~I'm doing science and I'm still alive~

Pari osaa sitten kysyin, tiedättekö mistä suurin osa Garpien etunimistä on napattu. Nyt voisin kyseisen faktan paljastaa: Sukuun syntyneet ovat tähän mennessä saaneet nimiä John Irvingin kirjojen henkilöiltä. Esimerkiksi Owen on saanut nimensä Ystäväni Owen Meanystä. Ja sanon tähän mennessä koska kahdeksannesta sukupolvesta eteenpäin aion nappailla nimiä jostakin muualtakin.
Tämä osa puolestaan on saanut nimensä Batman-sarjakuvasta May I Have This Dancer?
Tanssimusiikki

Se oli taas niitä iltapäiviä. Radiossa joku tangovallankaappaaja julisti oisaaraa aina keuhkojensa pohjalta asti ja sade ei vaikuttanut osoittavan lakkaamisen merkkejä. Sateesta huolimatta Pietari ja Angela olivat kavunneet asuntolan liukkaalle katolle harjoittelemaan vapaaheittoja. "Ja toinen sukkana sisään", Pietari julisti tyytyväisenä. Angela kannusti toista ennen kuin kiiruhti nappaamaan märän koripallon ennen kuin se pomppisi katon reunan yli.

"Pahus, taas ollaan tasoissa", Pietari mutisi kun myös Angela sai korin, pallo vain aavistuksen hipaisi punaista metallirengasta. Tällä kertaa pallo ei onneksi ollut vaarassa vieriä turhan kauas, vaan pysähtyi sopivasti märkien lenkkareiden kohdalle. Aina välillä alhaalta kadulta kuului askeleiden läiskettä, kun joku kiiruhti asuntolan suojiin tai sieltä pois, kuka mistäkin syystä.

Alakerrassa joku vaihtoi viimeinkin radiokanavaa, tangon tilalle tuli diskolaulaja. Pietari asettautui sovitulle heittoviivalle kattolaatan reunan taakse ja mittaili katseellaan etäisyyttä korille. "Ei osu", Angela yritti vaikuttaa taustalla. "Phys", Pietari sanoi ja tähtäsi pallon kunnolla. "Anymore, anymore, anymore", radiosta kantautui hetkellisesti ulos kun joku avasi oven takaportaisiin. Pietari veti syvään henkeä ja heitti.

"Minähän sanoin", Angela tirskahti kun Pietarin heitto meni selvästi korin ja melkein katonkin yli. Pallo vieri vähän aikaa katolla, ennen kuin pysähtyi katon ja korin takalevyn väliin. "No tuolta sitä ei saa kukaan", Angela sanoi, "paitsi jos..." "Minä menen hakemaan luudan", Pietari huokasi ja meni.

Vaikka siltä ei aluksi vaikuttanutkaan, sade alkoi lopulta hiljakseen hellittää. Sekä Angela että Pietari olivat jo saaneet tarpeekseen pallopelistään ja molemmat olivat siirtyneet sisälle vaihtaakseen kuivaa ylleen. Kummallakaan heistä ei ollut enää sille päivälle luentoja. Pietari ilmoitti lähtevänsä yliopiston kuntosalille, kun taas Angela päätti pitää jo taukoa.

Pilvet olivat jo alkaneet väistyä, vaikka aluksi oli vaikuttanut siltä että harmaus jatkuisi sateen jälkeenkin. "Tiedätkö, missä Alina on?"

"Jossakin paistinpannusodassa alakerran keittäjättären kanssa silloin kun viimeksi tarkistin, miten niin?" Owen vastasi ja käänsi sivua. "Kirja alkaa maistua puulta, pakko löytää muuta tekemistä", Angela sanoi ja nousi venytellen. "Ei kait se ihme olekaan, jos paperia pureskelet", Owen vinoili ja Angela kurtisti tälle kulmiaan ennen kuin marssi ylväästi alakertaan ja keittiöön.

