tiistai, 31. heinäkuu 2018

Osa 48 - Saanko tämän tanssijan?

~I'm doing science and I'm still alive~

Pari osaa sitten kysyin, tiedättekö mistä suurin osa Garpien etunimistä on napattu. Nyt voisin kyseisen faktan paljastaa: Sukuun syntyneet ovat tähän mennessä saaneet nimiä John Irvingin kirjojen henkilöiltä. Esimerkiksi Owen on saanut nimensä Ystäväni Owen Meanystä. Ja sanon tähän mennessä koska kahdeksannesta sukupolvesta eteenpäin aion nappailla nimiä jostakin muualtakin.
Tämä osa puolestaan on saanut nimensä Batman-sarjakuvasta May I Have This Dancer?
Tanssimusiikki

Se oli taas niitä iltapäiviä. Radiossa joku tangovallankaappaaja julisti oisaaraa aina keuhkojensa pohjalta asti ja sade ei vaikuttanut osoittavan lakkaamisen merkkejä. Sateesta huolimatta Pietari ja Angela olivat kavunneet asuntolan liukkaalle katolle harjoittelemaan vapaaheittoja. "Ja toinen sukkana sisään", Pietari julisti tyytyväisenä. Angela kannusti toista ennen kuin kiiruhti nappaamaan märän koripallon ennen kuin se pomppisi katon reunan yli.

"Pahus, taas ollaan tasoissa", Pietari mutisi kun myös Angela sai korin, pallo vain aavistuksen hipaisi punaista metallirengasta. Tällä kertaa pallo ei onneksi ollut vaarassa vieriä turhan kauas, vaan pysähtyi sopivasti märkien lenkkareiden kohdalle. Aina välillä alhaalta kadulta kuului askeleiden läiskettä, kun joku kiiruhti asuntolan suojiin tai sieltä pois, kuka mistäkin syystä.

Alakerrassa joku vaihtoi viimeinkin radiokanavaa, tangon tilalle tuli diskolaulaja. Pietari asettautui sovitulle heittoviivalle kattolaatan reunan taakse ja mittaili katseellaan etäisyyttä korille. "Ei osu", Angela yritti vaikuttaa taustalla. "Phys", Pietari sanoi ja tähtäsi pallon kunnolla. "Anymore, anymore, anymore", radiosta kantautui hetkellisesti ulos kun joku avasi oven takaportaisiin. Pietari veti syvään henkeä ja heitti.

"Minähän sanoin", Angela tirskahti kun Pietarin heitto meni selvästi korin ja melkein katonkin yli. Pallo vieri vähän aikaa katolla, ennen kuin pysähtyi katon ja korin takalevyn väliin. "No tuolta sitä ei saa kukaan", Angela sanoi, "paitsi jos..." "Minä menen hakemaan luudan", Pietari huokasi ja meni.

Vaikka siltä ei aluksi vaikuttanutkaan, sade alkoi lopulta hiljakseen hellittää. Sekä Angela että Pietari olivat jo saaneet tarpeekseen pallopelistään ja molemmat olivat siirtyneet sisälle vaihtaakseen kuivaa ylleen. Kummallakaan heistä ei ollut enää sille päivälle luentoja. Pietari ilmoitti lähtevänsä yliopiston kuntosalille, kun taas Angela päätti pitää jo taukoa.

Pilvet olivat jo alkaneet väistyä, vaikka aluksi oli vaikuttanut siltä että harmaus jatkuisi sateen jälkeenkin. "Tiedätkö, missä Alina on?"

"Jossakin paistinpannusodassa alakerran keittäjättären kanssa silloin kun viimeksi tarkistin, miten niin?" Owen vastasi ja käänsi sivua. "Kirja alkaa maistua puulta, pakko löytää muuta tekemistä", Angela sanoi ja nousi venytellen. "Ei kait se ihme olekaan, jos paperia pureskelet", Owen vinoili ja Angela kurtisti tälle kulmiaan ennen kuin marssi ylväästi alakertaan ja keittiöön.

Päätös rakentaan ruokailutilat suoraan uloskäytävän yhteyteen oli toisaalta hyödyllinen, mutta toisaalta keittäjä tuskaili kun kaikki opiskelijat tunkeutuivat sinne juoruamaan sen sijaan, että menisivät oleskeluhuoneeseen tai jopa omiin kopperoihinsa. Alina yritti oven kolinasta huolimatta miettiä kunnolla, haluaisko leipäänsä tavallista kaupan kermajuustoa vaiko kenties goudaa. Homejuustot eivät toimineet hyvin sulatettuina ainakaan hänen mielestään, mutta olihan niitäkin jotka halusivat niitä pitsansa päälle. Angela puolestaan yritti päästä eroon tiskialtaaseen pinttyneestä tahrasta - jonkin simppeli työ auttoi silloin paljon, kun pää ei muuten tuntunut toimivan. Joksus tytöt olivat olleet yhtä aikaa sappeentuneita jostakin ja pitäneet oikein suursiivon - raivosiivous oli yllättävän tehokasta.

Alina päätyi kompromissiin ja valitsi kaupan oman goudan - sen kanssa ei harmittaisi niin paljon jos se ei maistuisikaan hyvältä sulatettuna, se ei ollut niin kallista. Ja ehkä se sopisi paremmin yhteen sinapin kanssa?

"Äsh, luovutan", Angela totesi lopulta taisteltuaan tahran kanssa jonkin aikaa. "Tämä ei lähde muulla kuin sillä väkiviinaetikan ja ruokasoodan yhdistelmällä jolla aukaistaan viemäreitä ja se haisee kamalalta." "Kyllä sinusta on ollut jo apua", keittäjä heltyi kiittelemään nähdessään jonkun siivoamassa hänen työpaikkaansa. "Mutta jos haluat kokeilla tepsiikö se, niin siitä kun vain! Paistan vaikka paprikaa sen jälkeen niin kukaan ei valita hajuista."

"Ihanko? Siinä tapauksessa tulen aivan pian takaisin", Angela sanoi ja lähti kulman taakse oman huoneensa suuntaan, tytöllä oli siellä omat siivousvälineet sen varalta, että niille tulisi joskus käyttöä. Keittiössä rupatelleet opiskelijat olivat kuulleet äskeisen keskustelun ja päättivät yksissä tuumin kadota hieman kauemmaksi jatkamaan juttuaan.

Keittäjärouvan ryhdyttyä tyytyväisenä keräämään käytettyjä astioita pöydistä Alina saattoi paistaa juustoleipänsä rauhassa - tai ainakin melkein rauhassa. Hänkin halusi saada kokkailunsa valmiiksi ennen kuin Angela ryntyisi tekemään kummallisia kemiallisia kokeitaan hellan vieressä.

Leipä alkoikin saada kauniin kullanruskean sävyn juuri ajoissa, Alina kuuli kuinka Angelan huoneen ovi avautui ja tyttö käveli käytävään ravistellen samalla toisessa kädessään olevaa puolityhjää ruokasoodapurkkia kuin marakassia. Pian Angela kurkistikin käytävästä keittiöön hyräillen ja heristi soodapurnukkaa ystäväänsä kohti. "Odota nyt että minä ehdin pois alta", Alina parahti ja pakeni leipänsä kanssa keittiön kauimmaiseen pöytään. Angela hymyili ja ryhtyi taas tutkailemaan tiskiallasta.

*     *     *     *     *

"Äsh, olisi pitänyt ottaa tämä kurssi vasta talvella", Angela mutisi itsekseen pakertaessaan esseetä. Kyseinen kirjallinen tuote oli tosin viimeinen vapaamuotoisen kirjallisuudentutkimuksen vaatima suoritus, mutta jotenkin tekstin tuotto ei vain sujunut. Angela kyllä piti aiheekseen valitsemasta William Gibsonista, mutta jotenkin Sprawl-trilogian synkät sävyt eivät sopineet yhteen ikkunoista yhä kirkkaana paistavan auringonvalon kanssa. Angela sitäpaitsi piti hieman enemmän Sprawlia seuranneesta Silta-trilogiasta mutta oli päätynyt valitsemaan Sprawlin kun kukaan muu ei kirjoittanut siitä. Ja olisihan se vähän jo häpeä, jos kukaan ei kirjoittaisi ensimmäisestä trilogiasta ennen toista. "Kirjoitan vain tämän lauseen loppuun ja sitten saa riittää", Angela päätti. "Tai korkeintaan tämän kappaleen."

Käytyään jättämässä esseevihkonsa huoneesaan odottavan romaanipinon päälle Angela kipaisi kevein askelin yläkertaan. Ideat olivat olleet muutenkin lopussa, eikä palautuspäivä olisi vielä hetkeen. Portaiden yläpäässä Angela huomasi Inton, jonka kanssa hän oli silloin tällöin käynyt treffeillä. He eivät seurustelleet tai mitään muuta niin yläastemaista, kunhan deittailivat rennosti ilman mitään sen kummempia velvoitteita. Ja se, Angela oli pari kertaa selittänyt ruokalassa, oli täysin eri asia. "Hei, Into", Angela moikkasi, "onko sinulla aikaa viedä minut kahvilaan? Vaikka siihen, josta saa sitä hyvää kanttarellipiirasta?" Into pudisti päätään. "Sori, minun on aivan pakko saada tämä kurssikirja kahlatuksi läpi." "Julmuri", Angela sanoi ja mutristi huuliaan. "Karkaan jonkun potkunyrkkeilijän matkaan Jamaikalle." Nainen käänsi selkänsä muka loukkaantuneena ja paineli kylpyhuoneeseen, jättäen Inton peittelemään hekotustaan kurssikirjaansa.

"Mitäköhän minä sitten?" Angela mietti huuhdeltuaan kätensä. Hänellä ei ollut mitään vapaa-aikaa vastaan, mutta jotenkin hänellä oli sellainen tunne kuin jotakin pitäisi kuitenkin tehdä. "Kävelen vaikka itse sinne kahvilaan, jos Into ei lähde. Vai onko se sittenkään tänään auki? Pahus, minun pitäisi varmaan tarkistaa."

