♫

"No niin, koko konkkaronkka ulos autosta!"
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja laineet liplattivat vähän matkan päässä iloisina rantaan. Antero oli harpponut katselemaan järveä hieman lähempää. "Voitte hypätä vaikka heti uimaan, jos vain haluatte. Älkää huolehtiko kasseista, minä kyllä puran ne autosta aivan tuotapikaa", hän sanoi. "Selvä pyy, isä", Daniel vastasi. Mökkitie oli ollut pölyinen ja kuoppainen, mutta sen päässä oli odottanut ihana rauha.

Owen oikoi selkäänsä, Germaine oli heti autosta päästyään suunnannut kulkunsa kohti mökkipihan penkkiä. Daniel antoi katseensa kiertää ympäri mökkipihaa. Vaikka eivätpä monet olisi sitä pihaksi kutsuneet - yhdellä puolella oli järvi, kaikilla muilla puolilla tiheä metsä. Naapurimökeillekin oli matkaa. Parempi niin, Dan mietti ja hymähti itsekseen. Eipähän kukaan moottoriveneilijä tulisi häiritsemään heidän rauhaansa.

Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja Antero halusi varastaa itselleen muutaman hetken ennen kuin joutuisi taas astumaan vastuullisen aikuisen rooliin. Hän polvistui rannalle ja haroi sormillaan hiekkaa nähdäkseen, vieläkö sieltä löytyisi yhtä lailla simpukankuoria kuin viime vuonna. Eihän niitä koskaan kovin paljon ollut, mutta aina muutama sievä järvikotilon kuori sieltä saattaisi paljastua.

"Okei, molemmat koijarit tänne!" Daniel huikkasi ja viittoi kaksosia tulemaan lähemmäs. Molemmat tottelivat. "Mökkivala!" Daniel määräsi kersantin elkein, ja kaikki kolme latelivat ulkomuistista heidän lyhyen perinteensä. "Olemme tulleet tänne lirkkimään. Koulusta ja työstä keskusteleminen on näillä puheilla kielletty ja pysyy kiellettynä siihen asti kunnes mökkireissu on päättynyt."

"All right", Germaine sanoi ja virnisti molemmille pojille. Garpit olivat pakkautuneet autoon ja lähteneet ajamaan mökkiä kohti heti aamun valjettua - mikä näin kesällä saattoi tapahtua jo ennen kuutta - ja kaikki kolme nuorta olivat nukkuneet katkonaisesti auton istuimilla aina siihen asti, kunnes Antero oli heidät herättänyt sen viimeisen ruokakaupan kohdalla, joka oli heidän mökkitiensä varrella.

"Viimeinen pukukopissa on mätämuna!" Gerri kiljaisi ja otti villin syöksyn kohti pientä saunarakennusta. "Hei, epäreilua!" Owen protestoi ja laukkasi sisarensa perään, vaikka toinen olikin saanut jo huomattavan etumatkan. Daniel otti vain muutaman juoksuaskeleen ennen kuin huomasi, ettei kannattanut edes yrittää.

Germaine ehti helposti ensimmäisenä sisään pieneen pukukoppiin ja salpasi oven jäljessään. Heidän uimapukunsa olivat aina saunan pikkuisessa eteiskopperossa odottamassa edellisen mökkireissun jäljiltä - niitä ei enää vaivauduttu kuljettamaan pitkiä, pölyisiä hiekkateitä takaisin kotiin, ei niitä siellä kuitenkaan juuri käytetty. Gerri hyräili itsekseen ja alkoi kiskoa toppia yltään.

"Hei isä, mitä sinä teet?" Owen kysyi äkkiä, saaden yllättyneen Anteron pudottamaan tarkastelemansa kotilonkuoren. "Kunhan tutkin paikallista faunaa", mies vastasi ja noukki näkinkengän takaisin käteensä. Daniel asteli Owenin vierelle ja koetti tähystää hieman kauemmas järvelle. "Mitä luulet, onko se kotkanpesä yhä siellä vastarannalla?" Dan kysyi, puoleksi Owenilta, puoleksi itseltään. "Minnekäs se sieltä olisi mennyt", Owen vastasi kohauttaen olkapäitään.