Päätös rakentaan ruokailutilat suoraan uloskäytävän yhteyteen oli toisaalta hyödyllinen, mutta toisaalta keittäjä tuskaili kun kaikki opiskelijat tunkeutuivat sinne juoruamaan sen sijaan, että menisivät oleskeluhuoneeseen tai jopa omiin kopperoihinsa. Alina yritti oven kolinasta huolimatta miettiä kunnolla, haluaisko leipäänsä tavallista kaupan kermajuustoa vaiko kenties goudaa. Homejuustot eivät toimineet hyvin sulatettuina ainakaan hänen mielestään, mutta olihan niitäkin jotka halusivat niitä pitsansa päälle. Angela puolestaan yritti päästä eroon tiskialtaaseen pinttyneestä tahrasta - jonkin simppeli työ auttoi silloin paljon, kun pää ei muuten tuntunut toimivan. Joksus tytöt olivat olleet yhtä aikaa sappeentuneita jostakin ja pitäneet oikein suursiivon - raivosiivous oli yllättävän tehokasta.

Alina päätyi kompromissiin ja valitsi kaupan oman goudan - sen kanssa ei harmittaisi niin paljon jos se ei maistuisikaan hyvältä sulatettuna, se ei ollut niin kallista. Ja ehkä se sopisi paremmin yhteen sinapin kanssa?

"Äsh, luovutan", Angela totesi lopulta taisteltuaan tahran kanssa jonkin aikaa. "Tämä ei lähde muulla kuin sillä väkiviinaetikan ja ruokasoodan yhdistelmällä jolla aukaistaan viemäreitä ja se haisee kamalalta." "Kyllä sinusta on ollut jo apua", keittäjä heltyi kiittelemään nähdessään jonkun siivoamassa hänen työpaikkaansa. "Mutta jos haluat kokeilla tepsiikö se, niin siitä kun vain! Paistan vaikka paprikaa sen jälkeen niin kukaan ei valita hajuista."

"Ihanko? Siinä tapauksessa tulen aivan pian takaisin", Angela sanoi ja lähti kulman taakse oman huoneensa suuntaan, tytöllä oli siellä omat siivousvälineet sen varalta, että niille tulisi joskus käyttöä. Keittiössä rupatelleet opiskelijat olivat kuulleet äskeisen keskustelun ja päättivät yksissä tuumin kadota hieman kauemmaksi jatkamaan juttuaan.

Keittäjärouvan ryhdyttyä tyytyväisenä keräämään käytettyjä astioita pöydistä Alina saattoi paistaa juustoleipänsä rauhassa - tai ainakin melkein rauhassa. Hänkin halusi saada kokkailunsa valmiiksi ennen kuin Angela ryntyisi tekemään kummallisia kemiallisia kokeitaan hellan vieressä.

Leipä alkoikin saada kauniin kullanruskean sävyn juuri ajoissa, Alina kuuli kuinka Angelan huoneen ovi avautui ja tyttö käveli käytävään ravistellen samalla toisessa kädessään olevaa puolityhjää ruokasoodapurkkia kuin marakassia. Pian Angela kurkistikin käytävästä keittiöön hyräillen ja heristi soodapurnukkaa ystäväänsä kohti. "Odota nyt että minä ehdin pois alta", Alina parahti ja pakeni leipänsä kanssa keittiön kauimmaiseen pöytään. Angela hymyili ja ryhtyi taas tutkailemaan tiskiallasta.

*     *     *     *     *

"Äsh, olisi pitänyt ottaa tämä kurssi vasta talvella", Angela mutisi itsekseen pakertaessaan esseetä. Kyseinen kirjallinen tuote oli tosin viimeinen vapaamuotoisen kirjallisuudentutkimuksen vaatima suoritus, mutta jotenkin tekstin tuotto ei vain sujunut. Angela kyllä piti aiheekseen valitsemasta William Gibsonista, mutta jotenkin Sprawl-trilogian synkät sävyt eivät sopineet yhteen ikkunoista yhä kirkkaana paistavan auringonvalon kanssa. Angela sitäpaitsi piti hieman enemmän Sprawlia seuranneesta Silta-trilogiasta mutta oli päätynyt valitsemaan Sprawlin kun kukaan muu ei kirjoittanut siitä. Ja olisihan se vähän jo häpeä, jos kukaan ei kirjoittaisi ensimmäisestä trilogiasta ennen toista. "Kirjoitan vain tämän lauseen loppuun ja sitten saa riittää", Angela päätti. "Tai korkeintaan tämän kappaleen."