Jäätyään hetkeksi miettimään melkein tyhjillään olevaan keittiiöön Angela päätti kuitenkin tyytyä jääkaapista kaivamaansa hedelmäpirtelöön. "Voisin itse asiassa pistäytyä Doran luona, jos tällä ei vain ole kiireitä", Angela mietti siemaillessaan pirtelöään. Banaania ja kiivihedelmää. "Ainakin muistelisin, että Doralla pitäisi olla vain pari aamuluentoa." Dorabella ja Arden, Owenin serkut, asuivat pienessä omistusasunnossa vähän kampusalueen ulkopuolella. Hieman nuorempi Ardenkin oli juuri sinä vuonna liittynyt sisarensa seuraan yliopistolle. "Soitan sinne vaikka matkan varrelta", Angela päätti ja nousi istuimeltaan. Ruokalan vanha tuoli narahti terävästi.
CFzZy8g.jpg
Asuntolan ulkopuolella Angela huomasi Owenin ja Alinan. "Jopa selvisi missä nuokin kaksi ovat olleet", Angela hymähti ja hymyili itsekseen.
V082fs7.jpg
"Hei! Minä kun jo luulin että te olette karanneet naimisiin ja saman tien kuherruskuukautta viettämään kun teitä ei näkynyt", Angela tervehti kaksikkoa. "Ei nyt sentään" Owen vastasi ja hieraisi niskaansa vaivautuneena. "Itse asiassa kävimme pitseriassa, kun emme osanneet päättää kumpi laittaisi lounasta", Alisa sanoi. "Uu, minkälaisesta pitsasta jäin paitsi?" Angela kysyi. "Simpukka, herkkusieni ja ananas", Alina luetteli ja Angela virnisti. "Nam. Ajattelin itse käydä katsomassa Doraa, jos hän vain on kotona. Nähdään sitten illemmalla", hän sanoi ja pariskunta käski häntä tulemaan takaisin ennen aamuyötä.
VY3Tx2y.jpg
Angela soitti kuin soittikin matkan varrelta Dorabellalle ja toinen lupasi olla kotona. Vaikka kävelymatka kampuksen ulkolaidoille olikin pitkä, oli se myös varsin mukava ainakin silloin kun liikennettä ei ollut liian kanssa. Eikä aurinkoisesta säästäkään mitään haittaa ollut.
Uof5JCK.jpg
Huomatessaan Doran asuntonsa ulopuolella mittailemassa jalkakäytävän viereistä nurmikenttää Angela pisti jouksuksi ettei toisen tarvitsisi kuluttaa ruohikkoon rantua askelluksellaan. "Tulit sitten ulos asti odottamaan? Ei olisi tarvinnut", Angie sanoi ja halasi toista. "Tarvitsipas! Arden on parempine puoliskoineen shoppailemassa ja minulla oli niin tylsää että olisin kohta ruvennut jyrsimään sohvatyynyjen täytteitä jos et olisi soittanut", Dorabella vastasi.
UVRxqWN.jpg
"Mutta onhan täällä näköjään tuo vanha projekti, olisit työstänyt sitä", Angela sanoi nyökäten pihatiellä lepäävää autonraato kohti. "Äsh, se nyt on enemmänkin Ardenin juttu, hän on niin pikkutarkka siitä millainen lopputuloksen on oltava. En kuulemma saa sörkkiä sitä omin nokkineni - vaikka se ei tarkoitakaan sitä, etten joskus tekisi jotain pieniä säätöjä silloin kun hän ei huomaa", Dorabella vastasi. Angela tajusi heti mitä toinen tarkoitti, pikkuveljet piti pitää valppaina.
TCaoCaw.jpg
"Mitä Wallylle muuten kuuluu?" Dorabella kysäisi kuin olisi lukenut toisen ajatukset. Angelan omasta veljestä ei ollut kuulunut hetkeen mitään. "Äsh, se on niin uppotunut sinne ammattiopistoonsa ja avopuolisoonsa, että joudun aina muistuttamaan sitä että laittaa sukulaisten syntymäpäiväkortit oikeaan aikaan", Angela napisi ja Dora nyökkäili. "Onneksi Kiira ja Arden ovat sen verran sosiaalisia, että minä voin puolestani tarkistaa heiltä aina oman kalenterini juhlapäivät. Mutta tuletko sisälle? Minulle ainakin alkaa tulla jo hiki tässä auringonpaisteessa", Dora ehdotti. "Mieluusti, minullekin tuli jo aika lämmin kun kävelin tänne vaikka minulla ei olekaan pitkähiaista niin kuin sinulla", Angie vastasi.
Zznjj7r.jpg
Kaksikko istahti television ääreen ja Dora napsautti laitteen päälle. "Olemme mekin reippaita, katsomme telkkaa tällaisella ilmalla", Angela sanoi ja Dorabella kohautti olkapäitään. "Äsh, ulkona saa vain auringonpistoksen. Ja etkös sinä äsken muka kävellyt tänne. Vaikka eipä täällä kyllä näy olevan mitään hyvää", Dora vastasi. "Vaihda vain kanavaa, jos haluat", Angela sanoi. ruudussa näkyi sillä hetkellä jokin uudenaikainen kokkiohjelma, eivätkä ne olleet hänenkään suosikkejaan.
1kBzz1U.jpg
"Tiedätkö, onko siellä tarkoituskaan näkyä mitään hyvää tänään? Ei tullut luettua TV-opasta", Dorabella kysyi ja Angela pudisti päätään. "Minä olen aivan yhtä ulalla kuin sinäkin. Asuntolalla ei tule katsottua telkkaa nykyään, siellä on periaatteessa samanlainen varauslista kuin pyykkituvalle. Paitsi että se on ehkä arkin verran pidempi."
ENjLCPw.jpg
Hetken politikoinnin jälkeen Dorabella ryhtyi selaamaan kanavia ja Angela tarkkaili silmä kovana, näkyisikö joukossa mitään säälistä ohjelmaa. Ainakin aluksi ohjelmatarjonta vaikutti pikemminkin säälittävältä: Tosi-telkkaa, jokin rymistelyleffa jossa huudettiin liikaa, puutarhaohjelma jossa ei näytetty puutarhoja ja uusintoja joistakin uusinnoista. "Odota! Seis! Stop! Kissan viemää kuulostaa mielenkiintoiselta", Angela määräsi ja Dora jätti kaukosäätimen rauhaan.
XTOvxI9.jpg
"Oletko muuten kuullut, mitä Germaine aikoo tehdä kesäloman aikana? Minun piti kysyä sitä viime kerran kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, mutta jotenkin se unohtui", Angela kysyi ja Dorabella levitteli käsiään. "Ei harmainta hajuakaan kummankaan kaksosen suunnitelmista. Minun piti oikeastaan kysyä sinulta Owenin ja Alinan suunnitelmista - jos ne siis minulle lainkaan kuuluvat", Dora vastasi.
uTkwH29.jpg
"Sinullehan se enemmän kuuluu kuin minulle, sinä olet Owenin serkku ja minä vain pikkuserkku." Angela sanoi. "Minä sekoitan aina kaikki tädit ja sedät ja serkut ja orpanat", Dorabella mutisi ja yritti seurata ruudulla Ford Mustangin ikkunasta kiipeävää persialaista kissaa. "Toisen sukupolven serkku on pikkuserkku, kolmannen sokeriserkku ja neljännen sirpaleserkku. Olen tutkinut varsin syvällisesti serkkuutta", Angela sanoi täysin vakavalla naamalla ja Dora alkoi hihittää.
pdfCU86.jpg
Kissaleffa osoittautui lopulta ainakin suurimmaksi osaksi kaksikon huomion arvoiseksi. Vaikka pääosaa esittävän persialaiskissan ja rähjäisen kujakissan välinen romanssi vaikutti välillä hieman päälleliimatulta, oli elokuva kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvä komedia eikä se yrittänyt teeskennellä olevansa syvällisempi kuin mitä oli.
0O791GH.jpg
"Oletteko te vielä syöneet? Jos vastaus on ei niin tilataan pitsaa, minä kyllä maksan. Owen ja Alina puhuivat käyneensä pitseriassa ja minun alkoi tehdä hirveästi mieli simpukkapitsaa." "Ahne otus", Dorabella virnisti mutta marssi kuitenkin puhelimen luo.
2jkrwLk.jpg
Illalla Angela oli saanut jatkettua esseetään melkein loppuun asti, ulkona vallitseva pimeys jota häiritsivät vain himmeät katulamppujen valot sopi paljon paremmin aiheen tunnelmaan. Aivan loppulauseen Angela päätti kuitenkin jättää seuraavalle päivälle. Ainakin hän voisi sanoa tehneensä jotakin sinäkin päivänä. Lisäksi tyttö halusi vaihteeksi uppoutua Silta-trilogian toiseen osaan, joka oli hänen henkilökohtainen suosikkinsa. Asuntola olikin hiljentynyt sopivasti, eikä kukaan tullut keskeyttämään Angien lukemista.