"Hoi miehet, siellä olisi vapaata", Germaine ilmoitti. Tyttö oli ilokseen huomannut mahtuvansa vielä vallan mainiosti vanhaan turkoosiin uimapukuunsa, mitä tuo nyt vähän kiristi hartioilta. "Minun vuoroni on ensin!" Owen julisti ja pinkaisi ovelle, ehtien perille vähän ennen Danielia, joka jäi koputtelemaan ovea ja marisemaan, että he olisivat kyllä vallan hyvin voineet vaihtaa uima-asuihinsa yhtä aikaa - Owen puolestaan puolusteli itseään pukukopin pienuudella kiskoessaan uimahousuja jalkaansa.

Germaine käveli hiljaa vesirajaan, isä nousi rannalta ja pudisteli farkunpolvensa puhtaiksi, mutisten jotakin siitä että ne laukut tosiaankin olivat yhä autossa. Saunan ovi loksahti, kun Owen päästi viimein Danielin vaihtamaan kamppeitaan ja kiiruhti itse siskonsa luokse.

"Brrh! Tässä on kylmää", Owen valitti samalla kun kaikesta huolimatta kahlasi äänekkäästi loiskien veteen. "Sinä menet joka vuosi veteen samasta kylmästä kohdasta ja joka vuosi sanot saman asian", Germaine hymähti pieni hymynkare suupielissään.

Tyttö itse lämmitteli hetken jalkojaan rantavedessä, ennen kuin harppoi kolmella pitkällä askelella syvempään veteen ja ponnisti uimasilleen. Kylmää vettä ei ollut tarvis sietää kuin kahden askelen ajan, jos tiesi mistä kohtaa lähti uimaan. Rannassa oli pieni, kylmä vyöhyke, jonka toisella puolella oli lämmin rantavesi ja toisella puolella auringon lämmittämä voimakas pintavesivirtaus.

Garpien mökkirannassa oli vuorotellen kalliopohja, vuorotellen pehmeää hiekkaa. Teräviä kiviäkin löytyi muutama, mutta ne eivät haitanneet jos tiesi, mistä niitä etsi. Jostakin kauempaa järveltä kuului lokkien huutoja, niille oli kai tullut riitaa kalapaikoista.

Owen oli jo uinut vähän matkaa rantaa myöten ja pulikoi nyt takaisin siskonsa luo. "Otetaanko kisa?" poika kysyi kun sai taas päänsä hetkeksi veden pinnalle. "Ei kyllä! Sinä häviät kuitenkin", Germaine vastasi ja ui muutaman vedon sammakkoa. "Älä ole niin varma", Owen mutisi, mutta ui kuitenkin toisen jäljessä.

"Gerri, opinko minä viime kesänä uimaan perhosta?" Owen kysyi sisareltaan kun toinen jäi odottamaan häntä. "Miksi sinä minulta kysyt? Enhän minä muista." "No en minäkään muista", Owen sanoi ja sai Germainen nauramaan. "No kokeile, Maxwell Smart! Sillähän se selviää", tyttö hymähti nauru suupielissä. Gerri jäi kuitenkin itse katselemaan kohti rantavesiä. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui?

Lämmin, kostea hiekka tuntui mukavalta paljaissa jalkapohjissa. Daniel sulki silmänsä hetkeksi ja antoi viileän veden huuhtoa varpaitaan. Hänen jalkansa olivat hikoilleet automatkan aikana, poika oli nukahtanut ennen kuin oli muistanut ottaa kenkänsä pois.

"Mitä sinä sinne jäit kupeksimaan?" Gerri huikkasi järveltä Danille ja havahdutti pojan ajatuksistaan. "Ei tässä ole mikään kiire! Minä totuttelen veteen", hän huusi takaisin. "Se tuntuu sen kylmemmältä mitä kauemmin sinä siellä mähkit! Sekaan vaan!" Gerri vastasi ja räiskytti kädellään vettä toista kohti ihan noin muodon vuoksi. Olihan hän liian kaukana rannasta, mutta toinen tajuaisi silti.

Owen oli uinut aavistuksen kauemmas järvenselälle. Heidän mökkirannassaan oli se hyvä puoli, että pitkänkin matkan päässä rantaviivasta oli paljon matalampia kohtia, sekä suuria kiviä joille saattoi välillä seisahtaa hetkeksi lepäämään - jos vain tiesi minne jalkansa laski.

"Onnistuihan se", Germaine virnuili kun isoveli oli viimeinkin uskaltautunut veteen. "Älä yhtään yritä siellä, tai tulen sinne!" Daniel uhosi ja koetti heristää nyrkkiään vetojen välissä. "Tule vain", Gerri kihersi ja lähti uimaan karkuun. Dan karjaisi jotakin sotahuudolta kuulostavaa ja lähti jäljestämään sisartaan räiskyttääkseen vettä tämän päälle.