Käytyään jättämässä esseevihkonsa huoneesaan odottavan romaanipinon päälle Angela kipaisi kevein askelin yläkertaan. Ideat olivat olleet muutenkin lopussa, eikä palautuspäivä olisi vielä hetkeen. Portaiden yläpäässä Angela huomasi Inton, jonka kanssa hän oli silloin tällöin käynyt treffeillä. He eivät seurustelleet tai mitään muuta niin yläastemaista, kunhan deittailivat rennosti ilman mitään sen kummempia velvoitteita. Ja se, Angela oli pari kertaa selittänyt ruokalassa, oli täysin eri asia. "Hei, Into", Angela moikkasi, "onko sinulla aikaa viedä minut kahvilaan? Vaikka siihen, josta saa sitä hyvää kanttarellipiirasta?" Into pudisti päätään. "Sori, minun on aivan pakko saada tämä kurssikirja kahlatuksi läpi." "Julmuri", Angela sanoi ja mutristi huuliaan. "Karkaan jonkun potkunyrkkeilijän matkaan Jamaikalle." Nainen käänsi selkänsä muka loukkaantuneena ja paineli kylpyhuoneeseen, jättäen Inton peittelemään hekotustaan kurssikirjaansa.

"Mitäköhän minä sitten?" Angela mietti huuhdeltuaan kätensä. Hänellä ei ollut mitään vapaa-aikaa vastaan, mutta jotenkin hänellä oli sellainen tunne kuin jotakin pitäisi kuitenkin tehdä. "Kävelen vaikka itse sinne kahvilaan, jos Into ei lähde. Vai onko se sittenkään tänään auki? Pahus, minun pitäisi varmaan tarkistaa."