*     *     *     *     *
Un1NDs7.jpg
Owen naputti jo hieman kyllästyneenä biologian päätösraporttiaan. Vaikka nuorukainen olikin ottanut enimmäkseen niitä biologian kursseja joita suositeltiin lääketieteen opiskelijoille, oli eräs biologian professori vaatinut että hänen oppilaansa opiskelisivat ainakin pari kurssia kasvien biologiaa. Ja vaikka Owen uskoikin että hänen esseensä vaatima tutkimustyö osoittautuisi myöhemmin hyödylliseksi - hän oli kirjoittanut ihmisille myrkyllisistä kasveista - alkoivat puiden kasvuvyöhykkeisiin ja tunnistukseen liittyvät yleistehtävät pian maistua puulta.
1yBO19q.jpg
Owen soimasi itseään hiljaa mielessään muistettuaan naljailleensa Angelalle samaan tapaan joitakin viikkoja sitten. Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Owen naputti vielä kappalejakoja hieman useampiin kohtiin ja toivoi, että se antaisi tekstille tarpeeksi pituutta eikä vaikuttaisi aivan ilmeiseltä.
O5jt9My.jpg
"Kuinka sujuu?" Alina kysyi kuunneltuaan hetken poikaystävänsä tuhinaa näppäimistön ääressä. Punapää liittyi nykyään usein Owenin seuraan kun tämä pakersi tehtäviensä parissa. Aina joskus he myös katsoivat Owenin luentovideoita yhdessä, jos nuorukainen etäopiskeli jonkin kurssin. Joskus harvoin Alina oli myös ollut Owenin mukana luentosalissa, ikään kuin kuunteluoppilaana. Päinvastainen ei valiettavasti ollut mahdollista - Owenilla oli yhä enemmän kursseja kuin Alinalla, mikä johti siihen että yleensä pariskunnan luennot olivat päällekkäin tai jos jollakulla oli vapaa-aikaa, se oli melkein aina Alina.
2yrgNnD.jpg
"Alkaa sujua heti paremmin, kunhan minun ei enää tarvitse keksiä jotain sanottavaa lehmuksista ja lehtikuusista", Owen jupisi vaikka naputtelikin näppäimistöä kohtalaisen kiivaaseen tahtiin. Alina hymyili itsekseen. Välillä toisen työtä helpotti jo sekin, että tämä sai jupista tyttöystävälleen siitä, kuinka paljon töitä olikaan. Tai joskus jopa päinvastaista, mikä tapahtui yhtä useammin Owenin pääaineiden kanssa. Nuorukainen oli yhä niin innostunut tulevasta uravalinnastaan että se toi siihen liittyviin suorituksiin uutta puhtia.
yGkst7z.jpg
Joskus Alina kuunteli Owenin valituksia vain puolella korvalla, oli kuitenkin hengessä mukana. Joskus punapäällä oli kirja mukanaan, mutta tänään hän oli jättänyt sekä koulukirjansa että erään keskenjääneen romaanin omaan huoneeseensa eikä jaksanut lähteä hakemaan niitä. Tuskin Owenilla enää kauan kestäisi. Owenin yöpöytäkin oli niin askeettinen, ettei sen laatikoista löytyisi kaunokirjallisuutta tai Valittuja Paloja. Poika hankki yleensä viihdekirjallisuutensakin kirjastosta, se oli kätevää kun hän muutenkin ravasi siellä yhtenään. Ja nythän Alina voisi vaihteeksi liittyä ruokalassa siihen kuoroon joka kertoili siitä, miten tyttöystävät olivat laskeneet poikaystäviensä huoneiden katoissa olevia oksanreikiä odotellessaan.
s4o0UPw.jpg
Tosin nyt Owenin keskittyminen vaikutti herpaantuneen.
cCQv1Zd.jpg
"Tuliko takapakkia?" Alina kysyi ja kohottautui makuupaikaltaan. "Mmh", Owen vastasi näppäimistön äärestä. "Taisin kirjoittaa itseni juuri umpikujaan."
QTmijHa.jpg
"Mutta eihän se sellainen nyt kannata", Alina hihitti ja nousi. Lattia narahti - asuntola oli jo varsin vanha rakennus, vaikka ei siltä päällepäin näyttänytkään. "Sano se tälle tekstille", Owen mutisi ja naputti ohimoaan. "Tai sitten minun aivoilleni, ne molemmat sattaisivat kaivata sitä muistutusta."
kUwT0U3.jpg
"Jätä sitten jo ihmeessä ne koivunoksat rauhaan. Ne ovat paljon viihdyttävämpiä tuolla ulkona", Alina sanoi ja sai Owenin naurahtamaan. "Uskotaan, uskotaan", hän sanoi ja tallensi dokumentin. "Ehkä tämäkin sujuu paremmin pienen tauon jälkeen." "Saatan olla jopa samaa mieltä", Alina vastasi. "Ehkä me kohta olemme samaa mieltä jopa siitäkin, miten tiskikone tulisi täyttää", Owen jatkoi ja hymyili. "No siihen nyt on vielä matkaa", Alina sanoi ja hymyili, vaikka vitsailikin ainoastaan osittain. Hänen mielestään Owen asetteli yhä kahvikupit aivan päin honkia.
eKQTfiG.jpg
Alina odotti pääsevänsä loppusyksystä sijaiseksi erään pikkupaikkakunnan kultturisihteerin virkaan, aivan muutamaksi viikoksi vain pitämään rutiineja pyörimässä. Ei hän mitään oikeita päätöksiä pääsisi tekemään, mutta työ kuin työ - eikä ainakaan tarvitsisi juosta kahvikeijuna isokenkäisille.
xC9Sdkf.jpg
Harkittuaan hetken aikaa visiittiä läheiseen kahvilaan oli pariskunta lopulta päättänyt vain ensin kävellä puistoon, jossa se sijaitsi. Bougainvilleat olivat vielä täydessä kukassa, pian nekin tosin alkaisivat kellastua ja pudottaisivat sekä lehtensä että kukkansa kunhan syksy edistyisi. "Ihanaa että välillä tuulee", Alina huomautti. "Tuntuu ihan kuin se tulisi järveltä tai joelta, tiedätkö mitä tarkoitan?" Owen nyökkäsi. Tuuli oli voimakas ja raikas, mutta kuitenkin sen verran lämmin että sen olisi hyvinkin voinut kuvitella puhaltaven kesäisen järven yllä.
ahK8uzu.jpg
"Harmi etten voi viedä sinua merenrantaan", Owen sanoi suukotti Alinan kämmenselkää. Alina kikatti "Tämä kelpaa minulle aivan hyvin, sinä hupsu. Ja eikös sinun perheelläsi ollut kesämökki? Mehän voisimme mennä sinne ensi kesänä", nuori nainen sanoi. "Ei se ole yhtä romanttista kuin merenranta", Owen napisi ja Alina tuhahti ystävällisesti. "Järvi kelpaa minulle aivan hyvin, kiitos vain. Siellä on luultavasti lämpimämpää vettäkin."
76XIjMI.jpg
"Sovittu sitten", Owen sanoi ja nyökkäsi, päästäen irti Alinan kädestä. "Mennään sinne ensi kesänä." "Ihanko? Pitäisin siitä kieltämättä - sinä ja Germaine olette molemmat puhuneet siitä juuri sen verran, että se herätti minun uteliaisuuteni", Alina sanoi. "Totta kai, eihän se ole temppu eikä mikään. Ajomatkassa menee tietenkin useampi tunti jos sitä ajattelee, mutta eihän se ole kuin järjestelykysymys", Owen vastasi ja hymyili.
U4hFTSi.jpg
"Tanssitaanko?"
"Mitä, täällä puistossako?"
"Miksei? Jos jollakulla muulla on jotain sitä vastaan, mottaan niitä nokkaan."
Alina hihitti toisen sanoille, nyökkäsi ja Owen kietoi kätensä tyttöystävänsä ympärille. Hetken he vain keinuivat hiljaa paikallaan, ennen kuin vaihtoivat hieman enemmän tanssiksi kutsuttavaan liikehdintään.
1HW2jE1.jpg
"Onhan tämä omalla tavallaan hauskaa", Alina myönsi kun se pyörivät hiljakseen ympäri valssin tahdissa. "Musiikki vain puuttuu, ja tanssilattia ja..." "Onneksi ei puutu partneri", Owen keskeytti toisen näppärästi.

*  *
gmWqu1v.jpg
Kahvila oli sulkenut ovensa jo puoli tuntia sitten, Owen ja Alina eivät sitä olleet huomanneet. Tuskin se olisi heitä haitannut vaikka he olisivat siitä tietäneetkin. Molempien ajatukset olivat aivan muualla. Puistossa huomasi jo paremmin miten syyskesä alkoi hiljalleen muuttua syksyksi. Aina silloin tällöin puiste leijaili alas kullankeltaisia lehtiä - syksyn kauniit värit pääsi välillä unohtamaan, kun heidän asuntolansa vieressä kasvoi vain kaikkea ikivihreää.
mVMZysq.jpg
Owen kieputti Alinaa ympäri kun parempienkin piirien parketilla, ja toinen seurasi mukana aivan ilokseen. Viileäksi muuttunut tuuli esti väsymystä hiipimästä silmiin, kun pysyi liikkeessä niin pysyi virkeänäkin.
9sxRnDg.jpg
"Owen? Minua alkaa jo huimata", Alina joutui lopulta nauraen myöntämään pyörähdettyään ympäri ties kuinka monennen kerran. "Niinkö?" Owen vain kysyi yrittäen kuulostaa viattomalta, mutta koppasi kuitenkin Alinan syliinsä...
SBABQiM.jpg
...voidakseen taivuttaa toista hieman taaksepäin ja varastaakseen suukon. Alina ei ollut varma auttoiko se hiumaukseen vai lisäsikö sitä, mutta ainakin hän huomasi silmäkulmastaan, miten kuu oli jo melkein täysi - se oli näkynyt hetken sinimustien pilvien raosta suoraan heidän yläpuolellaan.
roGYuEb.jpg
Suudelman jälkeen he tanssivat vielä jonkin aikaa. Puisto oli jossakin vaiheessa tyhjentynyt kokonaan, missään ei näkynyt enää edes niitä harvoja vierailijoita jotka olivat toteuttaneet kahvilareissun heidän puolestaan. Kuppilan ikkunasta loisti vielä kalpea valo, joku iltavuorolainen sielä siivosi kai viimeisiä jälkiä.
gjXMj7H.jpg
Hidas pyörähtely johdatti lopulta pariskunnan solisevan suihkulähteen viereen, jossa Owen laski kätensä tanssiotteesta. Nyt oli Alinan vuoro suudella Owenia. "Se oli aivan mahtava idea", Alina sanoi. "En muista, milloin meillä olisi viimeksi ollut näin hauska arki-ilta." "Sepä hyvä", Owen vastasi ja hymyili jotenkin ujosti. Alina huomasi, että Owen vilkuili hieman sivulleen, jotenkin... Alaviistoon?
aqpXQVP.jpg
"Owen, mitä sinä..."
JZuhJAu.jpg
Owen yskäisi kevyesti ennen kuin aloitti. "Alina Santala, minä rakastan sinua. Olen varma että tiedät sen. Minä... Olen jo pitkään ajatellut tätä. Alina..."
5NDrVxK.jpg
"Mennäänkö naimisiin? Tuletko vaimokseni?"
km2vLsB.jpg
"Minä... Kyllä. Suostun! Kyllä minä tulen", Alina vastasi melkein jo itku kurkussa. Nainen oli varma, että häntä huimasi nyt vielä enemmän kuin hetki sitten tanssin pyörteissä.
YRnHoYo.jpg
Oweniin oli onneksi hyvä nojata. Suihkulähteen ääni kuului jotenkin voimakkaammin, jotenkin selkeämmin kuin aivan hetki sitten, samoin kuin puista putoavien lehtien kahina.
1nWBWSJ.jpg
"Owen, sinä senkin... ihana ihminen", Alina sanoi pyyhkien silmäkulmaansa ilmestynyttä kyyneltä. Tytöltä pääsi pieni hikka.





Osa teistä varmaan myös muistaa Irvingin opuksen nimeltään Garpin Maailma? ;D

~Now these points of data make a beautiful line,
And we're out of beta, we're releasing on time~
Eikä kukaan varmaan arvaa mikä biisi on jumissa päässäni?

Pläh plöh, tämä äkkihelle on lämmittänyt kahvini vaikka muuten tykkäänkin aurinkoisemmista keleistä :p Voisin puolustautua myös sillä että sama helle pehmensi aivoni, ellei osaa olisi odotettu jo viime vuodesta lähtien. Mutta mitäs me niistä menneistä... Ja sainpahan tämän kuun puolella osan julki, ha! ;D

sunnuntai, 28. tammikuu 2018

Osa 47 - Tähtikarttoja

...Hups?