Owen oli levähtänyt hetken aikaa järvenselällä nojaillen virran mukanaan kantaneeseen ajopuuhun. Olisi hän jaksanut takaisin rantaan ilmankin, mutta mökillä oli mukavaa vain jäädä hetkeksi paikalleen ja olla kuin ei olisikaan. Ei kukaan ollut ottamassa häneltä aikaa - Dan ja Gerri näyttivät joutuneen vesisotasille keskenään, ties mistä syystä tällä kertaa. Owen päätti kiertää kaksikon kaukaa, ihan vain siltä varalta että Germaine päättäisi jossakin vaiheessa liittää vesisotaan kunnon annoksen pohjamutaa kuten joinakin aikaisempina vuosina.

Jalat tapasivat pian pohjan, tumma kalliopohja oli lämmittänyt veden linnunmaidoksi siltä kohtaa josta Owen rantautui. Isä vaikutti kolistelevan jotakin mökissä, lieneekö asetellut matkatavaroita paikoilleen. Muutama lokki kaarteli mökin yläpuolella ja päästeli kirkaisuja, lienevätköhän ihmetelleet kesävieraita.

Owen ravisteli liiat vedet uimahousujensa resoreista ja kapusi pois vedestä. Lämmin kallio tuntui mukavalta jalkapohjien alla. Nuorukainen muisteli hetken ajan, minne oikein oli jättänyt pyyhkeensä. Ai niin, tietenkin se oli pukukopissa. Eikä Owen halunnut sotkea jalkapohjiaan hiekkaan ennen kuin olisi aivan pakko. Onneksi mökin ikkuna vaikutti olevan auki. "Isä hoi, heitä pyyhe!" Owen huusi ja harppoi lähemmäs mökkiä.

Germaine oli saanut karistettua Danielin kannoiltaan, kun velipoika oli lopulta kyllästynyt kauhomaan edestakaisin Gerrin jäljessä. Olihan Danielkin nopea ja hyvä uimari, mutta Germaine oli paljon nopeampi käänteissään. Tyttö antoi itsensä vajota hetken aikaa pohjaa kohden, niin että hänen varpaansa tapasivat hiekkaa ja ponnisti sitten nopeasti taas takaisin pinnalle. Hän ei ollut vielä aivan niin hyvä pidättelemään hengitystään veden alla, mutta ehkä joskus...

Owen oli saanut itsensä kuivaksi ja palasi nyt takaisin lähemmäs vesirajaa. Dan oli myös hankkiutumassa rannalle, mutisten jotakin siitä miten koko järven pohjassa ei ollut mutaa kuin ilmeisesti juuri siinä yhdessä kohdassa jonka sisaren oli ollut aivan pakko löytää. Owen hymähti itsekseen ja päätti istahtaa hetkeksi paistattelemaan päivää.

"Eikö siinä ole kova istua?" Daniel kysyi hymyillen veljeltään. "Ei se haittaa, ei minua ole tehty vaahtokarkeista", Owen vastasi ja tähysti kauemmas järvelle. Lokit olivat menneet menojaan, mutta jossakin lähempänä vastarantaa näytti kelluvan vene. Olikohan se kiinni rannassa vai oliko siinä joku? "Onko täällä missään pyyhettä?" Dan mietti ääneen. "Tuolla tuolinkarmilla on yksi, minä kyllä kuivasin jalkani siihen mutta ei kai se haittaa", Owen sanoi ja nytkäytti päätään pihakalusteita kohti. "Ei haittakaan."

Germaine oli ruvennut kauhomaan hieman kauemmas järvelle, osittain ihan vain testatakseen kauempaa saapuvia aaltoja. Vesi oli kauempanakin yhä ihmeen lämmintä, eikä järvenselällä edes tuullut paljoa vaikka yleensä siellä kävi varsin reipas viima.

Gerri polki jonkin aikaa vettä lepuuttaakseen käsiään ja tähysti selälle. Vielä jonkin matkan päässä oli pieni saari, jossa kasvoi korkea ja varsin majesteettisen näköinen mänty. Eräänä kesänä isä oli vuokrannut veneen ja kaikki he olivat soutaneet saarelle yhdessä. Myöhempinä kesinä kolmikko oli toisin uinut saarelle aina Anteron ollessa poissa tarpeeksi pitkiä aikoja.