Jäätyään hetkeksi miettimään melkein tyhjillään olevaan keittiiöön Angela päätti kuitenkin tyytyä jääkaapista kaivamaansa hedelmäpirtelöön. "Voisin itse asiassa pistäytyä Doran luona, jos tällä ei vain ole kiireitä", Angela mietti siemaillessaan pirtelöään. Banaania ja kiivihedelmää. "Ainakin muistelisin, että Doralla pitäisi olla vain pari aamuluentoa." Dorabella ja Arden, Owenin serkut, asuivat pienessä omistusasunnossa vähän kampusalueen ulkopuolella. Hieman nuorempi Ardenkin oli juuri sinä vuonna liittynyt sisarensa seuraan yliopistolle. "Soitan sinne vaikka matkan varrelta", Angela päätti ja nousi istuimeltaan. Ruokalan vanha tuoli narahti terävästi.
CFzZy8g.jpg
Asuntolan ulkopuolella Angela huomasi Owenin ja Alinan. "Jopa selvisi missä nuokin kaksi ovat olleet", Angela hymähti ja hymyili itsekseen.
V082fs7.jpg
"Hei! Minä kun jo luulin että te olette karanneet naimisiin ja saman tien kuherruskuukautta viettämään kun teitä ei näkynyt", Angela tervehti kaksikkoa. "Ei nyt sentään" Owen vastasi ja hieraisi niskaansa vaivautuneena. "Itse asiassa kävimme pitseriassa, kun emme osanneet päättää kumpi laittaisi lounasta", Alisa sanoi. "Uu, minkälaisesta pitsasta jäin paitsi?" Angela kysyi. "Simpukka, herkkusieni ja ananas", Alina luetteli ja Angela virnisti. "Nam. Ajattelin itse käydä katsomassa Doraa, jos hän vain on kotona. Nähdään sitten illemmalla", hän sanoi ja pariskunta käski häntä tulemaan takaisin ennen aamuyötä.
VY3Tx2y.jpg
Angela soitti kuin soittikin matkan varrelta Dorabellalle ja toinen lupasi olla kotona. Vaikka kävelymatka kampuksen ulkolaidoille olikin pitkä, oli se myös varsin mukava ainakin silloin kun liikennettä ei ollut liian kanssa. Eikä aurinkoisesta säästäkään mitään haittaa ollut.
Uof5JCK.jpg
Huomatessaan Doran asuntonsa ulopuolella mittailemassa jalkakäytävän viereistä nurmikenttää Angela pisti jouksuksi ettei toisen tarvitsisi kuluttaa ruohikkoon rantua askelluksellaan. "Tulit sitten ulos asti odottamaan? Ei olisi tarvinnut", Angie sanoi ja halasi toista. "Tarvitsipas! Arden on parempine puoliskoineen shoppailemassa ja minulla oli niin tylsää että olisin kohta ruvennut jyrsimään sohvatyynyjen täytteitä jos et olisi soittanut", Dorabella vastasi.
UVRxqWN.jpg
"Mutta onhan täällä näköjään tuo vanha projekti, olisit työstänyt sitä", Angela sanoi nyökäten pihatiellä lepäävää autonraato kohti. "Äsh, se nyt on enemmänkin Ardenin juttu, hän on niin pikkutarkka siitä millainen lopputuloksen on oltava. En kuulemma saa sörkkiä sitä omin nokkineni - vaikka se ei tarkoitakaan sitä, etten joskus tekisi jotain pieniä säätöjä silloin kun hän ei huomaa", Dorabella vastasi. Angela tajusi heti mitä toinen tarkoitti, pikkuveljet piti pitää valppaina.
TCaoCaw.jpg
"Mitä Wallylle muuten kuuluu?" Dorabella kysäisi kuin olisi lukenut toisen ajatukset. Angelan omasta veljestä ei ollut kuulunut hetkeen mitään. "Äsh, se on niin uppotunut sinne ammattiopistoonsa ja avopuolisoonsa, että joudun aina muistuttamaan sitä että laittaa sukulaisten syntymäpäiväkortit oikeaan aikaan", Angela napisi ja Dora nyökkäili. "Onneksi Kiira ja Arden ovat sen verran sosiaalisia, että minä voin puolestani tarkistaa heiltä aina oman kalenterini juhlapäivät. Mutta tuletko sisälle? Minulle ainakin alkaa tulla jo hiki tässä auringonpaisteessa", Dora ehdotti. "Mieluusti, minullekin tuli jo aika lämmin kun kävelin tänne vaikka minulla ei olekaan pitkähiaista niin kuin sinulla", Angie vastasi.
