...esitämme seuraavan kappaleen.




"Oletko nähnyt timjamia missään?" Lemmikki kääntyi kysymään Severiniltä kolluutettuaan hetken keittiön kaappeja. "Jääkaapissa pitäisi olla jäljellä hieman tuoretta, jos en ole aivan väärässä", mies vastasi nousten tuoliltaan. Oli Lemmikin vuoro kokata illallista bändin jäsenille ja tyttö oli luvannut valmistaa unohtumattoman kala-aterian.

"Kyllä, perjantai-ilta kuulostaa hyvältä, mutta oletteko varma, että lava on kunnossa? Emme halua mitään ikäviä yllätyksiä kun alamme roudaamaan soittimia paikalle." Kastehelmi oli viettänyt jo vartin puhelimessa neuvottelemassa heidän seuraavasta keikastaan. Kaikki PR-työt oli uskottu hänen harteilleen, olihan nainen joukosta sujuvasanaisin.

Raven kuunteli keittiön hälinää mielissään. Se haistoi tuoreen kirjolohen - kissan lempiruuan. Sille riittäisi taatusti hieman ylijäämäpalasia, joista valkopippuri oli raaputettu pois. Liioista mausteista kissa ei pitänyt mutta kala, se kelpaisi aina.

"Hyvä on, ensi kuun ensimmäinen perjantai. Näkemiin ja kuulemiin", Kastehelmi päätti puhelunsa erään ravintolanomistajan kanssa. Keikkarintamalla oli ollut hiljaista muutaman kuun ajan, mutta näin syksyn alettua uusia esiintymistarjouksia alkoi hiljakseen ilmaantua. Kukaan yhtyeestä ei kyllä ollut pahastunut tauosta - olivathan he saaneet näin hieman "kesälomaa".

Lemmikki oli löytänyt kaapin perukoilta jonkin verran kuivattua mausteseosta, joka vaikutti aivan hyvältä. Tuoreet yrtit olivat kyllä parhaimpia, mutta kuivattu välttäisi tällä kertaa. Tuore sitruuna ja purjo sekä neitsytoliiviöljy korvaisivat kyllä tuon pienen puutteen.

Raven nyrpisteli nenännipukkaansa sitruunan tuoksulle ja keskittyi entistä tuimemmin raapimispuunsa raastamiseen kynsillään. Miksi ne pilasivat hyvän kalan happamilla hedelmillä. Pian kai keittiöstä löytyisi pihlajanmarjoja, kissa mietiskeli itsekseen päästäen kissamaisen naurun omalla vitsilleen. 

"No? Tuliko keikka?" Severin kysyi ja kietoi käsivartensa tyttöystävänsä lanteille. "Tuli. Pääsemme takaisin lavalle heti ensi kuussa. Huomasin myös aamun lehdestä ilmoituksen, jonka mukaan eräs ilmaiskonsertti kaipaisi esiintyjiä. Jos kalenterista löytyy vapaata, voisimme ehkä ilmoittautua ettei tatsi katoa."

"Voisitte myös ilmoittautua pöydän ääreen ettei illallinen jäähdy", Lemmikki kuulutti hellan luota. Nainen oli maustanut riisien keittoveden palasella kasvisliemikuutiota suolan sijaan ja löytänyt jääkaapista herkkusienisäilykkeen kalan seuraksi.

Raven rapsutti muutaman roskan turkistaan ja jäi kuuntelemaan ruokapöytäkeskustelua. Puheensorina kantautui mukavasti vaimentuneena olohuoneen puolelle keittiöstä.

"Ainakin tuoksuu hyvältä", Severin totesi ja nappasi herkkusienen haarukkaansa. "Parempi olisi olla hyvää muutenkin kuin tuoksun perusteella, muuten keittokirjan tekijä saa palautetta", Lemmikki vitsaili. Kala oli paistunut maukkaaksi, eikä kenelläkään ollut mitään valittamista lisukkeistakaan.

"En tiennytkään, että meillä oli herkkusieniä", Kastehelmi sanoi ja nielaisi palan purjoa. "Niitä oli jääkaapissa säilykkeenä. Olivat varmaan jääneet tänne sinä päivänä, kun kävimme piknikillä sen metsäautotien varrella. Muistatteko?" Lemmikki vastasi. Kaikki muistivat. Tien viereltä oli ollut vain kävelymatka pienen järven rannalle. Polku oli pitänyt raivata tiheän risukon läpi, mutta se oli ollut sen arvoista.

"Entä se rantakaistale? Sinne voisimme mennä uudestaankin", Severin muisteli. Molemmat tytöt nyökkäilivät. "Hetkinen, oliko tuo ovikello? Emmehän me odota ketään", Kastehelmi hämmästeli. "Jos siellä on kulkukauppias, niin kutsu tyyppi samantien syömään. Minä olen hyvällä tuulella", Lemmikki naurahti.