Daniel oli saanut leviteltyä pyyhkeen sopivaan paikkaan kalliorannalle ja napsautti nyt aurinkovoidepurkin auki. "Se kallio on luultavasti kuivempi kuin se pyyhe", Owen mutisi hänen takaansa. "Spartalainen siellä hiljaa, emme me kaikki halua pikkukiviä alustaksemme."

Owen mutisi itsekseen jotakin siitä, miten rannalla ei ollut juuri ollenkaan pieniä kiviä. Daniel oli tosin jo lakannut kuuntelemasta, ja keskittyi aurinkovoiteen levittämiseen. Hän ei oikein koskaan ollut kesällä onnistunut saamaan kunnon rusketusta, mutta ehkäpä tällä kertaa? Venyteltyään ensin raajojaan poika asettautui pitkäkseen auringonpaisteeseen. Mökin suunnasta kuului taas kolinaa. Ensin ikkuna suljettiin, sitten ovi kolahti ja portaat narahtelivat.

Antero ilmaantuikin pian pihamaalle kantaen mukanaan suurta lautasellista höyryäviä räiskäleitä. "Nyt nuoret syömään!" mies huikkasi että järvessä lottaava Germainekin varmasti kuulisi. Owen oli hetkessä jalkeilla, mutta vanhemmalla pojalla vaikutti kestävän. "Just pääsin pitkälleni!" Daniel valitti. "Nyt narinat seis, letut jäähtyvät muuten", Antero sanoi. "Nam! Perun kaikki pahat puheeni", Daniel sanoi ja ryhtyi kömpimään jaloilleen - vaikka vieläkin selvästi hieman vastahakoisena.

"Germaine myös!" "Tullaan kunhan keritään, ei tässä jäniksen selässä olla", Gerri sanoi puoliksi itselleen uituaan rantaan. Tyttö pyyhki hiekkaiset jalkansa kalliolla lepäävään rantapyyhkeeseen (aivan isoveljensä nenän eteen) ja marssi suoraa tietä pöydän luo. Danielkin sai uutta vauhtia liikkumiseensa kun huomasi sisarensa kuravarpaiden lähestyvän uhkaavasti nenäänsä.

"Istus kiireemmäksi aikaa", Owen virnisti Danielille, joka hankkiutui viimeisenä pöytään. "Syökääpäs nyt", Antero pisti väliin ennen kuin Daniel ehti heittää vastausta. "Tämä kyllä tuoksuu hyvältä", Germaine sanoi hymyillen. "Siinä on appelsiinisiirappia, sanokaa sitten mitä pidätte", Antero sanoi. Järveltä tulevat aallot vaikuttivat kasvavan hiljakseen, niiden kohina kuului hieman selkeämpänä.

Mies nappasi itselleen yhden lautasilla lojuvista mansikoista, ennen kuin käänsi taas katseensa lapsiinsa. "Minun pitää varmaan käydä vielä kylällä ostamassa lisää polttoainetta generaattoriin, tarkistin sen juuri äsken keittiössä ja tankki oli melkein tyhjä, samoin kuin varakanisteri. Pärjäätte täällä varmaan keskenänne sen aikaa?"

"Isä hei, ei kukaan meistä ole enää kahtatoista. Kyllä me pärjäämme", Owen vastasi ja pyöräytti silmiään. "Muista ostaa sitten taas spriitä keittimeen", Germaine muistutti. "Jos hella prakaa niin kuin viime vuonna, joutuisimme syömään kylmiä papuja tai jotakin. Jos tulee vielä sadekin jossakin vaiheessa, emme voisi laittaa nuotiotakaan."

"Ei tänne tule sadetta, kunhan te pahailmanlinnut ette ala manaamaan sitä", Daniel nauroi. "Hyviä räiskäleitä muuten."

"Hyvä että maistuu", Antero totesi. Mies oli jälleen kerran raahannut mukanaan mökille jonkin verran paperitöitä, aivan siltä varalta että saisi auringonpistoksen ja joutuisi vetäytymään sisätiloihin tai sää huononisi äkkiä. Ei kylläkään vaikuttanut siltä että niin kävisi, taivaalla kellui vain kaksi pilvenhattaraa ja järveltä käyvä tuulenvire oli harvinaisen leppeä.