Zznjj7r.jpg
Kaksikko istahti television ääreen ja Dora napsautti laitteen päälle. "Olemme mekin reippaita, katsomme telkkaa tällaisella ilmalla", Angela sanoi ja Dorabella kohautti olkapäitään. "Äsh, ulkona saa vain auringonpistoksen. Ja etkös sinä äsken muka kävellyt tänne. Vaikka eipä täällä kyllä näy olevan mitään hyvää", Dora vastasi. "Vaihda vain kanavaa, jos haluat", Angela sanoi. ruudussa näkyi sillä hetkellä jokin uudenaikainen kokkiohjelma, eivätkä ne olleet hänenkään suosikkejaan.
1kBzz1U.jpg
"Tiedätkö, onko siellä tarkoituskaan näkyä mitään hyvää tänään? Ei tullut luettua TV-opasta", Dorabella kysyi ja Angela pudisti päätään. "Minä olen aivan yhtä ulalla kuin sinäkin. Asuntolalla ei tule katsottua telkkaa nykyään, siellä on periaatteessa samanlainen varauslista kuin pyykkituvalle. Paitsi että se on ehkä arkin verran pidempi."
ENjLCPw.jpg
Hetken politikoinnin jälkeen Dorabella ryhtyi selaamaan kanavia ja Angela tarkkaili silmä kovana, näkyisikö joukossa mitään säälistä ohjelmaa. Ainakin aluksi ohjelmatarjonta vaikutti pikemminkin säälittävältä: Tosi-telkkaa, jokin rymistelyleffa jossa huudettiin liikaa, puutarhaohjelma jossa ei näytetty puutarhoja ja uusintoja joistakin uusinnoista. "Odota! Seis! Stop! Kissan viemää kuulostaa mielenkiintoiselta", Angela määräsi ja Dora jätti kaukosäätimen rauhaan.
XTOvxI9.jpg
"Oletko muuten kuullut, mitä Germaine aikoo tehdä kesäloman aikana? Minun piti kysyä sitä viime kerran kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, mutta jotenkin se unohtui", Angela kysyi ja Dorabella levitteli käsiään. "Ei harmainta hajuakaan kummankaan kaksosen suunnitelmista. Minun piti oikeastaan kysyä sinulta Owenin ja Alinan suunnitelmista - jos ne siis minulle lainkaan kuuluvat", Dora vastasi.
uTkwH29.jpg
"Sinullehan se enemmän kuuluu kuin minulle, sinä olet Owenin serkku ja minä vain pikkuserkku." Angela sanoi. "Minä sekoitan aina kaikki tädit ja sedät ja serkut ja orpanat", Dorabella mutisi ja yritti seurata ruudulla Ford Mustangin ikkunasta kiipeävää persialaista kissaa. "Toisen sukupolven serkku on pikkuserkku, kolmannen sokeriserkku ja neljännen sirpaleserkku. Olen tutkinut varsin syvällisesti serkkuutta", Angela sanoi täysin vakavalla naamalla ja Dora alkoi hihittää.
pdfCU86.jpg
Kissaleffa osoittautui lopulta ainakin suurimmaksi osaksi kaksikon huomion arvoiseksi. Vaikka pääosaa esittävän persialaiskissan ja rähjäisen kujakissan välinen romanssi vaikutti välillä hieman päälleliimatulta, oli elokuva kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvä komedia eikä se yrittänyt teeskennellä olevansa syvällisempi kuin mitä oli.
0O791GH.jpg
"Oletteko te vielä syöneet? Jos vastaus on ei niin tilataan pitsaa, minä kyllä maksan. Owen ja Alina puhuivat käyneensä pitseriassa ja minun alkoi tehdä hirveästi mieli simpukkapitsaa." "Ahne otus", Dorabella virnisti mutta marssi kuitenkin puhelimen luo.
2jkrwLk.jpg
Illalla Angela oli saanut jatkettua esseetään melkein loppuun asti, ulkona vallitseva pimeys jota häiritsivät vain himmeät katulamppujen valot sopi paljon paremmin aiheen tunnelmaan. Aivan loppulauseen Angela päätti kuitenkin jättää seuraavalle päivälle. Ainakin hän voisi sanoa tehneensä jotakin sinäkin päivänä. Lisäksi tyttö halusi vaihteeksi uppoutua Silta-trilogian toiseen osaan, joka oli hänen henkilökohtainen suosikkinsa. Asuntola olikin hiljentynyt sopivasti, eikä kukaan tullut keskeyttämään Angien lukemista.

