Ensimmäinen "oikea" ekstra! Vaikkapa sitten karkausvuoden kunniaksi tämmöinen. Immeiset kun tuntuvat pitävän Roguesta ja tästä oli kertynyt suht runsaasti kuvia, kertoo tämä tuosta kisumirristä. En valinnut mitään sen erikoisempia lukumusiikkeja, mutta kirjoittaessani kuuntelin kyllä tätä.
Ensimmäinen puolisko on hieman tarinamaisempaa kerrontaa, toinen taas ihan vain kuvia.
Pitäkää hauskaa ;D

Rogue ei ollut muistanut tuota tuoksua muutamaan vuoteen, ennen kuin törmännyt siihen äkillisesti uudestaan eräänä syyskesän päivänä. Kissa oli tavalliseen tapaansa päättänyt livahtaa raittiiseen ulkoilmaan tyhjennettyään ruokakuppinsa. Aurinko paistoi miltei huikaisevan kirkkaana vuodenaikaan nähden ja Rogue joutui siristelemään keltaisia silmiään. Silloin se haistoi tutun tuoksun. "Henry?"

"Kas, muistat minut vielä", ruskea kissa kehräsi matalasti. Rogue räpäytti silmiään epäuskoisena. Toinen oli onnistunut hiipimään huomaamatta aivan hänen taakseen. "Ja sinä olet yhä samanlainen säikyttelijä!" Henry vain virnisti petomaisella tavallaan toisen sähähdykselle. "Villi tyttö on päässyt asumaan ihmisten keskuudessa, huomaan", toinen kissa jatkoi.
 
"Totta. Haluatko tulla katsomaan?" Rogue ehdotti. Hetken miettimisen jälkeen ruskea kissa lähti tassuttamaan valkean perässä kohti taloa. Rogue muisti toki Henryn, muisti, vaikka heidän viime tapaamisestaan olikin ollut jo kauan aikaa. Tuo sama karhea, hiekkaisen tien värinen turkki, laiha ruumis ja häntä sekä kirkkaat vihreät silmät.

Henry ei oikeastaan näyttänyt enää yhtä luisevalta kuin Roguen muistikuvissa. Laiha tämä oli yhä, mutta silti. "Sallinet kai, että kierrän ensin kuistin?" urospuolinen kysyi. "Vanhat tavat istuvat lujassa, vai?" Rogue naukaisi ja lähti sitten häätämään pois jalkakäytävällä vaeltelevaa eläintä. Haisunäätiä ei nyt kaivattaisi sotkemaan tapaamista.

Rähistyään mustavalkealle eläimelle turvallisen välimatkan päästä Rogue suuntasi takaisin kohti kuistia. Henry oli näköjään jo luikahtanut sisään etuovesta tarkastettuaan ensin kuistin läpikotaisin. Ruskea kissa oli aina ollut varovainen, kulkurius oli opettanut siihen. Rogue oli törmännyt Henryyn ensimmäisen kerran rautatieasemalla omien kulkukissanpäiviensä alussa.

Henry oli ulottanut tutkimuksensa ensimmäisenä talon keittiöön. Siellä leijaili vielä tunteja sitten syödyn lounaan tuoksu. Mutta hetkinen - jostakin kuului askelten ääni. Kissa harkitsi ohikiitävän hetken ajan kätkeytymistä pöydän alle, mutta ravisti mokoman ajatuksen päästään. Nämä ihmiset olivat saaneet villin tytön asettumaan aloilleen, eivät ne voineet niin pahoja olla.

Henry naukaisi ystävällisesti keittiöön tulleelle ihmiselle ja nosti häntänsä pystyyn tervehdykseksi, jättäen hännänpään koukkuun. Ihminen kumartui kissan puoleen silittäen tätä varovaisesti ja sanoen jotain. Henry ei vaivautunut kuuntelemaan sanoja, äänenpainot merkitsivät paljon enemmän.
Raymond ei ollut kovin hämmentynyt löytäessään kulkukissan sisältä talosta. Mies silitti kissaa ja huomasi älykkään pilkkeen sen vihreissä silmissä.