He ajautuivat vielä hetkeksi väittelemään sadepäivän mahdollisuudesta ja siitä, kannattaisiko heidän käydä lähimmässä kirjastossa - jonne sinnekin oli yli kolmisenkymmentä kilometriä - ja lainata jokin elokuva jota voitaisiin katsoa mökin kuvaputkitelkkarista jos ulos ei voitaisi mennä. Danielilla oli vielä sentään tallessa sinne kelpaava kirjastokortti.

"Voisihan sitä suosiolla lainata useamman leffan", Owen ehdotti. "Ja niiden valikoimisessa menee vielä kauemmin kuin yhden päättämisessä", Germaine tokaisi. "Ei vaan minä ajattelin, että lähettäisimme vain isän sinne ja antaisimme hänen päättää meidän puolestamme", Owen vastasi. "Saatte te toki antaa vinkkejä", Antero sanoi - mutta katui pian sanomaansa kun sai kuulla kaikkien listat.

*     *     *     *     *

"...Ja mikä tahansa Coenin veljesten leffa paitsi Menetetty Maa, kaikki ovat jo nähneet sen. Blood Simple olisi paras, mutta Raising Arizona kävisi yhtä hyvin. Jos siellä on Wallandereita, niin mieluusti niitä alkupuolen osia. Henkien Kätkemä on myös hyvä, mutta Tyttö Ikkunassa voisi ehkä..." "Mikä räpätäti sinusta oikein sukeutui? Lopeta jo", Owen naurahti Gerrin luetteloinnin jatkuessa nähtävästi ikuisuuksiin. Germaine kiljahti, loikkasi pystyyn ja kouraisi maasta hiekkaa molempiin käsiinsä. Owen pinkaisi nopeasti karkuun kun sisko lähti jäljestämään häntä. "Lähde vain", Daniel sanoi päätään pudistelevalle Anterolle ja nappasi pikkuveljensä lautaselta sille jääneen räiskäleen. "Minä voin kyllä hoitaa tiskit." Antero nyökkäsi ja lähti hakemaan auton avaimia. Järven suunnalta kuului roiskahdus - Germaine oli saanut jahdattua Owenin veteen.

*   *   *

Aurinko oli jo mennyt pilveen ja Owen ja Daniel olivat suosiolla hylänneet uimisen sille päivälle. Germaine oli kivenkovaan väittänyt veden pysyvän mainiosti lämpimänä ilman aurinkoakin ja jäänyt uimaan pieniä kierroksia. Owen oli huomannut isoveljensä vallanneen pihan ainoan penkin ja päätti korjata asian.

"Siirry siitä, minunkin pitää istahtaa", Owen sanoi. "Entä jos en?" Dan virnuili mutta hilautui kuitenkin sivummalle. Owen lysähti veljensä viereen ja huokasi.

"Miten tuo oikein jaksaa?" Daniel kysyi viitaten selvästi Germaineen, joka polski nyt erään kiven takan väijyen lähellä uivaa sinisorsaa. "Sen kun tietäisi", Owen vastasi. Järvellä sinisorsa päästi säikähtäneen rääkäisyn ja räpisteli lentoon.

"Tiedän että kielsit manaamasta, mutta sää ei näytä enää yhtä lupaavalta kuin mitä pari tuntia sitten", Owen sanoi, ja tottahan se oli. Taivaalla leijuvat pilvet eivät olleet enää lähimainkaan valkeita, ilmassa tuoksui jo hieman sateelta. Rannasta kuului loisketta, Germaine siellä kapusi viimeinkin rantaan. "Tiedetään", Daniel sanoi ja mulkaisi taivaalle. "Isällä kestää varmaan vielä ainakin tunti ennen kuin se joutaa takaisin, jospa sade malttaa odottaa siihen asti."

Danielin kesäloma olisi suurimmaksi osaksi ohi mökkireissun jälkeen, vielä muutaman päivän nuorukainen ehtisi viettää kotikonnuilla ennen kuin juna kiidättäisi hänet takaisin sotilasakatemiaan. Kumpikaan ei kuitenkaan ottanut asiaa puheeksi, mökkivala oli kuitenkin mökkivala.
"Hei, pojat!" Germaine se sieltä huuteli. "Sauna on kohta lämmin!"