*     *     *     *     *
Un1NDs7.jpg
Owen naputti jo hieman kyllästyneenä biologian päätösraporttiaan. Vaikka nuorukainen olikin ottanut enimmäkseen niitä biologian kursseja joita suositeltiin lääketieteen opiskelijoille, oli eräs biologian professori vaatinut että hänen oppilaansa opiskelisivat ainakin pari kurssia kasvien biologiaa. Ja vaikka Owen uskoikin että hänen esseensä vaatima tutkimustyö osoittautuisi myöhemmin hyödylliseksi - hän oli kirjoittanut ihmisille myrkyllisistä kasveista - alkoivat puiden kasvuvyöhykkeisiin ja tunnistukseen liittyvät yleistehtävät pian maistua puulta.
1yBO19q.jpg
Owen soimasi itseään hiljaa mielessään muistettuaan naljailleensa Angelalle samaan tapaan joitakin viikkoja sitten. Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Owen naputti vielä kappalejakoja hieman useampiin kohtiin ja toivoi, että se antaisi tekstille tarpeeksi pituutta eikä vaikuttaisi aivan ilmeiseltä.
O5jt9My.jpg
"Kuinka sujuu?" Alina kysyi kuunneltuaan hetken poikaystävänsä tuhinaa näppäimistön ääressä. Punapää liittyi nykyään usein Owenin seuraan kun tämä pakersi tehtäviensä parissa. Aina joskus he myös katsoivat Owenin luentovideoita yhdessä, jos nuorukainen etäopiskeli jonkin kurssin. Joskus harvoin Alina oli myös ollut Owenin mukana luentosalissa, ikään kuin kuunteluoppilaana. Päinvastainen ei valiettavasti ollut mahdollista - Owenilla oli yhä enemmän kursseja kuin Alinalla, mikä johti siihen että yleensä pariskunnan luennot olivat päällekkäin tai jos jollakulla oli vapaa-aikaa, se oli melkein aina Alina.
2yrgNnD.jpg
"Alkaa sujua heti paremmin, kunhan minun ei enää tarvitse keksiä jotain sanottavaa lehmuksista ja lehtikuusista", Owen jupisi vaikka naputtelikin näppäimistöä kohtalaisen kiivaaseen tahtiin. Alina hymyili itsekseen. Välillä toisen työtä helpotti jo sekin, että tämä sai jupista tyttöystävälleen siitä, kuinka paljon töitä olikaan. Tai joskus jopa päinvastaista, mikä tapahtui yhtä useammin Owenin pääaineiden kanssa. Nuorukainen oli yhä niin innostunut tulevasta uravalinnastaan että se toi siihen liittyviin suorituksiin uutta puhtia.
yGkst7z.jpg
Joskus Alina kuunteli Owenin valituksia vain puolella korvalla, oli kuitenkin hengessä mukana. Joskus punapäällä oli kirja mukanaan, mutta tänään hän oli jättänyt sekä koulukirjansa että erään keskenjääneen romaanin omaan huoneeseensa eikä jaksanut lähteä hakemaan niitä. Tuskin Owenilla enää kauan kestäisi. Owenin yöpöytäkin oli niin askeettinen, ettei sen laatikoista löytyisi kaunokirjallisuutta tai Valittuja Paloja. Poika hankki yleensä viihdekirjallisuutensakin kirjastosta, se oli kätevää kun hän muutenkin ravasi siellä yhtenään. Ja nythän Alina voisi vaihteeksi liittyä ruokalassa siihen kuoroon joka kertoili siitä, miten tyttöystävät olivat laskeneet poikaystäviensä huoneiden katoissa olevia oksanreikiä odotellessaan.
s4o0UPw.jpg
Tosin nyt Owenin keskittyminen vaikutti herpaantuneen.
cCQv1Zd.jpg
"Tuliko takapakkia?" Alina kysyi ja kohottautui makuupaikaltaan. "Mmh", Owen vastasi näppäimistön äärestä. "Taisin kirjoittaa itseni juuri umpikujaan."
QTmijHa.jpg