Laittakaa päälle osamusiikki ja menkää lukemaan ;).
HJlWVOV.jpg
We take all the telescopes
And we turn them inside out
And we point them away from the big sky
Put your eye right up to the glass
And here we'll find the constellation of the heart


Kate Bush - Constellation of the Heart

UaF7jYt.jpg
"...kahtakaan kovanaamaa, jotka pitävät maidosta."
"Helppoa, Mustanaamio ja Archie Goodwin. Etkö muka keksi vaikeampia?"
"Äs, kirottua."
"Kuka on Archie Goodwin?"
"Lordi Peter Wimseyn apulainen."
"Nyt sinä kyllä huijaat! Goodwin työskenteli Nero Wolfelle."
bUnClHn.jpg
"Enpä ole pitkään aikaan ole ollut näin ulkona keskustelusta", Owen totesi ja raapi päätään. "Hei, sinähän opiskelet poliisiksi, sinunhan pitäisi olla meistä paras tunnistamaan yksityisetsiviä", Angela nauroi. Helmenvalkoiset hampaat näkyivät. Hänen huulellaan oli maitoa.
6bXUChK.jpg
"Valitettavasti siihen hommaan kuuluu enemmän lakipykäliä kuin fiktiivisiä dekkareita", Owen vastasi ja rouskutti muroja. Mokomat meinasivat mennä jo muhjuksi jos ei ollut varovainen. Tytöt kikattivat ja ryhtyivät sitten puhumaan Maurice LeBlancista. Sekä Alina että samassa asuntolassa asuva Angela, Owenin pikkuserkku, olivat samalla kirjallisuuden kurssilla.
KlqRycf.jpg
Owen kuunteli kohteliaasti tyttöjen keskustelua ja silmäsi välillä juuri ohi kulkenutta urheilijapoikaa, joka oli näyttänyt katselevan Angelaa hieman tavallista tiiviimmin.  "Huomattavaa on kuitenkin", Alina jatkoi päästyään oikein vauhtiin, "että sekä Conan Doyle että LeBlanc olisivat halunneet kirjoittaa tarinoita muistakin kuin vain Holmesista ja Lupinista. LeBlanc olisi halunnut kirjoittaa psykologisia romaaneja, ja Conan Doyle kirjoittikin paljon muuta etsiväjuttujen lisäksi - scifiä ja fantasiaa."
33cNiiE.jpg
"Tiedä sitten kummalla oli rankemmat oltavat", Angela myötäili, "Doylehan hankkiutui eroon Holmesista kirjoittamalla 'Autiotalon', mutta joutui sitten tuomaan tämän takaisin kun lukijakirjeet muuttuivat turhan kiukkuisiksi." "Tuntuu siltä, että kumpikin olisi saattanut ratkaista pulmansa kirjoittamalla välillä nimimerkillä", Owen keskeytti. "Huomasitko muuten, Angela, että se punapäinen tyyppi silmäili juuri sinua? Tuo, joka istuu tuolla nurkassa?"
4w6Hclv.jpg
"En kiinnittänyt asiaan huomiota", Angela sanoi kevyesti. Pöytäseurue vaikeni taas hetkeksi, kun huoneestaan juuri marssinut opiskelija loi hänkin selvästi tavallista pidemmän katseen Angelaan. "Sinullahan on täällä ihailijoita", Owen sanoi hiljaa kun toinen oli ehtinyt kuulomatkan ulkopuolelle. "Tai sitten Garpin suku viehättää punapäitä - ja päinvastoin!" Alina nauroi. "Ei hän ollut minun tyyppiäni", Angela sanoi ja hymyili sisäänpäinkääntynyttä hymyä. "Kummasta noista sinä puhut?" Owen tiukkasi. "En kerro", Angela sanoi ja nappasi sormillaan muron suuhunsa. Alina tuhahti hymyillen ja alkoi puhua Mary Westmacottista.
FZTkqAE.jpg
Ruuan jälkeen Owenin oli sännättävä puhetilaisuuteen, mutta Angelalla ja Alinalla oli aikaa jatkaa keskusteluaan. Nuo kaksi nuorta naista olivat viihtyneet hyvin toistensa seurassa siitä lähtien, kun päätyivät samaan asuntolaan. He olivatkin kampuksella saaneet lempinimekseen "A+" yhdestä jos toisestakin syystä. Sen lisäksi että kummankin nimi alkoi A:lla, molemmat menestyivät varsin hyvin opiskeluissaan ja heidät nähtiin miltei aina yhdessä.
Z8zEWEb.jpg
Lisäksi lempinimi saattoi viitata siihen, että useampikin olisi ollut valmis antamaan molemmille A plus -arvosanan myös ulkoisesta koreudesta. "Mutta nyt minun täytyy juosta", Angela sanoi kun tyttöjen palopuhe jännäreistä oli jatkunut jonkin aikaa. "Tänään on joku typerä juhlapäivä jonka takia kirjasto sulkee aikaisemmin - haluan ehtiä ryöstöretkelle niin kauan kuin vielä ehdin!" Huomenna olisi perjantai, jolloin kaikki Gravesendin kirjastot olisivat täpösellään mattimyöhäisiä opiskelijoita joiden mielestä oli aivan pakko pystyä paiskimaan hommia viikonlopun yli.
XArqi8L.jpg
Myös Owen paiski hommia viikonloppuisin, mutta hän oli kerännyt tarvittavat kirjat itselleen jo etukäteen kuten aina. Yllättävän moni yleishyödyllinen opus löytyi myös asuntolan kirjahyllyistä tai opiston verkon tietokannasta. Owen oli heti rikostutkintaa käsittelevän puhetilaisuuden jälkeen lähtenyt lenkille, ja oli sen varjolla päässyt kaikkia muita ennen erääseen pienemmistä kirjastoista, joista muut opiskeiljat etsivät kirjoja vasta viime hädässä.
xnoFWS6.jpg
Päntättyään käyttäytymispsykologiaa päänsä täyteen Owen lähti usein ulos tarkkailemaan taivaita - poliisikoulutukseen kuuluvien opitojen lisäksi Owen oli valinnut itselleen kurssillisen astronomian alkeita. Osittain siksi, että kyseinen kurssi oli varsin harvinainen ja oli ihme, että sitä järjestettiin heidän opistostaan, osittain silkasta ilosta. Valintaa ihmetteleville ystävilleen Owen joskus vitsaili, ettei halunnut kokonaan antautua virkavallan vietäväksi.
v0aXxNG.jpg
"Hmm, jos Tien Kwan on tuolla... Härän tähtikuvio... Jos käännän putkea aavistuksen enemmän länteen pystyn tarkkailemaan Aldebaranin tähteä." Se että astronomia oli vain pieni ja valinnainen kurssi ei estänyt Owenia hankkimasta siitäkin parhaita mahdollisia arvosanoja. "Entä Joutsenen tähtikuvio? Denebin pitäisi näkyä melko kirkkaana vielä tähän aikaan vuodesta."
8tsLZgU.jpg
Owenilla ei onneksi ollut vaikeuksia pysytellä virkkuna varsin myöhäänkin, hän oli joskus nuorempanakin tähystänyt tähtiä Garpien kotipihalta ja nyt yliopiston varusteet tekivät siitäkin tehtävästä paljon helpompaa - tai tarkempaa ainakin.
0Szpa56.jpg
Huolimatta valvomisestaan Owen onnistui heräämään aina juuri oikeaan aikaan seuraavana päivänä. Hän oli hyvä arvioimaan ajankohtia ja välimatkoja, eikä vielä koskaan ollut ollut myöhässä opistolta.

*     *     *     *     *
XNWCPhh.jpg
"Okei, kerron hänelle että soitit. Kuulemiin", Alina sanoi Germainelle ja painoi lopetusnäppäintä. Owenin kaksoissisar oli soittanut kyselläkseen veljensä kuulumisia, mutta nuorukainen oli jo ehtinyt lähteä asuntolalta. Alina oli järjestänyt poikaystävälleen tapaamisen erään oman tuttunsa kanssa. Heta oli neljännen vuoden opiskelija ja tähtäsi ainakin suunnilleen samalle alalle kuin Owen.
UmOsxjC.jpg
Alina oli arvannut ilahduttavansa Owenia, jos hän järjestäisi niin että Heta voisi antaa pieniä vinkkejä Owenille tämän tulevasta urasta. Tyttö oli ollut oikeassa, kummallakaan osapuolella ei ollut ollut mitään asiaa vastaan. Alina laski luurin takaisin paikalleen ja antoi katsensa kiertää ympäri asuntolan yläkertaa. Siellä oli varsin tyhjää.
1MACDwQ.jpg
Owen ehti juuri parahiksi erääseen yliopiston vanhemmista ravintoloista. Vaikka uudemmat pikaruokapaikat ja sensellaiset olivat kovastikin suosiossa Gravesendin yliopistolla, oli tuo vanha ravintola ehtinyt sen verran vakiinnuttaa asemaansa että siitä oli tullut kuin neutraali kenttä keskenään sotivien purilaispaikkojen ja kahviloiden välillä.
fHNnL0X.jpg
Heta vilkutti Owenille eräästä pikkupöydästä. Poika olikin jo huomannut hänet - puhelimessa Heta oli sanonut, että hänet tunnistaisi keltaisesta huivista. Molemmat toivottivat toisilleen hyvät illat ja tarjoilija tuli ottamaan heidän tilauksensa. Pöydässä vallitsi aavistuksen kiusallinen hiljaisuus aina siihen asti, kunnes molemmat saivat illallista eteensä. Ravintolan tarjoomukset rikkoivat jäätä juuri sopivasti, että molemmat uskalsivat ryhtyä puhumaan asiaa hetken kohteliaan mutta muuten mitäänsanomattoman jutustelun jälkeen.
wdbdPtV.jpg
"...Äläkä huoli siitä, että mikään menisi hukkaan. Tiedän, että monet pikkupojat haluavat poliiseiksi mutta minä olen ajatellut asiaa pitkään ja hartaasti. En aio lopettaa kesken tässä vaiheessa", Owen sanoi ja iski silmää.
l12RJoN.jpg
Heta hymyili kohteliaasti ja nielaisi palan wieninleikettä. "Enhän minä tietenkään voi taata, että kaikki vinkkini toimisivat", hän toppuutteli, "Tai että ne eivät jopa saattaisi haitata jossakin tilanteessa. Mutta jos kerran kysyt vain minun mielipiteitäni niin... Kun valitset varsinaisia kriminologian kursseja, niin minä olin professori Kidan kurssilla. Ja vaikka et häntä saisikaan, niin älä missään nimessä valitse tohtori Wellingin kursseja. Luulin sitä vain väsyneiden opiskelijoiden aloittamaksi huhuksi, mutta kun katsoin tilastoja niin hänen kursseiltaan on aina saatu selvästi matalampia arvosanoja. Kenties siinäkin on on jotain, että hänen oppilaansa vaikuttavat aina tavallista uupuneemmilta..."
HZMXw9g.jpg
Owen kuunteli korvat höröllä ja söi mainiosti valmistettuja hirvenlihapulliaan. Niissä taisi olla häivähdys cayennepippuria? "Ja sitten on tietenkin kriminaalipsykologia. Oletko kiinnostunut siitä?" Heta kysyi Owenilta. "Valehtelisin jos väittäisin, etten ole. En tietenkään tässä vaiheessa ole vielä varma, haluanko keskittyä nimenomaan siihen..." Owen vastasi ja Heta nyökkäsi.
MPP97Z7.jpg
"Sitten sinun kannattaa ottaa ehkä kolme ensimmäistä kurssia - niistäkin ensimmäinen on periaatteessa pelkkä esittely ja sitä vaaditaan koulutusohjelmaan, mutta ne kaksi seuraavaa ovat silkkaa asiaa. Niistä varmaan saa jo kunnollisen kuvan lopuista kursseista. Jos puolestasi tavoittelet poliisipäällikön pyörötuolia, pari johtamistaidon kurssia ei varmastikaan ole pahaksi", Heta sanoi ja keskittyi sitten pienen hetken ajaksi lautasellaan jäljellä olevaan vähään riisiin. Owen ei hoputtanut häntä ja pian toinen jatkoikin.
Pg3UNiT.jpg
Lopulta heidän illallisensa kesti useampiakin tunteja, joiden aikana Heta ehti kertoa Owenille paljon omista kokemuksistaan - nainen kun olisi pian opintojensa loppuvaiheissa ja oli ehtinyt tekemään useampiakin työharjoitteluja Gravesendin poliisivoimien apuna. "Onneksi hieman muutakin kuin kahvin keittämistä ja kopiokoneen kanssa taistelua", Heta oli sanonut.
o17858f.jpg
"Kiitos kaikista neuvoista", Owen sanoi lopulta kun Heta oli saanut kerrottua kaiken mitä vain keksi. Owenin päässä pyöri vähän, kun hän yritti pitää kaiken mielessään. "En tainnut vielä sanoa sitä, mutta arvostan tätä todella." "Kiitos itsellesi illallisesta", Heta hymähti. "Sano Alinalle terveisiä."