Tyttö oli itse ensimmäisenä testaamassa höyryhuonetta, olihan hän sen lämmittänytkin. Saunakiulukin oli täpösellään, sitä ei tarvitsisi vaivautua täyttämään. Germaine etsi itselleen mukavan istumapaikan ja heitti hieman lisää löylyä - pukukopin ovi kolahti, Owen oli näköjään taas ennättänyt ensin paikalle. Ulkona Daniel tuhisi ja päätti suosiolla käydä jättämässä vaateensa sisälle mökkiin.

Saunassa alkoi olla juuri parahultaista, kun Owenkin saapui sisälle. Poika sulki oven vikkelästi ettei lämpö karkaisi ja istahti sisarensa viereen. "Missä välissä sinä oikein ehdit kerätä tänne puita?" Owen kysyi. "Mm, se oli silloin kun sinä veit uimahousujasi pyykkinarulle. Otin ne vain tuolta takaa, hakatkoon isä sitten lisää halkoja kunhan jaksaa."

Ovi kolahti uudemman kerran ja Daniel ilmaantui sisään saunaan. "No sehän kävi sukkelasti", Owen kommentoi. "Juoksitko koko matkan mökistä vai?" "Niin juuri. Nyt siirtäkää kankkujanne, en ajatellut jäädä tähän seisomaan", Dan vastasi ja kaksoset tekivät kiltisti tilaa, että toinen pääsi kiipeämään heidän ohitseen.

Daniel asettautui lauteiden ylänurkalle ja räpytteli silmiään höyryssä.

"Okei, kumpi teistä kaatoi koko kiulun kiukaalle? Eihän täällä näe nenäänsä", Daniel sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Ehkä hänellä oli jo valmiiksi hieman lämmin mökiltä juoksemisesta, mutta ei sen pitäisi vaikuttaa aivan niin paljoa. Saunan lämpömittarikin oli särkynyt pari vuotta sitten.

"Ollaanpa sitä nyt herkkiä", Germaine sanoi vaikka yritti itsekin juuri estää hikipisaroita joutumasta silmiinsä. "Vastahan sinä tulit tänne." "Eivätkös korkeat lämpötilat tee hyvää verenkierrolle?" Owen kysäisi, vaikka aivan kiukaan edessä istuvana hän oli varma siitä, että hikoili eniten. "Vai oliko se lämpötilan vaihtelut?" "Testataan", Germaine puuskahti, nousi seisomaan ja pöllähti ulos saunasta. Daniel hoksasi heti jutun juonen ja juoksi sisarensa perään kohti järveä. Owen kuuli kaksi loiskahdusta ja huokasi. Hän kestäisi kyllä mainiosti ainakin vielä vähän aikaa...

*    *    *    *

Germainelta kesti muutaman minuutin huomata, että hän oli herännyt. Vaivautumatta edes kääntämään kylkeään tyttö hilautui hiljaa istumaan vuoteensa laidalle. Illalla oli satanut muutaman tunnin ajan, juuri sen aikaa että perhe oli ehtinyt katsoa yhden animaatioelokuvan mökin vanhasta televisiosta. Yön mittaan sade oli kuitenkin selvästi laantunut, mökkiin ei kuulunut enää ropinaa. Gerri hieraisi silmiään ja nousi jaloilleen.

Hän hiipi varoen katsomaan ulos järvelle suuremmasta ikkunasta. Mökissä oli hiiskumattoman hiljaista, kumpikaan yhä nukkuvista velipojista ei edes tuhissut. Aaltojen äänetkään eivät kantautuneet hirsiseinien lävitse, mutta ne saattoi hyvin kuvitella vettä katsellessaan. Germaine siristi silmiään ja saattoi juuri ja juuri nähdä, miten myöhäinen lokki kaarsi lähemmäs vedenpintaa yrittäen napata kalan. 

Tyttö vilkaisi vielä kerran nukkuvia velipoikia ja lähti sitten hiipimään ulos. Kukaan tuskin huomaisi, vaikka Germaine käväisisikin ulkona - vaikkapa pienellä yöuinnilla.



Hehee, tällaista tällä kertaa. Piilotin tämän tuohon Wilbur-ekstran perään vähän kuin yllätykseksi niille, jotka arkistoja jaksavat selata. Mikään varsinainen osa tämä ei ole, mutta idea oli lillunut päässäni niin kauan että saatoin yhtä hyvin päästää sen ihmisten ilmoille. Mitään juonelle oleellista ei menetä, jos tämän jättääkin välistä. Ja kyllä, ryhdyin suunnittelemaan tätä jo viime kesänä. Auts :x