"Mutta eihän se sellainen nyt kannata", Alina hihitti ja nousi. Lattia narahti - asuntola oli jo varsin vanha rakennus, vaikka ei siltä päällepäin näyttänytkään. "Sano se tälle tekstille", Owen mutisi ja naputti ohimoaan. "Tai sitten minun aivoilleni, ne molemmat sattaisivat kaivata sitä muistutusta."
kUwT0U3.jpg
"Jätä sitten jo ihmeessä ne koivunoksat rauhaan. Ne ovat paljon viihdyttävämpiä tuolla ulkona", Alina sanoi ja sai Owenin naurahtamaan. "Uskotaan, uskotaan", hän sanoi ja tallensi dokumentin. "Ehkä tämäkin sujuu paremmin pienen tauon jälkeen." "Saatan olla jopa samaa mieltä", Alina vastasi. "Ehkä me kohta olemme samaa mieltä jopa siitäkin, miten tiskikone tulisi täyttää", Owen jatkoi ja hymyili. "No siihen nyt on vielä matkaa", Alina sanoi ja hymyili, vaikka vitsailikin ainoastaan osittain. Hänen mielestään Owen asetteli yhä kahvikupit aivan päin honkia.
eKQTfiG.jpg
Alina odotti pääsevänsä loppusyksystä sijaiseksi erään pikkupaikkakunnan kultturisihteerin virkaan, aivan muutamaksi viikoksi vain pitämään rutiineja pyörimässä. Ei hän mitään oikeita päätöksiä pääsisi tekemään, mutta työ kuin työ - eikä ainakaan tarvitsisi juosta kahvikeijuna isokenkäisille.
xC9Sdkf.jpg
Harkittuaan hetken aikaa visiittiä läheiseen kahvilaan oli pariskunta lopulta päättänyt vain ensin kävellä puistoon, jossa se sijaitsi. Bougainvilleat olivat vielä täydessä kukassa, pian nekin tosin alkaisivat kellastua ja pudottaisivat sekä lehtensä että kukkansa kunhan syksy edistyisi. "Ihanaa että välillä tuulee", Alina huomautti. "Tuntuu ihan kuin se tulisi järveltä tai joelta, tiedätkö mitä tarkoitan?" Owen nyökkäsi. Tuuli oli voimakas ja raikas, mutta kuitenkin sen verran lämmin että sen olisi hyvinkin voinut kuvitella puhaltaven kesäisen järven yllä.
ahK8uzu.jpg
"Harmi etten voi viedä sinua merenrantaan", Owen sanoi suukotti Alinan kämmenselkää. Alina kikatti "Tämä kelpaa minulle aivan hyvin, sinä hupsu. Ja eikös sinun perheelläsi ollut kesämökki? Mehän voisimme mennä sinne ensi kesänä", nuori nainen sanoi. "Ei se ole yhtä romanttista kuin merenranta", Owen napisi ja Alina tuhahti ystävällisesti. "Järvi kelpaa minulle aivan hyvin, kiitos vain. Siellä on luultavasti lämpimämpää vettäkin."
76XIjMI.jpg
"Sovittu sitten", Owen sanoi ja nyökkäsi, päästäen irti Alinan kädestä. "Mennään sinne ensi kesänä." "Ihanko? Pitäisin siitä kieltämättä - sinä ja Germaine olette molemmat puhuneet siitä juuri sen verran, että se herätti minun uteliaisuuteni", Alina sanoi. "Totta kai, eihän se ole temppu eikä mikään. Ajomatkassa menee tietenkin useampi tunti jos sitä ajattelee, mutta eihän se ole kuin järjestelykysymys", Owen vastasi ja hymyili.
U4hFTSi.jpg
"Tanssitaanko?"
"Mitä, täällä puistossako?"
"Miksei? Jos jollakulla muulla on jotain sitä vastaan, mottaan niitä nokkaan."
Alina hihitti toisen sanoille, nyökkäsi ja Owen kietoi kätensä tyttöystävänsä ympärille. Hetken he vain keinuivat hiljaa paikallaan, ennen kuin vaihtoivat hieman enemmän tanssiksi kutsuttavaan liikehdintään.
1HW2jE1.jpg
"Onhan tämä omalla tavallaan hauskaa", Alina myönsi kun se pyörivät hiljakseen ympäri valssin tahdissa. "Musiikki vain puuttuu, ja tanssilattia ja..." "Onneksi ei puutu partneri", Owen keskeytti toisen näppärästi.