*     *     *     *     *
7tX73Nw.jpg
Oli ollut kohtalaisen kirkas kevätilta, joka ei tuntunut osaavan päättää olisiko sään oltava viileä vai lämmin. Alina oli kuitenkin huomannut, että sinä päivänä tuskin tulisi satamaan ja uskaltautunut lenkille.
DSjWlS9.jpg
Juuri sinä päivänä pidettiin jotkin opiskelijapippalot, joten kolmikko sai rauhassa valloittaa yläkerran aulassa olevan suuren TV:n ja sohvan. Televisiossa näytettiin putkeen useita luontodokumentteja ja Owen halusi kasvattaa niiden katsojalukua. "Tiedätkös, ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä kun luin eräästä tutkimuksesta johon oli kutsuttu vastarakastuneita pariskuntia", Owen aloitti ja sai Alinan huomion.
uc1TRwU.jpg
"Siinä mitattiin erilaisia hormoneita pariskunnilta, jotka olivat haastattelussa ilmoittaneet olevansa erityisen kiintyneitä toisiinsa - tiedäthän, oksitosiinia ja sen sellaista. On aina kiinnostavaa, millä kemikaaleilla on vaikutus niihin tunteisiin, joita meidän aivoissamme syntyy", Owen jatkoi ja mainitsi vielä jotakin siitä, miten kokeen aikana osallistujille oli näytetty heidän partnerinsa valokuvaa muutamien muiden lisäksi ja miten se liittyi kokeeseen.
hH3IHxd.jpg
Alina kuunteli Owenia vielä hetken aikaa ennen kuin tämän puheeseen tuli sopiva tauko. "Hauskaa, miten huomiosi osui juuri pariskuntia käsittelevään kokeeseen", nuori nainen koetti kevyesti vihjailla. "Kenties jossakin niistä selviää, että kaikkien maailman rakaustumisien takana on aivokemikaalien lisäksi jotakin muutakin
3vHY1CH.jpg
"Se olisi kieltämättä mielenkiintoista", Owen puuttui heti puheeseen, "mutta ainakaan vielä mitään sellaiseen viittaavaa ei ole kliinisessä tutkimuksessa löydetty. Tuskin sellaista osataan odottaakaan vielä pitkiin aikoihin. Neuropsykologian alalla se olisi kyllä varsinainen läpimurto, mutta sielläkin on edistytty viimeaikoina niin huimaa tahtia..." Juuri silloin dokumentti loppui ja TV-kanavan juontaja ilmoitti tasatunnista. "Taivas varjelkoon, minullahan alkaa luento", Owen muisti. "Ehdin vielä sinne, jos lähden heti."
TOB2HSR.jpg
"Nähdään sitten iltapalalla", Owen huikkasi eikä huomannut lainkaan, vaikka Alina vain mutisi jotakin epäselvää vastaukseksi. Nuorukainen kiiruhti portaat alas, pian sen jälkeen kuului ulko-oven kaksoisnaksahdus - auki ja kiinni. Alina tuhahti tuskin kuuluvasti ja etsi kaukosäätimen käsiinsä.
2JEsgB1.jpg
Punapää kanavasurffaili hetken aivan tositarkoituksella - oikeussalidraamat, kokkiohjelmat, päivän säät ja uutisarvot sekä kaikenkarvaiset rikosohjelmat vilistivät ohi ennen kuin tyttö jätti päälle sen saman dokumenttikanavan, jolta oli aloittanutkin. Angela hivuttautui varovaisesti Alinan viereen sohvalla. "Yritit sitten mannapuuroa ja mansikkaa, vai?" hän kysyi.
jUdPwLw.jpg
"'Juuri oikeanlaista kemiaa', ja kissan viikset", Alina puuskahti. "Joskus on jopa tavallaan söpöä, miten hän ei tajua sinun vinkkejäsi", Angela sanoi ja Alina alkoi taas mutista. "Puhu ihan omasta puolestasi vain."
tWG9SUV.jpg
"No jaa", Angela sanoi sovittelevasti, "kaipaa Owenkin varmasti omaa aikaa. Hän kai vain ajatteli luentoaan." Kuvaruudulla vanha herrasmies selitti syitä siihen, miksi flamingot ovat vaaleanpunaisia ja molemmat tytöt kuuntelivat hetken aidosti kiinnostuneina.
MZqeUTA.jpg
Ohjelma siirtyi tulvivalta tasangolta sademetsään ja Alina haukotteli. "Mikäs siinä olisi periaatteessa, minulla tosin jää enemmnkin vapaa-aikaa luentojen jälkeenkin. Meillä on kait vain niin erilaiset koulutusohjelmat", hän sanoi. Angelasta kuulosti siltä että ystävä vakuutteli itseään, mutta Angie ei sanonut mitään. Toinen tiesi sen varmasti vallan hyvin itsekin.
8PXWsBb.jpg
Television ruudulla vilisti pieniä kummituseläimiä. Olivathan nuo suloisia omalla kummalla tavallan, Alina ajatteli. Alakerrasta kuului taas oven ääni ja juttelun ääniä, opiskelijapirskeet olivat kai loppuneet.
3ucuHBz.jpg
"Ja onpahan meilläkin aikaa puuhata taas jotain. Mitä sinä haluaisit tehdä?" "Ai muuta kuin paeta paikalta? Nuo tulevat taatusti pian yläkertaan ja vaativat telkkaa itselleen katsoakseen urheilua tai jotakin", Angela sanoi ja Alina myöntyi nopeasti. He perääntyivät Alinan huoneeseen kuuntelemaan vanhoja diskolevyjä.

*     *     *     *     *
VjZnxel.jpg
Seuraavana perjantaina satoi varsin reippaasti ja kauan. Kampuksella näkyi päivän ajan joko leppoisia kulkijoita sadeviitoissaan tai kiireisempiä ilman sadeviittoja. Vasta iltaa myöten ryöpytys hieman hellitti ja pimeän laskiessa uskallettiin sateenvarjot sulkea.
4QzyTHA.jpg
Alina oli pistäytynyt eräässä kahvilassa kotimatkallaan, enimmäkseen vain sadetta pitääkseen. Kahvila olikin osoittautunut olevansa parhaimmillaan juuri sateensuojana - tarjoomuksissa kun ei ollut juurikaan kehumista. Huomattuaan sään selkenevän tyttö kiiruhtikin maksamaan laskuaan.
X6hBqCf.jpg
Tuonne ei tarvitsekaan toiste mennä, Alina mietti kiiruhtaessaan kohti asuntolaa. Takaisin päästyään hän menisi suoraan vuoteeseen, päivä oli ollut jo aivan tarpeeksi pitkä. Tai suoraan sen jälkeen, kun tarkistaisi ensin yhden asian. Ainakin jos Lidialla oli vieläkin tapana jättää kämppänsä ovi auki.
mj1ZEEc.jpg
Siellä Owen oli, tarkkana kuin atomikello ja vähät välitti kosteasta ruohikosta. Alina oli hiippaillut varpaisillaan kaverinsa Lidian tyhjään asuntolahuoneeseen, josta oli rakennuksen paras näkymä pihalla olevan teleskoopin luokse. Lidia oli ihan mukava tyyppi, vaikkakin kätevän usein vietti yönsä muualla kuin asuntolalla.
pyup6q0.jpg
Pihamaata eivät valaisseet enää muut kuin yläkerran hallin ja alakerroksen kylppärin valot, mutta tähtien tarkkailua se ei vaikuttanut haittaavan. Vaikka eikö olisi ollut parempi, jos ulkona olisi ollut täysin pimeää?
UeGYKhL.jpg
"Joskus se vielä palelluttaa itsensä tuolla", Alina sanoi tiiraillessaan ulos Lidian pitsiverhojen raosta. Omapa oli asiansa, nainen mietti ja suori omaan huoneeseensa.