"Kalasta riittää kyllä varmaan useammallekin", Severin liittyi leikkiin. Kastehelmi hymähti ja kiiruhti avaamaan oven.

Nainen sai yllättäen huomata joutuneensa lämpimään halaukseen. "Kastehelmi, miten hauska nähdä!"  "Äiti! Minä luulin, että tulisit vasta huomenna", Kastehelmi mutisi yllättyneenä. 

"Se oli suunnitelmani. Telle oli kuitenkin vilustunut eikä voinut majoittaa minua. Toivottavasti en tunkeudu", Mirjami vastasi. "Ei, et toki! Me olimme juuri syömässä illallista, liity ihmeessä seuraan", Kastehelmi vakuutteli.

Severin kiikutti anopilleen lautasellisen vielä lämmintä kalaa samalla kun Kastehelmi koetti sukia hiuksiaan sormillaan hieman siistimmiksi. Lemmikki tyytyi vain napsauttamaan sormenpäällään paidalleen laskeutuneen riisinjyvän lattialle. "Olin juuri pysähtynyt huoltoasemalle, kun Telle soitti minulle ja kertoi vilustuneensa. Huomasin, että asuitte aivan lähistöllä joten päätin hieman aikaistaa vierailuani", Mirjami selitti.

"Ei haittaa ollenkaan", Lemmikki sanoi. "Olimmekin juuri tänään ehtineet laittaa vierassängyn valmiiksi." Hänestä oli aivan mukavaa nähdä tätiään pitkästä aikaa. 

"Hyvää kalaa muuten", Mirjami huomautti ennen kuin jatkoi. "Mitä teille kuuluu? Onko töitä riittänyt?" "No, ensi kuulle olisi ainakin yksi varma esiintymistarjous. Mutta tiedäthän miten myöhään kaikenlaiset tapahtumat alkavat värvätä esiintyjiä, voimme hyvinkin saada kutsun jonnekin yhden vuorokauden varoitusajalla..." Kastehelmi rupatteli.

Lemmikki tarjoutui korjaamaan astiat pöydästä ja hoitamaan tiskit ruokailun jälkeen. Kastehelmi ohjasi äitinsä olohuoneen sohvalle istumaan, Severin liittyi seuraan. "No, milloinkas häät pidetään? Kai minut on kutsuttu?" Mirjami kysyi. "Äiti", Kastehelmi yritti sihahtaa mutta ei saanut ääntään ulos ajoissa.

"Me emme ole oikeastaan vielä päättäneet", Severin kertoi. "Mutta ilmoitamme kyllä sitten."

"Mihin muuten jätit matkatavarasi?" Kastehelmi vaihtoi puheenaihetta. "Ei minulla ole kuin yksi lentolaukku. Taisin unohtaa sen kuistille", Mirjami vastasi. "Voin auttaa sinua kantamaan sen yläkertaan. Varavuode on Lemmikin huoneessa", Kastehelmi ehdotti ja nousi sohvalta.

Severin oli jäänyt miettimään terassin penkille. Iltayö oli harvinaisen lämmin vuodenaikaan nähden, vaikka ilmassa oli selvästi syksyn kirpeyttä.

"Mitä sinä täällä yksinäsi istut?" Takaovi oli avautunut, Severin kääntyi katsomaan tyttöystäväänsä. Mies ei oikeastaan itsekään tiennyt miksi oli halunnut hetkeksi ulos talosta, ehkä hän vain oli kaivannut raitista ilmaa.

"Meidänhän piti katsoa Varjojen Valtakuntaa, jos muistat", Kastehelmi sanoi. "Ai niin, se on totta. En nähnyt sitä muutamaa alkuminuuttia pidemmälle kun se ensimmäisen kerran tuli televisiosta", Severin vastasi.

Lemmikki oli auttanut tätiään matkatavaroiden purkamisessa. Mirjami oli sanonut käyvänsä aikaisin levolle - kuulemma ollakseen pirteänä huomenna ja ettei olisi "nuorten tiellä". Nyt Lemmikki oli kokeilemassa soittohuoneen hienointa kosketinsoitinta, suurta valkoista flyygeliä.

Nainen soitti pientä melodiaa, joka oli soinut hänen päässään aamulla. Harmi kyllä hän ei muistanut, mikä kappale oli kyseessä.

Toistettuaan sävelkulun muutaman kerran nainen muisti, ettei ollut kastellut kukkia päivällä. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, Lemmikki mietti ja lähti etsimään kastelukannua.