*  *
gmWqu1v.jpg
Kahvila oli sulkenut ovensa jo puoli tuntia sitten, Owen ja Alina eivät sitä olleet huomanneet. Tuskin se olisi heitä haitannut vaikka he olisivat siitä tietäneetkin. Molempien ajatukset olivat aivan muualla. Puistossa huomasi jo paremmin miten syyskesä alkoi hiljalleen muuttua syksyksi. Aina silloin tällöin puiste leijaili alas kullankeltaisia lehtiä - syksyn kauniit värit pääsi välillä unohtamaan, kun heidän asuntolansa vieressä kasvoi vain kaikkea ikivihreää.
mVMZysq.jpg
Owen kieputti Alinaa ympäri kun parempienkin piirien parketilla, ja toinen seurasi mukana aivan ilokseen. Viileäksi muuttunut tuuli esti väsymystä hiipimästä silmiin, kun pysyi liikkeessä niin pysyi virkeänäkin.
9sxRnDg.jpg
"Owen? Minua alkaa jo huimata", Alina joutui lopulta nauraen myöntämään pyörähdettyään ympäri ties kuinka monennen kerran. "Niinkö?" Owen vain kysyi yrittäen kuulostaa viattomalta, mutta koppasi kuitenkin Alinan syliinsä...
SBABQiM.jpg
...voidakseen taivuttaa toista hieman taaksepäin ja varastaakseen suukon. Alina ei ollut varma auttoiko se hiumaukseen vai lisäsikö sitä, mutta ainakin hän huomasi silmäkulmastaan, miten kuu oli jo melkein täysi - se oli näkynyt hetken sinimustien pilvien raosta suoraan heidän yläpuolellaan.
roGYuEb.jpg
Suudelman jälkeen he tanssivat vielä jonkin aikaa. Puisto oli jossakin vaiheessa tyhjentynyt kokonaan, missään ei näkynyt enää edes niitä harvoja vierailijoita jotka olivat toteuttaneet kahvilareissun heidän puolestaan. Kuppilan ikkunasta loisti vielä kalpea valo, joku iltavuorolainen sielä siivosi kai viimeisiä jälkiä.
gjXMj7H.jpg
Hidas pyörähtely johdatti lopulta pariskunnan solisevan suihkulähteen viereen, jossa Owen laski kätensä tanssiotteesta. Nyt oli Alinan vuoro suudella Owenia. "Se oli aivan mahtava idea", Alina sanoi. "En muista, milloin meillä olisi viimeksi ollut näin hauska arki-ilta." "Sepä hyvä", Owen vastasi ja hymyili jotenkin ujosti. Alina huomasi, että Owen vilkuili hieman sivulleen, jotenkin... Alaviistoon?
aqpXQVP.jpg
"Owen, mitä sinä..."
JZuhJAu.jpg
Owen yskäisi kevyesti ennen kuin aloitti. "Alina Santala, minä rakastan sinua. Olen varma että tiedät sen. Minä... Olen jo pitkään ajatellut tätä. Alina..."
5NDrVxK.jpg
"Mennäänkö naimisiin? Tuletko vaimokseni?"
km2vLsB.jpg
"Minä... Kyllä. Suostun! Kyllä minä tulen", Alina vastasi melkein jo itku kurkussa. Nainen oli varma, että häntä huimasi nyt vielä enemmän kuin hetki sitten tanssin pyörteissä.
YRnHoYo.jpg
Oweniin oli onneksi hyvä nojata. Suihkulähteen ääni kuului jotenkin voimakkaammin, jotenkin selkeämmin kuin aivan hetki sitten, samoin kuin puista putoavien lehtien kahina.
1nWBWSJ.jpg
"Owen, sinä senkin... ihana ihminen", Alina sanoi pyyhkien silmäkulmaansa ilmestynyttä kyyneltä. Tytöltä pääsi pieni hikka.





Osa teistä varmaan myös muistaa Irvingin opuksen nimeltään Garpin Maailma? ;D

~Now these points of data make a beautiful line,
And we're out of beta, we're releasing on time~
Eikä kukaan varmaan arvaa mikä biisi on jumissa päässäni?

Pläh plöh, tämä äkkihelle on lämmittänyt kahvini vaikka muuten tykkäänkin aurinkoisemmista keleistä :p Voisin puolustautua myös sillä että sama helle pehmensi aivoni, ellei osaa olisi odotettu jo viime vuodesta lähtien. Mutta mitäs me niistä menneistä... Ja sainpahan tämän kuun puolella osan julki, ha! ;D