*   *   *
fWUs69k.jpg
"Ei tule mitään koko nukkumisen toimesta", Alina mumisi oikeasti vielä puoliunessa. Hän oli nähnyt varsin outoa unta, johon oli liittynyt joku kakara joka oli ollut kolmannella luokalla samassa koulussa Alinan kanssa kun hän oli ollut yhdeksännellä, sekä tulvan vallassa oleva ostoskeskus.
6hlxvkw.jpg
Lankkulattia tuntui kylmältä paljaiden varpaiden alla lämpimän peiton jälkeen. Miksi ihmeessä hän ei ollut laittanut mattoa vuoteen viereen niin kuin monilla oli tapana tehdä? Ai niin juuri, koska se näytti sievemmältä keskellä huonetta. Alina hieroi unta silmistään ja nousi seisaalleen.
a0UmCWk.jpg
Mikäs siinä muukaan auttoi, Alinaa ei enää nukuttanut joten hän kiskoi tuolille jättämänsä päivävaatteet takaisin ylleen ja sijasi vuoteensa. Hän ei uskonut siihen, että uni tuli parhaiten jos vain makasi pimeässä hiljaa ja liikumatta. Jos tuijotti liikaa asuntolan seiniä puolihämärässä tekemättä mitään niin sitähän tulisi lopulta seinähulluksi.
ZAQPhuA.jpg
Alina boottasi tietokoneensa käyntiin ja notkisteli hieman unisia sormiaan. Ehkä hän saisi hieman töitä tehdyksi nyt, kun kerran oli hereillä. Alina avasi Decameronea käsittelevän esitelmänsä ja kirjoitti muutaman lauseen lisää johdantoa ennen kuin hänen mielenkiintonsa hiipui.
JPgkWQi.jpg
Tyttö siirtyi selailemaan koneellaan olevia soittolistoja, josko löytäisi jotakin mikä auttaisi nukahtamaan. Mikään niistä ei tosin tuntunut sopivalta. Hän tiesi kuitenkin mikä häntä vaivasi.
WClfpb8.jpg
Alina sammutti koneen, lähti huoneestaan ja hiipi mahdollisimman hiljaa portaat alimpaan kerrokseen - Angelan huone oli siellä. Alina veti henkeä muutaman kerran ennen kuin koputti hiljaa toisen ovelle. Angelalla oli kuitenkin tapana valvoa myöhään, joten ehkäpä tänäänkin. Ovi raottui vähän. "Angela?" Alina kuiskasi terävästi.
v0LUTda.jpg
"Alina?" "En ollut varma, olisitko vielä hereillä, mutta..." "Olin itse asiassa tulossa juuri katsomaan sinua!" "Meidän pitää puhua..." Alina aloitti. "Owenin opiskeluista", molemmat jatkoivat yhteen ääneen. "Mutta tule sisälle, tässä käytävällä me herätämme kaikki", Angela sanoi ja Alina noudatti kutsua.
YHxJeYP.jpg
Angelan huone oli pimeänä, jostakin näkymättömistä kuului hiljaa vanha jännityskuunnelma - Richard Diamond, yksityisetsivä. Oliko radio sysätty vuoteen alle? Television kaukosäädin siellä ainakin näkyi olevan. Patja oli kuopalla, mutta Angela ei vaikuttanut lainkaan uniselta. Toinen oli valvonut niin kuin Alina oli epäillytkin. "Me molemmat taisimme taas ajatella samaa asiaa", Angela aloitti kun Alina ei sitä tehnyt.
oqjM4AT.jpg
"Nimittäin sitä, että Owenin pitäisi sinusta keskittyä välillä vähän muuhunkin kuin tulevaan karriääriinsä. Olenko oikeassa vai olenko oikeassa?" Angela kysyi ja nojautui puhuessaan hieman lähemmäs Alinaa. "No olet", Alina sanoi. Angelan julisteiden kasvot tuntuivat tuijottavat heitä sinisävyisessä hämärässään.
0SnhJQ4.jpg
"En toisaalta halua olla mitenkään esteenä Owenin tulevalla työlle, mikä se sitten tuleekaan olemaan, mutta..." Alina sanoi ja tuijotti kengänkärkiään hetken. Angela sai taas pelastaa tilanteen. "Mutta ei ole hyväksi keskittyä vain yhteen asiaan, eikö niin? Olethan sinäkin tärkeä osa Owenin elämää - ja hän nyt menestyy jo valmiiksi niin hyvin, että hänen arvosanoihinsa tuskin vaikuttaa laisinkaan vaikka hän välillä rentoutuisikin hiukkasen."
Jd4Z5Ce.jpg
"Onhan tuossa perää. Sinäkin saat yleensä viisi pistettä viidestä vaikka otat, no..." Alina sanoi. "Niin sanotusti löysin rantein", Angela jatkoi ja nauroi. "Eli minun olisi jotenkin saatava se perille hänellekin, vaikka Owen i huomaakaan aina minun viittauksiani", Alina sanoi.
I6UqGRB.jpg
Vuoteen alta särisevistä kaiuttimista kuului, miten yksityisetsivä vaati sataa dollaria päivässä plus kulut. "Sinun on vain sanottava asia vähemmän hienovaraisesti", Angela sanoi, "Niin ettei tarkoituksestasi varmasti jää epäselvyyttä." "Viittaan kinttaalla asiaan viittaamiselle, vai?" Alina hymähti hymyillen.
Kv46nYN.jpg
"Niin juuri, ja käyt suoraan asiaan", Angela sanoi. "Taidankin jo tietää, miten sen teen", Alina sanoi ja hymyili. Radiokuunnelman etsivä oli alkanut lauleskella - Richard Diamond siellä niin viihdytti punatukkaista Heleniä. "Tiedätkö, missä Owen nyt on?" Alina kysyi.
L9hiCwh.jpg
"Taitaapa olla ulkona, yhä kaukoputkensa luona", Angela sanoi. "Jess, se sopiikin paremmin kuin hyvin, eipähän tarvitse herättää häntä! Kiitos avusta, Angie", Alina sanoi ja meni menojaan. Angela katsoi hetken ystävänsä perään ennen kuin sulki taas huoneensa oven. "Itse sinä kyllä lopulta huomasit, mitä olisi tehtävä... Tarvittiinkohan minua siinä lainkaan?" Angela kömpi takaisin vuoteeseensa, veti peiton korviin ja kääntyi kyljelleen. Radiossa alkoi uusi jakso. "Eiköhän Owen kohta näe tähtiä", Angela hihitti itsekseen ennen kuin keskittyi taas kuuntelemaan.
2FTvng3.jpg
976ityN.jpg
Viesti vaikutti menneen perille.
c92J5jJ.jpg


Vinkaisen tähän loppuun vielä siitä, että osan 45 kissaäänestyksessä on tällä hetkellä tasapeli - kannattaa vilkaista siellä onko tullut äänestettyä. Jos nimittäin pysyy tasapelinä saatan harjoittaa diktaattorinvaltaani silläkin osa-alueella ja napata oman suosikkini kisumisuista perijäksi. Pitäkää siis varanne ;D

Sula hopsula heisula hopsansaa, en osan alussa kehdannut enää edes pahoitella osan myöhästymistä, se kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus :D Tuntui paremmalta päästää porukka suoraan lukemaan eikä koetella kenenkään kärsivällisyyttä ;) Mutta kaikki on siis kuten ennenkin ja huomioni herpaantuu yhtä herkästi kuin hedelmäkärpäsellä. Kiinnostuksenkohteita kun aina ilmaantuu uusia (kuten Land of the Lustrous) mutta vanhat eivät tule katoamaan minnekään.

torstai, 21. syyskuu 2017

Lisäpäivitys

snapshot_20bccf97_2634a498.jpgsnapshot_e5bf2868_c6370763.jpg
Seuraavaksi on jo korkea aika siirtyä yliopistolle, tässä hieman maistiaisia siitä miltä siellä näyttää.

Ja olen viime päivinä kuunnellut aivan liikaa Nitsin House on the Hilliä. Minkäs sille voi kun se on niin hyvä.

lauantai, 15. heinäkuu 2017

Päivityspäivitys

Photobucketin yskän ymmärrettyäni olen tosiaan ryhtynyt hiljakseen latailemaan vanhoja kansioitani sieltä takaisin koneelle ja sieltä puolestaan iki-ihanaan Imguriin. Pitkäjänteisyydelläni on valitettavasti rajansa (vaikka pitkäpiimäisyydelläni ei olekaan) joten aivan kaikki osat eivät heti korjaannu.
Fix.jpg
Tästä kuitenkin näette missä olen menossa tällä hetkellä. Yritän lisäksi tasapainotella hieman uusien päivityksien ja vanhan korjailun välillä (jospa saisin korjattua vaikka niitä vanhoja kirjoitusvirheitäkin), aina jos toinen kyllästyttää voi työstää toista.

torstai, 6. heinäkuu 2017

Osa 46 - Älä muista minua

(Osan nimestä kiitokset Trollille, joka tuskin tässä vaiheessa enää muistaa nimeämisessä avustaneensa.)
Photobucket yritti yskiä jotain, nauroin ja menin Imguriin. Vanhemmat osat päivitetään sitten kunhan. Ja däämn, en ehtinyt julkaista mitään kesäkuun puolella ja olen hippusen kateellinen niille jotka ehtivät. Mutta metsänkukkamesenaattinne jättää teidät nyt suoraan osan pariin, osamusiikki on tässä.

Danielin hautajaiset päästiin järjestämään vasta myöhään syyskesällä. Järjestelyissä meni huomattavasti aikaa kun jouduttiin ottamaan huomioon vielä sekin, että nuorukaisen ruumis jouduttiin lähettämään lentokoneella takaisin synnyinseutujen hautausmaalle.

Hautajaisissa ja muistotilaisuudessa oli ollut paljon väkeä, ystäviä ja sukulaisia. Perhetuttuja. Vaikka kukaan ei tietenkään ollut toivonut tyhjiä penkkejä, oli koko tilaisuus tuntunut siltä kuin siitä olisi puuttunut tietty yksityisyys.
https://i.imgur.com/qZv4P9M.jpg
Päivä on pitkä aika mutta viikko kuluu nopeasti. Danielin hautajaispäivä oli ollut pitkä. Oli kulunut viikko siitä päivästä kun Daniel oli haudattu. Se viikko oli kulunut nopeasti ja nyt he olivat taas matkalla Danielin haudalle.

He olivat kaikki halunneet käydä haustausmaalla uudemman kerran, nyt rauhassa ja ajan kanssa, vain he kolme. Kaikki olivat halunneet sitä, mutta vain Antero oli puhunut siitä ja kaksoset tulivat hänen mukaansa kuin hän olisi halunnut sitäkin. Ilma oli muuttumassa pistävän viileäksi, vaikka nurmikenttä oli vasta matkalla vihreästä ruskeaksi.

Germaine tuli ensimmäisenä Danielin haudan luo. Isä oli kävellyt hitaasti, jäänyt katselemaan ympärilleen aivan kuin ei olisi aivan varma siitä minne mennä.

Siinä he seisoivat, kaikki kolme jäljelläolevaa.

Hautajaispäivänä oli ollut lämmin, oli ollut kuin keskikesä olisi sinä päivänä palannut paikalle aivan vain kiusallaan. Nyt lämpöä oli hädin tuskin viittätoista astetta - aurinkokin häipyi aina välillä pilvien taakse. Kaikki olivat jonkin aikaa aivan hiljaa.

"Isä. Mennäänkö?" Se oli Germaine. Antero tuijotti yhä harmaata kivipaatta, mutta nyökkäsi silti hiljaa.

Kotoa lähdettäessä molemmat kaksosista olivat vuorotellen tarjoutuneet ajamaan, molemmilla oli jo ajokortti. Antero oli kuitenkin sanonut, että hän voisi ajaa ihan hyvin kun kerran he kaikki olivat menossa.

Germaine kapusi pelkääjänpaikalle, Owen katseli vielä hetken maisemaa ennen kuin hankkiutui itse perheauton takapenkille. Jostain tuli kumma tuoksu, lieneekö ollut auto itse joka tuoksahti öljynvaihdon jäljiltä - tai sitten joku poltti lähistöllä kosteita lehtiä. Haju oli jokin outo savun tai kuumenevan öljyn lemahdus.

"Milloin sinun työsi jatkuvat?" Germaine kysäisi isältään kuin ohimennen. "Kahden viikon päästä virallisesti", Antero vastasi, "vaikka en kyllä ihmettele vaikka puhelin alkaisi soida sitä ennenkin." Gerri nyökkäsi hiljaa. Isä oli sen verran ystävällinen ihminen, että harvoin sanoi ihmisille ei vaikka he soittelisivatkin hänen työpuhelimensa loma-aikoina.

Heidän palattuaan kotitalolle Antero tunsi itsensä jo varsin väsyneeksi, eivätkä miehen valvomisyritykset kestäneet noin puolta tuntia pidempään. Kun Antero oli jo puolitorkuksissa yhdellä alakerran sohvista, kaksoset hääsivät isänsä nukkumaan. Olihan jo aivan tarpeeksi myöhä, aurinko laskisi sekin piakkoin.

Jean-kissalla oli nykyisin tapana hiipiä aina päämakuuhuoneeseen Anteron viereen nukkumaan. Sitä ei häädetty sieltä pois niin kuin vierashuoneesta tai kaksosten sängyiltä, Anterolla ei kai ollut mitään sitä vastaan että paikka hänen vieressään ei ollutkaan tyhjillään.

Germaine oli ollut kuulevinaan ulko-oven kolahtavan ja lähtenyt katsomaan, kuka vielä oli lähdössä ulos pimeän aikaan. Kuullessaan vielä auton moottorin äänen Gerri vilkaisi ulos. Tila-auto oli vielä paikallaan mutta isän työsuhdekaara oli kääntynyt ajotielle. Se ratkaisi asian - Antero käytti työautoaan tosiaan vain töissä, mutta Owen lainasi sitä usein iltaisin. Germaine vilkutti veljelleen vaikka tiesi ettei tämä sitä näkisikään. Jospa toinen osaisi tulla takaisin ennen aamuyötä tai ainakin olisi herättämättä muita.