Raymondin lähdettyä Henry kapusi portaat yläkertaan. Rogue loikoili kaikessa rauhassa ruskealla matolla, joten toinen päätti jättää tytön omiin oloihinsa ja jatkaa talon tutkimista. Paikka oli kohtalaisen suuri, monissa paikoissa oli aivan uusia tuoksuja jopa kokeneelle Henrylle. Kylpyhuoneesta löytyi suuri peili. Kissa tarkasteli hetken kuvajaistaan, ennen kuin painoi toisen etutassunsa kylmää pintaa vasten ja katseli, kuinka lämmin hengitys muodosti sumean läikän lasiin.

Kissa kyllästyi pian ajatustenvaihtoon peilikuvansa kanssa ja hiippaili sisäänvedetyin kynsin istuskelemaan sohvalle. Rogue makasi yhä matolla, kissa potki takajaloillaan unissaan. Kyllä tyttö tuosta kohta heräisi, Henry ajatteli ja koetti päästä eroon ärsyttävästä pienestä roskasta polkuanturassaan.

Hetken päästä Rogue venyttelikin ja katsahti unisin silmin Henryyn. "Mitäs katselet?" tyttökissa kysyi toiselta. "Sinua", Henry vastasi yksinkertaisesti ja katsoi Rogueta suoraan silmiin. Valkoturkkinen tuhahti ja kömpi jaloilleen. Henry katseli toista vielä hetken ennen kuin kävi Roguen kissanminttuhiiren kimppuun.

Rogue hymähti toisen innostukselle ja hipsutteli itse jousen varaan kiinnitetyn lelulinnun luo. "Miten sinulla on näin paljon leluja?" Henry ihmetteli. "Enpä nyt sanoisi kahta paljoksi, vaikka muistelisin ainakin näitä lintuja olevan enemmän", Rogue totesi ja jatkoi sitten: "Tässä talossa ollaan kyllä sen verran varakkaita, etteivät ihmiset laske kissanlelujen hintoja. Mutta mistäpä sen tietää."

Henry naurahti kuivasti, viskasi leluhiiren hampaillaan jonnekin sohvan alle ja ryhtyi pesemään turkkiaan karhealla kielellään. Jostakin syystä kissa tunsi olonsa vaivautuneeksi. Aivan kuin hänen villi tyttönsä olisi voinut muuttua niin paljon muutaman vuoden aikana. Muuta Rogue vaikutti aivan samanlaiselta kuin ennen - temperamenttinen, leikkisä, kiusoitteleva, ystävällinen.

Saatuaan suurimmat takut irtoamaan karvoistaan Henry kapusi sohvalle. Ei, Rogue ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan. tyttö ei vain asunut enää kadulla. Henry vaivasi sohvan pehmusteita käpälillään hakien mukavaa asentoa. Ehkä se ei ollutkaan mikään paha asia, talo vaikutti mukavalta ainakin suurimmilta osin.

"Joko kyllästyit? Vai haluatko kokeilla lintuakin?" Rogue kysäisi lopetettuaan itsekin leikkinsä. "Tuossa ihan seinän takana on toinenkin lelulintu, jos kiinnostaa." "Ihanko? Voisihan tuota", ruskeaturkkinen vastasi ja loikkasi alas istumapaikaltaan. Loikoilla ehtisi kyllä myöhemminkin.

Henry pääsi hampaansa irti linnusta, joka pongahti jousen varassa ensin ylös ja taas alas. Kissa läimäytti lelua lujasti tassullaan, jolloin se väpätti hetken villisti edestakaisin. "Onhan tässäkin viehätyksensä", Henry aloitti. "Vaikkakin homma on vähän hidastempoista. Ainakaan tämä ei pyrähdä tiehensä." "Viehätyksestä puheenollen..." Rogue kehräsi ja hivutti itseään hitaasti lähemmäs - ja huitaisi toista tassullaan korvalliselle pinkoen sitten käytävää pitkin tiehensä.

