetaan?

Kyllähän viulusta ääni lähti, siitä ei ollut pelkoa. Nancy soitti varovaisesti muutamia epävireisiä sointukulkuja, kunnes Juhan ääni kuului portaikosta kutsuvan tyttöäkin juomaan mehua.

-------

Ja koska minähän en osannut päättää mikä kissoista jää taloon, te saatte luvan äänestää. Tässä kisut kasvaneena aikuisiksi karvaturreiksi.


Ja Raven, pentueen ainoa keltasilmä, ei ole mukana äänestyksessä koska asuu tätä nykyä Severinin luona eikä kuulemma ole lähdössä sieltä minnekään. (Lemmikki ei päästä.) Mutta tässä tulevat jäljelle jäävät ehdokkaat:

Remy Garp

Horoskooppi - vaaka
Nokkela
Touhukas/laiska
Seurallinen
Riitaisa 
Sottaisa

Storm Garp

Horoskooppi - jousimies
Nokkela
Touhukas
Seurallinen
Riitaisa/Säikky
Sottaisa

Charles Garp

Horoskooppi - jousimies
Nokkela
Touhukas/laiska
Seurallinen
Riitaisa
Sottaisa
Eivät nämä kyllä keskenään voi päättää kuka jää, se on varma...

* Turo's Hevi Gee - Varrelle Virtaa

Sainpas osan taisteltua esiin! Kuvat olivat olleet valmiina jo jonkin aikaa, inspiraatio vain puuttui... Mutta täällä tämä kumminkin on ;) Kommeteista olisin hyvinkin kiitollinen ;D