Ulkona oli jo sinisenmustaa kun Dorabella hiipi hiljaa ulos kuistille. Sininen hetki oli mennyt hetki sitten mutta kuluisi vielä aikaa ennen kuin pimeä kunnolla laskeutuisi. Wilbur ja Kanerva olivat viipyneet pitkään jollakin museoreissullaan ja kuorsasivat nyt yläkerrassa. Arden oli luvannut olla kantelematta siskon harhateistä.

Tyttö käveli hitaasti portaat alas ja hipsi kostealla nurmikolla tien vierelle. Ei kulunut kauaakaan kun tuttu auto ajoi hiljakseen paikalle - sinisenmusta sekin ja sellaisena sulautui hyvin iltayön väreihin. Owenilla ei ollut onneksi tapana huudattaa moottoria.

Owen viittoi serkulleen ja tyttö avasi auton oven. Radiosta kuului hiljakseen soivan The Alan Parsons Project. Taisi olla The Traveller? Days Are Numbers. Dorabella istahti penkille ja kopisteli kenkänsä ennen kuin veti koipensakin auton sisälle.

Ovi naksahti kiinni ja Dorabella kiinnitti turvavyönsä. Owen vapautti käsijarrun ja auto lähti hitaasti liukumaan taaksepäin kaltevalla kadulla, ennen kuin poika laittoi vaihteen silmään ja polkaisi kevyesti kaasua.

Serkku oli yhä surupuvussaan, Dorabella huomasi. "Miten teilläpäin?" Dora kysyi ja Owen vilkaisi häneen silmäkulmastaan ennen kuin käänsi katseensa takaisin tiehen.

"Ei kai mitään tavallisesta poikkeavaa juuri enää. Isä menee parin viikon päästä takaisin töihin, Gerri väittää vakaasti että on jo päättänyt minne hakee opiskelemaan vaikka ei suostu kertomaan minne. Se on kuulemma salaisuus. Ja..." Owen veti henkeä ennen kuin jatkoi. "Minä nyt olen jo tiennyt minne haen." He olivat hiljakseen pujotelleet tiensä Dorabellan kotoa hieman lähemmäs keskustaa, juuri missään kadun ikkunoista ei näkynyt valoja.

"Entäs itse?" Owen kysyi ja naksautti suuntamerkin päälle. He ajoivat pienen lähiön läpi ja ohittivat varsin unisen ostoskeskuksen. "Äsh, laitoin kyllä muutamat paperit vetämään pariinkin paikkaan mutta eihän niistä ole kuulunut mitään. Arden taas yrittää sovittaa aikataulujaan yhteen Kiiran kanssa vaikka minä olenkin sitä mieltä ettei se onnistu ilman sorkkarautaa ja aikakonetta. Jotenkin tuntuu että ne molemmat päätyvät yhdessä opiskelemaan sisustusta tai jotakin muuta tarpeeksi metroseksuaalia", Dora vuodatti ja Owen nauroi.

"Toivottavasti en nyt pidä sinua tarpeettomasti valveilla", Owen sanoi kun etsi sopivaa bussipysäkkiä tai tienpätkää jota voisi käyttää kiepauttaakseen auton nokan takaisin heidän tulosuuntaansa kohti. "Minähän sanoin jo aikaisemmin, ettet sinä pidä. Minua ei ole juurikaan nukuttanut iltaisin enää sen jälkeen, kun en enää joutunut osallistumaan lukion juoksujoukkueen harjoituksiin", Dorabella vastasi ja löysäsi kaulahuiviaan. Auton sisällä alkoi olla jo mukavan lämmin ja tyttö oli varustautunut villavaattein viimaa vastaan.

Owen oli kaikesta huolimatta ryhtynyt ajamaan jo takaisin serkkunsa asuntoa kohti. "Voit jättää minut kyydistä ihan hyvin tässäkin", Dorabella sanoi pian, "oikaisen tuon puiston läpi niin olen kotona parissa minuutissa." "Voin minä viedä sinut perillekin asti", Owen sanoi mutta Doran käsi oli jo ovenkahvalla. "Ihan totta, ei siinä niin kauaa mene. Ja sinullahan se pidempi kotimatka on." Owen hymyili ja pysäytti auton. "Olkoon sitten. Kiitos kun ehdit jutella", poika sanoi ja Dorabella kapusi autosta. "Hyvää yötä."

Vilkutettuaan näkyvistä katoaville auton takavaloille Dora paineli puolijuoksua puiston poikki ja olikin pian taas tutulla katukäytävällä. Yhdestä yläkerran ikkunoista vilkkui vielä valo - Arden siellä odotteli isosiskoaan.

Owen-serkku vaikutti selvästi piristyneen heidän pienen ajomatkansa aikana, Dorabella ajatteli kavutessaan hiljaa portaita ylös. Tyttö huomasi eteisestäkin kajastavan valon - nyt olisi vain muistettava, oliko hän itse jättänyt sen palamaan vai olisiko jompikumpi hänen vanhemmistaan kenties herännyt.
*  *

Vieras kulkukissa oli jossakin välissä päässyt livahtamaan sisälle taloon. Se hiiviskeli jonkin aikaa hiljakseen eteishallissa, aivan kuin olisi tiennyt olevansa luvattomilla teillä.

Kissa huomasi pian eräässä eteishallin nurkassa olevan raapimispuun ja kiipeilytelineen. Se tuoksui melkein kaikilta talon kissoilta, joten nyt tuo mustavalkoinen kulkurikin kiinnostui siitä. Kiinnostui niin paljon, ettei aluksi huomannutkaan vanhan Scott-kissan vaanivan takanaan. Kolli ei hyväksynyt tuota vierasta kissaa reviirilleen ja oli päättänyt häätää sen pois.

Pian Scott sai kuitenkin huomata ettei siitä ollut vastusta nuoremmalle kulkukissalle. Lievän turkinpöllytyksen jälkeen säyseä kolli joutui vetäytymään takavasemmalle.

Kovin kauaa kulkukolli ei tosin saanut nautia valtaamastaan raapimispuusta. Vihainen naukaisu paljasti sille, että talossa olevista kissoista loputkin olivat heränneet. Jean täysikasvuisine pentuineen tuijotti kutsumatonta vierasta raapimispuun juurelta. Kolme yhtä vastaan.
*   *   *

"Hyvä vahtikissa", Antero saikin seuraavana aamuna kehua Betsyä. Mies oli herännyt kissojen nahisteluun ja noussut juuri oikeaan aikaan nähdäkseen kulkukissan pakenevan häntä pörheänä etuovesta. Betsy kehräsi ylpeänä ja otti mielellään vastaan rapsutukset. Mies ei yöllä ollut ehtinyt kissoja kiittelemään vaan palannut suorinta tietä nukkumaan.

Bobby puolestaan istua nakotti itseensä tyytyväisenä kylpyhuoneen kaapistojen päällä. Pöytälevyn alla kulki lavuaariin johtava kuumavesiputki ja ikkunasta näki helposti ulos vain hieman päätään kääntämällä - paikka oli siis täydellinen nuorelle kissalle. Kunhan kukaan ei vain ruvennut juoksuttamaan vettä.

Owen oli jälleen ollut postinhakuvuorossa. Sanomalehtiä kaksin kappalein, vesilasku ja pikaruokapaikkojen mainoksia - ja sanomalehden välissä piilotellut kirje. Owen ravisteli kirjeen käsiinsä urheilusivujen välistä ja tiirasi postileimaa. Preivi oli leimattu kuukausi sitten. Kenen kirje oli ollut matkalla niin kauan? Edellisen kerran posti oli ollut niin myöhässä silloin, kun Danielin postikortti oli saapunut sotilasakatemian syynin läpi vasta sitten kun isoveli itse oli ehtinyt jo lomalle. Hetkinen, Owen ajatteli ja katsoi sitten tarkemmin kirjettä. Kuoreen oli raapustettu "Garpin perhe" tutulla käsialalla. Nuorukaisen sydän jätti noin puoli lyöntiä väliin kun hän nakkasi muut postit eteisen pöydälle ja repi kuoren auki.

Hei kaikki! Siitä onkin aikaa, kun viimeksi sain kirjoitettua. Oletteko te saaneet nautittua loppukesän hetkistä?

Täällä on ollut niin paljon säpinää, että en ole tätä aiemmin joutanut istumaan alas ja nappaamaan kynää käteeni. Se on vaatinut paljon valmisteluja, mutta viimeinkin akatemian oppilaita ryhdytään käyttämään aivan kunnon sotilastehtävissä. Älkää käsittäkö väärin, ei niissä aikaisemmissakaan jutuissa ollut mitään epävirallista tai vähemmän vakavaa, mutta olivatpahan enimmäkseen järjestyksen valvomista tai paraateihin osallistumista. Tämä puolestaan tulee olemaan niitä asioita, joissa sotilaskoulutuksesta on oikeasti hyötyä.

Saattaa tosin mennä aikaa kunnes pääsen seuraavan kerran kirjoittamaan, kentällä kun ei paljon iltalomia jaella. Edellisellä iltalomallani tapasin kyllä erään mukavan henkilön nimeltään Michelle, muistuttakaa minua seuraavan kerran kun tulen käymään että kerron kaiken Michellestä!

Owen oli istahtanut typertyneenä sohvalle lukemaan kirjettä. Hän tiesi että hänen olisi varmaan heti pitänyt juosta hakemaan sekä isä että Gerri paikalle että he olisivat voineet lukea kirjeen yhdessä, mutta jotekin hän ei pystynyt lopettamaan kesken kun oli jo ryhtynyt lukemaan.

Meidän kapteenimme, Johnson nimeltään, on uusi. Hän on joku päämajassa olleita heppuja, mutta nuoruudessaan ilmeisesti hän on ollut kovinkin aktiivinen kentällä. Akatemian puuhissa mukana ollut kersantti Trombull jäi akatemiaan seuraavaa vuosikurssia varten - hän on ilmeisesti hyvä opettaja, mutta kentälle hänellä ei ole asiaa.


Itse tehtävästä minun ei tietenkään ole lupa puhua sen enempää kuin mitä julkisissa lehdissä on sanottu, mutta sellaista se tulee kai jatkossakin olemaan. Erään rajavartioaseman lähistöltä löytyi huolellisesti haudattuja maamiinoja jotka vaikuttivat olleen siellä jo useamman vuoden. Asia pitää kuitenkin tutkia aivan varmuuden vuoksi ja alue varmistaa.

Ensin meillä kaikilla on kahdeksan tunnin junamatka että pääsemme oikealla puolelle maata, sitten vielä jonkin matkaa ennen kuin olemme rajalla. Jotkut poliitikot sun muut toki tekevät omia töitään vähän julkisemmin, mutta kyllä tästä riittää meillekin.

Kirje jatkui seuraavalla liuskalla, Owen tarkasteli paperia kuumeisesti varmistaakseen että aloitti lukemisen juuri oikealta paperin puolelta.