Henry oli heti toisen perässä. Ajojahti jatkui läpi yläkerran ja kissat päätyivät lopulta Nancyn vanhaan huoneeseen. Jos ihmisiä olisi sattunut kuuloetäisyydelle, heidän korviinsa olisi kantautunut epämääräisiä sihahduksia ja mourunaa monilta äänenkorkeuksilta. Vain lajitoverit olisivat ymmärtäneet Roguen ja Henryn kissamaisen naurun ja huudahdukset.

Henryn mieleen juolahti, miten he olivat Roguen kanssa pitäneet leikkimielisiä juoksukisoja ajan kuluksi käytöstä poistetun rautatien varrella. Kissat alkoivat kehrätä toisilleen, kiehnäsivät, nuuhkivat toistensa tuoksua.

*    *    *    *

"Huh, olen aivan poikki!" Henry huokasi kohottaessaan viimein päätään kissankorin pohjalta. Rogue virnisti toiselle kissalle ja teroitti kynsiään niin raivokkaasti, että raapimispuu natisi. "Ettet vain olisi tulossa vanhaksi?" valkea kissa virnuili. "En varmasti! Henry protestoi ja kömpi jaloilleen. 

Rogue käytti tilannetta hyväkseen ja valtasi korinsa takaisin omaan käyttöönsä. Henry päätti vuorostaan kokeilla kynsiään talon raapimispuuhun. "Sanohan, voisinko mitenkään viettää yön täällä? Ulkona kuulostaa olevan aika kova tuuli. Vaikkapa siellä vihreässä huoneessa jonka näin", Henry kysyi. Rogue puhkesi nauruun. "Tottakai sinä voit jäädä, mutta ihmettelen kyllä, mikä siveyden sipuli sinustakin oikein on tullut..." valkea kissa naukui.

"Siveyden sipuli muka, katinkontit", Henry mumisi käpertyessään hailakanväriselle päiväpeitteelle. Rogue oli jäänyt koriinsa naurusta kippurassa. Kunhan ei saisi hikkaa liiasta hekottamisesta, vihreäsilmäinen mietti sovitellessaan kuonoaan etutassun alle piiloon.

Aamusella Henry pujottautui ovenraosta sisään Nancyn entiseen huoneeseen. "Tulin vain sanomaan, että vietän varmaan muutaman päivän supermarketin takapihalla, jos haluat vielä nähdä", kissa sanoi. "Lähdössä jo?" Rogue naukaisi ja kallisti päätään. "Mitä sitten?" Henry kysyi ja kiepautti häntäänsä. "Voisit jäädä."

-------

Rogueta piti hieman nuorentaa, eihän tämä tarinassa ole vielä juurikaan vanha.


Toinen versio tästä kuvasta nähtiinkin osassa 27.



Hän poseeraa vain teille.

Henry onnistui mielestäni yllättävän hyvin näyttämään ihan tavalliselta maatiaiskatilta. Mitä mieltä te olette? :)





Rogue töihin menossa, turvallisuusalalla ;)

Tämän kuvan kaksonen olikin ihan tässä ekstrassa.

Ja tämän kuvan sisarus osassa 27. Rogue näytti tässä hieman turhan... Murhanhimoiselta? Tai siltä että kuvaaja saa pian viispiikkisestä.


Lumikuvia.

"Saisinko muuttaa teille? Olen asuintoverinne nelosten isä." "Siis kuinka?"

Siis tätä. Kiitos vain, senkin kanit, yksikin olis riittänyt. Tämän siitä saa, kun talossa on turhaa tilaa :"D Päätä sitten noista, kuka jää taloon... 

Huoh... Mutta on ne lutusia. Takimmaisena Storm (naaras), vasemmanpuolimmaisena Raven (naaras), keskellä Remy (uros) ja etummaisena Charles (uros).
Keksittekö muuten mistä olen kissoille nimet napsinut? ;D