Ensimmäinen mainoskatko loppui, Severin kiinnitti huomionsa taas takaisin televisioon. Kylpyhuoneesta kuului veden lorinaa, Raven koetti keinotella keittiön kaappeja auki tassullaan. "Severin?" Kastehelmi aloitti.

Toinen elokuvan päähenkilöistä oli keskittynyt kertomaan menneisyydestään. Raven oli keittiössä viimein saanut yhden ovista auki, mutta pettyi huomatessaan kyseessä olevan kattilakaapin. Siellä se nyt pudotteli patoja ja kattiloita lattialle kenenkään häiritsemättä. "Niin?" Severin kysyi.

"Minä... Tai siis - eihän me vielä mennä naimisiin?" Kastehelmi kysyi hiljaisella äänellä. Kurkkua kuivasi.

"Vasta kun meille itsellemme sopii. Enkä minä ainakaan huomenna aio ponkaista ylös sängystäni ja ruveta väsäämään koristeita vaaleanpunaisesta kreppipaperista", Severin vastasi ja ojensi kätensä tarttumaan Kastehelmen käteen.

"Voi Severin!" Kastehelmi kapsahti poikaystävänsä kaulaan. Elokuva oli jossakin vaiheessa menettänyt merkityksensä.

Lemmikki oli huolehtinut kuistilla olevista kukkaistutuksista ja kasteli nyt takapihan penkkejä. Kukat näyttivät voivan muuten aivan hyvin, yöhalla ei ollut vielä käynyt niiden kimpussa.

Kostea multa ja tuore ruoho tuoksuivat hyvältä. Pihan koivut pudottelivat hiljakseen lehtiään, ensi viikolla olisi paljon haravoitavaa. Lemmikki jätti tyhjentyneen kastelukannun seinän viereen. Kastehelmi ja Severin olivat sisällä, katsoivat vielä kai sitä myöhäisleffaa.

Lemmikki asettui hetkeksi makaamaan kasteiselle nurmikolle. Puolikuivat lehdet rapisivat hänen allaan. Vaikka nainen tiesikin toista, joskus hän vain tunsi olonsa kolmanneksi pyöräksi asuessaan pariskunnan kanssa. Kyllästynyt tuulenpyörre pelmahti ohi heittäen yksittäisen koivunlehden Lemmikin farkkushortseille.

Joskus, Lemmikki aloitti itsekseen muttei pystynyt päättämään ajatustaan. 

*       *       *       *       *       *       *


Siinäpä se tämän ekstran tarinapuolisko olikin, nyt on kuvapainotteisemman osan vuoro! Jos joku haluaa tietää, niin Lemmikki soitti pianolla tämän kappaleen alkupuolella olevaa piano-osuutta. Innostuin rykäisemään taloesittelyn bändin nykyisestä kämpästä tuohon loppuun ;)







Ilmakuva/yleiskuva.

Näkymät suoraan ovelta. Keittiö ja olohuone ovat samassa tilassa, liiat seinät ovat ahdistavia.

Keittiönurkkaus kukkineen.

Oikeanpuolimmainen ovi johtaa alakerran pesuhuoneeseen, siitä seuraavana on pääkammari.

Vihreää sekä ruskeaa täälläkin.



Suurempi kamari on kokonaan Kastehelmen ja Severinin käytössä.

Olohuoneen tämä puoli on omistettu -yh, pesemättömälle kissalle.

Siirrytäänkö väljemmille vesille? Tuo ovi vie terassille.

Pieni ja simppeli.

Kierreportaat vievät meidät yläkertaan. Näkyvissä oleva ovi vie Lemmikin huoneeseen.



Suurimmaksi osaksi yläkerta kuitenkin palvelee soittokämppänä. Tänne mahtuu ääntä eivätkä naapurit valita.

Yläkerrassakin on toki kylpyhuone.

Samalla värimaailmalla jatketaan.

Sitten kai voimme jatkaa Lemmikin huoneeseen.



Sisälle rahdattu väliaikaisesti ylimääräinen sänky Mirjamia varten. (Ja tuo mokoma seinän läpi tunkeva puu ei lähde edes moveobjectsilla mihinkään. Mrr!)

Parvekkeen jälkeen jäljellä onkin vain puutarha.


(Kyllä, näette hääkaaren ;) )

        
   
       
              




Sainpahan tämänkin ekstran tänne. Vuodatus taas hylkii kuvia, eikä suostu laittamaan niitä paikalleen niin kuin ennen, vaan pitää kikkailla näppäimistön kanssa ettei se tee ylimääräisiä rakoja :P Tai no valivali, mukava tätä oli väsätä. Kunhan muodon vuoksi jäkätän ;)