Mutta tarpeeksi minusta - mitä sinne kuuluu? Isä, miten töissä menee, saitko ne turhat osakkeet myytyä? Yksi tutuistani täällä, Miikael, sanoo että hänen uravaihtoehtonsa ovat aina olleet joko kantakessu tai pörssivälittäjä. Varsinainen urasuunnitelma jos minulta kysytään mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Lupasin mainita hänet isälle siltä varalta että hän joskus vielä päättää vaihtaa alaa.

Tiedän että kumpikaan teistä pennuista tuskin tulee samalle alalle kanssani ja ymmärrän kieltämättä - mutta kertokaa sitten minullekin minne päädytte. Muistakaa ettei kukaan ole sitten kieltänyt kirjoittamasta takaisin vaikka ette tarkkaa osoitettani tiedäkään - akatemia osaa kyllä toimittaa preivin minulle ennemmin tai myöhemmin.

Mutta nyt minun täytyy lopettaa, vänrikkimme viittoilee meille että nyt koko joukkueen on aika lähteä asemalle. Toivottavasti voitte hyvin, nähdään sitten taas jouluna tai, jos en sitä ennen täältä vapaudu, ensi kesänä. Hemmotelkaa kissoja puolestani!
Teidän
Daniel


Owen laski kirjeen viereensä ja nousi sohvalta. Hänellä oli hieman omituinen olo, päässä suhisi. Postia menneisyydestä. Nuorukainen vilkaisi ulos olohuoneen ikkunasta ennen kuin meni hakemaan siskoaan ja isäänsä. Ulkona vaikutti siltä että pian voisi sataa.

*    *    *    *

Koko seuraavan viikon ajan sateita vaikutti tulevan koko kuluneen kuukauden edestä. Sateiden keralla tulivat ukkoset, monessa kodissa saatiin repiä sähkölaitteiden koskettimia seinistä ettei mikään menisi rikki ja ainoa tehtävissä oleva asia vaikutti olevan istua ikkunan ääressä ja tuijottaa sateeseen. Aivan kuin se olisi saanut sen menemään ohi yhtään nopeammin.

Alina oli suorittamassa alkuverryttelyjään nojaten keittiön seinään kiinnitettyyn tankoon. Hän ei ollut tanssija eikä mikään, mutta television jumppaohjelmista opitut tanssijoidenkin käyttämät venytykset olivat osoittautuneet yllättävän tehokkaiksi.

Olohuoneen sohva narahti, isä nousi istuimeltaan ja käveli keittiöön. Alina haki tasapainoaan tangon avulla pysyäkseen pystyssä yhdellä jalalla, oli se sitten vasen taikka oikea jalka.

Isä hieroi hetken silmiään torkkujensa jäljiltä ennen kuin katsahti Alinaan. "Luulin että olet lähtenyt Tiian luokse", hän sanoi ja haukotteli. Alina hymyili.

"En nyt tänään, Tiia sanoi että hänellä on siivouspäivä. Taisipa olla ruokakaupassakin juuri silloin kun soitin. Olisin siellä vain tiellä", Alina vastasi.

"Muistat sitten tehdä läksyt", isä murahti ja kääntyi palatakseen olohuoneeseen. "Vai ennakkotehtäviäkö ne nyt olivat." "Niitä juuri", Alina vahvisti ja koetti keskittyä siihen, että hengittäisi palleallaan eikä rintakehällä.

Alina ei itse asiassa ollut yrittänytkään soittaa Tiialle, kunhan oli halunnut tulla jumppaamaan rauhassa ja tilavammassa paikassa kuin mitä Tiian ja hänen pikkuinen kämppä hänen entisen lukionsa lähettyvillä.

Alina notkisti polviaan ja kumartui tangon ylle, selässä nauskahti mukavasti. Joku lihas tai nivel siellä osui oikealle paikalleen. Veri kohisi mukavasti korvissa.

Tyttö kohottautui pystyyn ja ojensi toisen kätensä suoraksi. Sanottiin että aloittelijoiden kunto nousi kaikkein nopeiten ensimmäisen harjoittelukuukauden aikana. Pian kai nähtäisiin, oliko siinä mitään itua.

*   *   *

Bobby oli ollut miltei kampittaa portaita nousseen Germainen pyörimällä tytön jaloissa nuoren kissan kaikella tarmokkuudella. "No hyvä on, pääset syliin", Gerri sanoi kollille joka juuri yritti haukata hänen hamettaan.

Robert suostuikin olemaan jonkin aikaa syliteltävänä ennen kuin alkoi kiemurrella ja venkoilla Germainen otteessa. "Tahdotko että sinua kannetaan vai ei?" Tyttö kysyi kissalta muka vakavana ja kannatteli tätä käsivarrenmitan päässä. Bobby vastasi nuuskimalla Gerrin kasvoja. "Sinä ja sinun kylmä nenäsi! Hyvä on, senkun menet alas." Kissa pinkaisi tytön jalkojen välistä heti huoneen toiseen kulmaukseen - se oli nähnyt siellä jotakin kiinnostavaa.

"Asettukaa, naukumaijat", Owen koetti hillitä kissakaksosia jotka molemmat olivat kiinnostuneita hänen kädessään olevasta kalakeksistä. Vai yrittivätkö nuo tahallaan ajaa häntä nurkkaan?

Karistettuaan vainoojansa Owen vetäytyi nurkan taakse huokaisemaan. Betsy ja Bobby jäivät narskuttamaan keksinpuolikkaita. Gerri suuntasi suoraan veljensä luokse huomattuaan tämän vapautuneen hännällisistä häiriötekijöistä. "Hyvä että satuit olemaan siinä, etsinkin juuri sinua", Germaine aloitti. "Mitä nyt?" Owen kysyi.

Scottin vaativa moukaisu keskeytti kaksoset. "No mitä? Etkö sinä saa yhtä paljon huomiota kuin lapsesi? Voi toista", Owen kääntyi puhumaan kissalle joka tuntui asettaneen kurssinsa automaattiohjaukselle kohti Owenin farkkuja. "Kertoisin, jos kuuntelisit", Germaine mutisi ja kohautti olkapäitään.

Owen nosti vanhan kollin syliinsä ennen kuin se ehti pyyhkimään märkää kuonoaan hänen housunlahkeisiinsa. Germaine ei voinut muuta kuin katsoa huvittuneena. Velipoika oli kokonaan kissojen vietävissä.

"Maa kutsuu, kuuleeko Owen? Jätä se katti rauhaan", Germaine sanoi. "Hyvä on, hyvä on, odota vain hetki - tämän kynnet ovat kiinni minun puvuntakissani."

Irroiteltuaan kissan itsestään Owen kääntyi viimeinkin katsomaan kysyvästi kaksoissiskoonsa. "Viimeinkin. Owen, nyt on varmaan juuri optimaalinen hetki poimia viimeiset omenat. Jos odotamme vielä ensi viikkoon niin kaikki kasvissyöjäeläimet ehtivät iskeä niihin kyntensä", Gerri selosti. "Eli siis perhoset ja muut hyönteiset tulevat apajille kun omput alkavat pilaantua. Selvä juttu", Owen vastasi.

"Minulle sopii hyvin, isäkin on mennyt jo nukkumaan niin meidän ei tarvitse huolehtia että häiritsisimme häntä", Owen sanoi ja Gerri nyökkäsi. "Hyvä juttu. Tavataan pihalla, minä käyn hakemassa meille korit", tyttö vastasi ja kipaisi matkaan.

Owen seurasi toista vähän vähemmällä nopeudella ja ihmetelln yhä, miten Gerrin onnistui juosta sekä nopeasti että hiljaa pienikorkoisissa juhlakengissään. Kai sekin oli harjoiteltu taito.

Owenin päästessä takakuistille Germaine oli jo odottamassa nurmikolla. Poika lompsi toisen suuntaan kunnes he olivat sopivalla kuuloetäisyydellä. "Puolitoista puuta kummallekin?" Gerri ehdotti ja Owen nyökkäsi. Reilu jako.

Germaine oli aina tottunut aloittamaan kaikkein vanhimmasta omenapuusta, siitä joka kasvoi keskellä heidän alati muuttuvaa tulppaanipenkkiään. Aina edellisten kukkasipulien väsyessä perheellä oli tapana ostaa erivärisiä kukkia että kukaan ei kyllästyisi puutarhaan - ainakin yksi yksityiskohta muuttuisi aina ajan kuluessa.

"Kuinka siellä sujuu?" Gerri huikkasi Owenille joka oli nuorempien puiden kimpussa. "Sujuisi paremmin jos nämä risut eivät läpsisi minua naamalle", Owen vastasi yrittäen toisella kädellään yhtaikaa pitää kahta rehevää oksaa poissa tieltään samalla kun kurotti kohti ylempänä kasvavaa omenaa.

Ylhäällä kasvavat omenat oli oikeastaan helpompi poimia ensin - tai ainakin ne joihin yletti ilman tikkaita. Owen oli huomannut että matalammalla kasvavat omenat pitivät oksat sen verran painavina että jos ne poimi ensin, tikkaita tarvitsi paljon nopeammin kuin mitä päinvastoin tehdessä. Nurmikolle oli kertynyt jo hyvä määrä kastetta, ensi yönä saattaisi taas sataa.

Heillä oli niin monta omenapiirakan reseptiä, ettei Germaine ollut edes varma mitä niistä kokeilisi seuraavaksi. Ehkä jokaista eri reseptiä järjestyksessä? Uudet ensin ja sitten vanhat ja aiemmin kokeillut. Omenoita heillä ainakin riittäisi. Raikas syysilma tuoksui hyvältä, siinä oli aavistus talvea. Niin, talvikin oli tulossa. Elämä jatkuu.

Osan lopuksi julistan iloksenne (kauhuksenne?) että on jälleen aika osakisan! Osakisassa lähimmäksi oikein vastaava voittaa tuttuun tapaan salasanan lisämateriaalisivu Alumiinipurjeveneeseen.

Ja kysymys on tämä: Mistä Jade ottaa nimet Garpien jäsenille?
Jos joku ei jaksa kaikkia vanhoja nimiä muistella tai ei ole aivan ensimmäisestä osasta aloittanut, niin niitä nimiä ovat muistin virkistykseksi nämä:
Noah, Hester, Mary-Beth, Sue, Tulpen, Melony, Raymond, Nancy, Severin, Yvonne, Tabitha, Wilbur, Angela, Wally, Dorabella, Arden, Daniel, Owen, Germaine, Duncan, Roberta, Willie, Midge, Tyrone, Neil ja Lydia.

Danielin "juonta" pitänee selvittää vielä sen verran, ettei nuoren herran kuolemaan liittynyt mitään sen hämärämpää kuin nämä sotilaana olon ammattiriskit: jos työnkuvaan liittyy päänsä pistäminen mehiläispesään sitä joutuu itsekin pistetyksi. Aivan oman hupini vuoksi ujutin sitten noihin takaumakuviin yhden populäärikulttuuriviittauksen (saa arvata minkä? Siitä saa +20 nörttipistettä).
Niin joo ja Marraskuun tarinoissa on jälleen osan sisältöön liittyvä pieni kuvitus.